Haastis: Janne Flinkkilä
Kuvat: Ville Malja
Moni tuntee Sepi Kumpulaisen ”Kalevankadun laulavana talonmiehenä”. Harvempi tietää, että hän on pitkän linjan hifiharrastaja, joka on 90-luvulta asti nautiskellut high end -laitteiden kuuntelusta – eli siitä kaikkein laadukkaimmasta (ja kalleimmasta) äänentoistosta, jonka päälle ymmärtävät vain asiaan syvästi vihkiytyneet.
Julkisuudessa on kyllä mainittu, että Sepi osti Armotonta menoa -hitin tienesteillä aikoinaan yli 100 000 markan stereot, mutta se on kuitattu ikään kuin erikoisena päähänpistona. High end -harrastus on kuitenkin Sepille vakava ja tärkeä asia. Se tarjoaa hänelle kahtalaista nautintoa: musiikinkuuntelu on tietysti pääasia, mutta äärimmäisen kiehtovaa on myös laitteiden tekniseen toteutukseen perehtyminen, jokaista atsimuuttikulman säätöasetusta ja eristehilatransistorin (MOSFET) valmistajaa myöten.
Olemme sähköpostiajan kirjekavereina käyneet Sepin kanssa pitkän aikaa päivittäistä viestinvaihtoa ja jutelleet intensiivisesti luonnollisen äänentoiston syvimmästä olemuksesta. Yhtenä päivänä saimme idean, että kun kerran hänellä on näistä asioista vankka tietämys ja vahva näkemys, miksei sitä saman tien jakaisi muillekin.
Sepi innostui ideasta ja kokee, että hän voisi hyväntahdonlähettiläänä kertoa, mitä harrastus voi parhaimmillaan antaa ja heitellä myös vinkkejä, joista voi olla nautinnollisempaa äänentoistoa tavoitteleville jopa rahanarvoista hyötyä.
Tässäpä siis teille Sepin mietteitä harrastuksestaan – ja korostetaan vielä hänen toiveestaan, että nämä ovat yhden ihmisen henkilökohtaisia, omaan kokemukseen ja elämänfilosofiaan perustuvia näkemyksiä eivätkä missään nimessä absoluuttisia totuuksia. Sepin kirjoitukset on julkaistu rehellisesti sellaisenaan, mitään lisäämättä tai poistamatta.
”mielenkiinto aihepiiriä kohtaan on loputon.”
Oisko sulla Sepi tuohon alun johdantoon vielä jotain lisättävää?
lisäisin sen vielä väärinkäsitysten ennaltaehkäisemiseksi ,estämiseksi etten minäkään tiedä itse kaikkea. minua on kiinnostanut aina ruveta tuotesuunnittelijaksi ja tutkijaksi, laiteinsinööriksi. en ole tosin sitä tänä päivänäkään vielä pystynyt toteuttamaan mutta voin sanoa ainakin sen että mulla on oma henk koht motivaatio ja henk koht intressi eli mielenkiinto ja kiinnostus aihepiiriä kohtaan. vaikken kaikkea siitä vieläkään tiedä. älkää lukijat missään tapauksessa vetäkö johtopäätöstä että sepi tietää elektroniikasta ja laitteista kaiken ja leikkii jotain kaikkitietävää jumalaa.
joten totuus on siinä, että olen valtavan kiinnostunut ja innostunut, utelias oppimaan lisää ja saamaan lisää tietoa. mielenkiinto aihepiiriä kohtaan on loputon. siksi pyrin aina kun se vain on suinkin mahdollista hankkimaan ostamaan erittäin laadukasta high endiä, maailman parasta tai yksi maailman parhaista ehdokkaista. sanotaan viiden maailman parhaan joukkoon kuuluvat tuotteet, laitteet.
olen kiinnostunut edistyksellisestä ja innovatiivisesta ja pitkälle viedystä analogisesta elektroniikasta, esim. vinyylilevysoitin roksan tms touraj moghaddam signature edustaa juuri tätä ryhmää ulkopuolisine virtalähteineen. samoin cd pyörittäjät ja erilliset da-muuntimet ja ulkopuoliset virtalähteet sille. kehittynyt tekniikka kiinnostaa.
Millaisia elämyksiä hyvä äänentoisto voi parhaimmillaan antaa?
se mitä se voi parhaimmillaan antaa itse kullekin riippuu vähän ihmisen/henkilön omista luonteenpiirteistä, siitä mitä asioita pystyy itse omaksumaan ja kokemaan,tuntemaan. millainen eläytymiskyky on. tunne-elämän toiminnasta, tunteiden voimakkuudesta. siitä mitä itse arvostaa ja pitää tärkeänä toistossa ja kuuntelussa.
voin kertoa sen miten se itseeni vaikuttaa, mitä fiiliksiä itselleni tulee. tässä kohtaa täytyy oitis korostaa ja painottaa että kokemus on hyvin henkilökohtainen, jokainen voi kokea sen hyvin eri tavalla.
”hyvällä äänitteellä kyyneliä vierähtää silmäkulmaani, silmänurkkaan merkkinä osoituksena nautinnon ja onnen määrästä ja sen voimakkuudesta.”
itse saan sellaisia fiiliksiä että ensiksikin kuuntelukokemus koukuttaa eli ainakin itselleni synnyttää kuunteluriippuvuutta. haluaa saada kokea kuuntelukokemuksen ja elämyksen yhä vaan uudestaan ja uudestaan. ei koskaan kyllästy siihen, minä ainakaan en kyllästy.
päinvastoin nälkä kasvaa syödessä eli haluaa aina kuunnella vaan enemmän ja enemmän eikä millään malta,malttaisi lopettaa kuuntelusessiota. endorfiinit eli mielihyvähormoonit alkaa virrata verisuonissani. hyvällä äänitteellä kyyneliä vierähtää silmäkulmaani, silmänurkkaan merkkinä osoituksena nautinnon ja onnen määrästä ja sen voimakkuudesta. ei missään tapauksessa surusta,tuskasta,murheesta vaan nautinnosta ja onnesta! hyvällä tavalla hyvää tarkoittaen liikutun.
”ei stereosarjoista kannata lähteä hyvää ääntä hakemaan.”
Miten määrittelisit hyvän äänentoiston?
hyvä äänentoisto, sen määritteleminen on hiukan tulkinnanvarainen tai mielipideasia, kokemuksesta riippuva, miten itsekukin kokee ja mieltää sen. mutta minulle itselleni se on kuitenkin mahdollisimman luonnollinen, luonnonmukainen äänentoisto. sellaiset laitteet, esimerkiksi vahvistimet joissa EI OLE mitään sävynsäätimiä eli ei mitään bassosäätimiä, keskiäänisäätimiä,diskanttisäätimiä, ei loudnesia jne tms eli stereosarjan merkintöjä lainatakseni basso, middle,treble, joissain voi olla vielä näinkin: basso, super basso, middle, super middle, treble, super treble ja sit loudness.
yksi on koekuuntelu mikäli se on mahdollista saada järjestymään, omat korvat kertoo mikä kuulostaa hyvälle ja sen että tyydyttääkö se soundi itseä ja äänentoisto,äänenlaatu itseä vai ei. tietenkin omat henkilökohtaiset laatutasovaatimukset vaikuttaa asiaan, mitä odottaa laitteilta, ennakko-odotukset.
Millaisia yleisiä vinkkejä sinulla on, jos joku on hankkimassa ensimmäistä hifilaitteistoaan?
joitain laadukkaita laitevalmistajia on olemassa, tavanomaisista perinteisistä nakamichi kasettinauhuripuolelta. sony on tehnyt myös laadukkaita erillislaitteita ( ei stereosarjat jotka on samaa merkkiä kaikki äänilähteet,ohjelmalähteet ). joskus voi testituloksetkin auttaa saamaan suuntaa-antavaa osviittaa. erillislaitteet ylipäätään, ei stereosarjoista kannata lähteä hyvää ääntä hakemaan. 🙂 ne eivät juuri koskaan pysty sitä tarjoamaan.
saatavissa/saavutettavissa oleva laatutaso mikä on mahdollista saavuttaa äänilähteiden/ohjelmalähteiden osalta niin riippuu ainakin siitä mitä ohjelmalähteitä/äänilähteitä/laitteita on valittu. valinta vaikuttaa ihan suoraan, markkinoilla on olemassa sekä hyviä, huippuhyviä ja myös huonompiakin ja tosi huonojakin laatutasoltaan olevia laitteita. jos ei itse ole asiantunteva ja ammattilainen valintaa tekemään niin silloin voi kääntyä vaikka sepin puoleen ellei ole vielä ehtinyt mitään ostamaan.
(Välihuomautus: hiljattain Sepi jeesasi toveriamme Hännisen Juhoa kasettidekin, kelanauhurin ja vinyylisoittimen valinnassa. Jos kaipaatte tällaisia vinkkejä, voitte lähettää kysymyksenne osoitteeseen pihvi@creat.fi, niin välitetään ne sitten Sepille.)
Kuuntelet paljon C-kasetteja ja omistat tällä hetkellä Nakamichi ZX-7:n. (Tietäjät tietää.) Mistä tunnistaa laadukkaan kasettidekin?
kasettipuolella 3 äänipäätä ja 2 vetoakselia täytyy olla ehdottomasti. käsisäätöinen nauhatyypin valitsin normaali, kromi ja metallinauha. esimagnetointi eli bias äänitettäessä ja herkkyyssäätö dolbyyn liittyen.
Eikös Nakamichi Dragon ole maailman tunnetuin klassikkodekki?
se on kaikissa näkemissäni ja kaikissa niissä testeissä jotka olen löytänyt nähtäväkseni kaikkien laatuluokkien spitsenklasse, spitzenklasse tai absolute spitsenklasse tai mikä nyt sitten kulloinkin missäkin lehdessä on se kaikkein ylin ja paras laatuluokka niin siinä ylimmässä ja parhaimmassa laatuluokassa tuo on aina ollut sijoitettuna referenssilaitteeksi joka siis tarkoittaa kyseisen hintaluokan vertailulaitetta, se on niin hyvä laite että siihen verrataan kaikkia muita huonompia laitteita ja se ilmaistaan hintaluokassa paksummalla, paksulla lihavalla mustalla mustevärillä kun muut laitteet siinä samassa hintaluokassa ovat merkitty ohuella mustalla.
Jos mennään yksityiskohtiin, niin mitkä kaikki tekijät vaikuttavat äänentoiston luonnollisuuteen?
totuus on se että tohon vaikuttaa yllättävän monet eri asiat. toiston tarkkuus eli erottelukyky on yksi. esimerkiksi mareksound joka myy mm. mark levinsonia ja projectia jne tms suositteli minullekin että mun kannattaisi vaihtaa mun nykyiset SA eli system audio kaiuttimet parempiin jotta ne vastaisivat paremmin, olisivat lähempänä mark levinsonin etusta joka minulla on, laatutasoltaan. hän mainitsi juuri nimenomaan syyksi erottelukyvyn. system audio ei ole yhtä erotteleva kuin esimerkiksi revelin kaiuttimet. ja revelin kaiuttimia on käytetty juurikin mark levinsonin vahvistimien kanssa ennenkin.
”teho ei lopu koskaan kesken eikä vahvistin mene polvilleen kuunteli sitten mitä tahansa musiikin tyylilajisuuntaa.”
muita tekijöitä on esimerkiksi se että hyvät vahvistimet ja laitteet soi myös hiljaa hyvin, hiljaisella äänenvoimakkuudella. ovat musikaalisia, toistaa ja kaivaa äänitteistä paljon informaatiota. välittää stereokuvan luonnollisesti,luonnonmukaisesti. pystyt sanomaan osoittamaan sormella missä mikin soitin ja muu instrumentti soittaa,piirtyy eteesi kaiuttimien väliin kuva orkesterista ja niiden henkilöiden sijaintipaikasta.
puhdas toisto. toistaa erikorkuiset äänet oikeissa suhteissaan, tehokas virtalähde pystyy syöttämään virtaa laitteelle musiikin sisältämien erilaisten soittokohtien mukaan, vaatimusten mukaan. hiljaiset kohdat ja voimakkammin soitetut kohdat, eli dynamiikka huomioiden ja vaihtelut huomioiden. teho ei lopu koskaan kesken eikä vahvistin mene polvilleen kuunteli sitten mitä tahansa musiikin tyylilajisuuntaa. tasapainoinen. inhimillinen tai lämmin toisto.
Harrastat nimenomaan high end -äänentoistoa. Kertoisitko maallikoille, mikä on hifin ja high endin ero.
itse kuvailisin hifin ja high endin eroa niin, sellaisella tavalla miten yleensä hifimyymälöiden liikkeiden myyjät ei juuri koskaan kuvaile luonnehdi eroa.
high end, aloitan siitä koska sen tunnen paremmin. äärimmäisen hienostunut ja avara ja syvä toisto, toiston laatu. usein puhutaan myös syvyystoistosta. kiinteä äänikuva,ääniala toistossa. paikka ei vaeltele,vaella,siirry välillä ja se taas saattaa tapahtua joskus tavanomaisella perinteisellä hifilaitteilla. tarkoitan kanavatoistoa, kanavien välistä tasapainoa ja stereokuvan muodostumiseen liittyvää sijaintipaikan vaeltelua,siirtymistä,muuttumista,vaihtumista jopa kesken laulunkin.
tätä tapahtuu ehkä enemmän c-kasettinauhurilla kuin cd-soittimella tai vinyylilevysoittimella kuunneltaessa mutta kyllä joskus tosi huonot laitteetkin voi sitä aiheuttaa merkkinä laitteiden huonoudesta. toki se voi johtua myös välikaapeleiden mahdollisista pätkimisestä, välillä huomaa itsekin korvalla kun laulaja siirtyy yllättäen enemmän vasemmalle tai oikealle. tai toinen kanava jopa melkein pimenee tai sieltä tulee vähemmän materiaalia kuin toisesta kanavasta. ja sitten taas yllättäen palaa takaisin ääni kumpaankin kanavaan.
”en koskaan ole kuullut perushifilaitteista näitä ominaisuuksia. en ainakaan hienostunutta, avaraa ja syvää toistoa.”
monenlaista epävakautta epätasapainoa voi olla huonommissa laitteissa mutta high end laitteissa ei ole. high endi-laitteissa stereokuva pysyy yleensä aina paikoillaan, ainakin huomattavasti paremmin kuin huonommissa laitteissa. lisäksi äänentoisto on pehmeä, täyteläinen, runsas, orkestraalinen. heleä ja voimakas,dynaaminen.
en koskaan ole kuullut perushifilaitteista näitä ominaisuuksia. en ainakaan hienostunutta, avaraa ja syvää toistoa. siksi sen perushifin puutteet ei minua tyydytä, minulle riitä vaan vaadin äänentoistolta enemmän. kun kerran pääsin high endin makuun 1990-luvulla kultakorva oyn saattelemana niin tulin riippuvaiseksi siitä laatutasosta. enkä suostu vähempään tyytymään! 🙂 olen kunnianhimoinen siinä asiassa. 🙂
high end-laitteet ovat yleensä huomattavasti pitkäikäisempiä käyttöiältään kuin perushifilaitteet. kestävät myös huomattavasti paremmin kovaa kulutusta eli käyttöä. ovat paremmin viimeisteltyjä. laatuun panostettu,satsattu enemmän kuin perushifissä.
valmistajat ovat usein pieniä yksityisyrittäjäfirmoja ja niiden työntekijät ja insinöörit intohimoisia ja kunnianhimoisia. tätä harvemmin näkee suurissa tehtaissa, technics tai jopa sony ja harvemmin näkee liukuhihnaperiaatteella tehdyissä laitteissa, jotka sarjatuotannossa tehdään.
Mikä on ollut vaikuttavin kuuntelukokemuksesi?
olen saanut kerran kuulla entisessä kultakorva oy liikkeessä,myymälässä mark levinson vahvistimien äänentoiston,äänenlaadun kun olin siellä omien asioitteni tiimoilta käymässä. mark levinson esivahvistin ja mark levinson päätevahvistin. mark levinson cd-soitin.
testi-cd oli laitettu pyörimään,soimaan ML cd-soittimeen. jumankauta säikähdin pelästyin pahanpäiväisesti… luulin että nyt joku heitti edessäni muutaman metrin päässä minusta lasipullon rikki maahan mutta sitten huomasin, totesin että se ääni tulikin cd-soittimen testi-cdlevyltä. mutta oli niin juupelin aidon, luonnollisen,luonnonmukaisen kuuloinen ääni.
Jos laitteista haluaa saada luotettavaa tietoa, mistä sitä kokemuksesi mukaan löytää?
jos oikein muistan niin kalevankadulla asuessani näin sattumalta jossain ilmaisjakelumainoslehtisessä kultakorva oy mainoksen. ajattelin mennä käymään siellä kun sattumalta olin jo silloin haaveillut,unelmoinut laadukkaista äänentoistolaitteista kotihifiksi. mulle tapahtui hyvä tuuri kun löysin kultakorva oy. (Yritys on sittemmin lopettanut toimintansa – toim. huom.)
koekuuntelemisen lisäksi jos haluaa olla mahdollisimman monipuolinen ja asiantunteva niin suosittelen lämpimästi kuten itsekin olen tehnyt myös niin hankkia itselle kirjallisuutta laitteista mikäli niitä vain sattuu olemaan ja testituloksia. itselläni on saksalaistestejä ja muitakin testituloksia.
joku voisi sanoa että eikös omat korvat ole paras mittari ja todiste laitteiden laadusta mutta tottakai niin onkin mutta sen lisäksi jos haluaa olla asiantunteva ja monipuolinen niin ainahan se antaa paremman vakuuttavamman uskottavamman kuvan sinun perehtymisestä niihin. niiden tarkoitus on olla suuntaa-antava osviitta.
lisäksi maailman parhaimmat huippulaitteet ovat yleensä aika luotettavasti sijoittuneita kansainvälisissä ja maailmanlaajuisissa testeissä, realistisemmin kuin huonompilaatuisemmat laitteet.
”se on liian perushifiä, tavanomaista perinteistä.”
minulle on lisäksi ollut arto nikkilä ah hifisystems oy sellainen ihminen johon minä ainakin itse luotan. oli aikoinaan kultakorva oy perustajajäsen antti heinonsalon kanssa. siis sen yrityksen omistaja. kruunuradiota en itse henk koht halua käyttää, laatu ei minulle riitä. se on liian perushifiä, tavanomaista perinteistä. hifistudio 17 on jo parempi.
classic audiosta saa joskus silloin tällöin käytettynä high endiä ja mark levinsonin vahvistimiakin. siellä on myyty roksanin cd-soitinta, cd pyörittäjä+d/amuunnin + virtalähde kombinaatiota. high endistä täytyy mainita mareksound.
Millaisista asioista olet viime aikoina itse yrittänyt löytää tietoa?
olen yrittänyt etsiä kirjallisuutta ja esitteitä joissa kerrottais mark levinsonin vahvistimien ( varsinkin mallin no 380 esivahvistin ) laatutasosta verrattuna muihin sen valmistamiin etuvahvistinmalleihin kun olen vasta hiljattain uutena kuluttaja-asiakkaana tullut mark levinsonin kuluttaja-asiakkaaksi joten en ole oikein vielä hirveän tarkkaa ja täsmällistä mielikuvaa pystynyt luomaan sen laitteiden laatutasosta, ehtinyt muodostamaan ja lisäksi on vaikeutena kun ei ole saatavilla paperisia esitteitä joissa kerrottais teknisistä ratkaisuista ja kytkennöistä kuten 90-luvulla oli usein mahdollista saada prosyyria halutessaan matkaan mukaan tai pyydettäessä.
olisin siksi erittäin kiitollinen jos joku tietäisi edes jotain kertoa tuon mallin laadusta verrattuna uudempiin ML malleihin että pääsis edes vähän jyvälle kuinka laadukas tuo no 380 on. sitähän ei enää valmisteta ja varaosien saatavuus voi olla jo hankalaakin, ehkä?
olen käsittänyt että mark levinson tekee pelkästään high end-laitteita ja kalleimmat uudet vahvistimet maksaa jopa 50.000e tai alle sen. olen lukenut netistä että niissä käytetään motorolan transistoreita.
on selvää että liikesalaisuuden ja ammattisalaisuuden takia ei ihan kaikkea ole mahdollista saada tietää, mutta jos edes joku jotain tietäisi. että pääsis vähän matkaa taas eteenpäin. järeitä tuntuvat olevan ja painavia. antaa vakuuttavan ja uskottavan mielikuvan. viimeistely huippuluokkaa.
”kumpi on järkevämpää ja viisaampaa, hedelmällisempää, rakentavampaa käyttää rahansa huonoon päihdemaailmaan vai kallisiin kotistereoihin?”
Mitä haluaisit vielä lopuksi sanoa tästä vapaa-ajan harrastuksestasi, johon olet pian 30-vuotisen artistiurasi varrella sijoittanut paljon tekijänoikeuskorvauksista, levyrojalteista, keikkapalkkioista, mainoskampanjoista ym. tienaamaasi rahaa?
moni tavallinen ihminen ei tule ajatelleeksi välttämättä että en halua olla varoittava esimerkki sellaisesta artistista joka uransa ja elämänsä loppuvaiheessa käyttää paljon rahaa alkoholiin ja varsinkin viinaan, tupakkaan ja haluan myös olla irti huumeista.
jos joku arvostelee minua kalliiden kotistereoiden hankkimisen mielekkyydestä ja hankkimisen kannattavuudesta niin ajatelkaa että jos ne samat rahat olisin laittanut päihteisiin kuten niin moni muukin artisti ja muusikko on oman elämänsä aikana tehnyt ja ovat juoneet itsensä ennenaikaiseen hautaan ja juice esim. maksakirroosiin sairastuneet. näitä riittää, kari tapio, rauli badding somerjoki, olavi virta…jne…
kumpi on järkevämpää ja viisaampaa, hedelmällisempää, rakentavampaa käyttää rahansa huonoon päihdemaailmaan vai kallisiin kotistereoihin jos ja kun musiikki ja sen musiikinkuuntelu on muutenkin iso osa mun normaalia elämää muutenkin vapaa-aikanakin?
ja vielä kun ottaa huomioon stressinhallintakyvyn, mielihyvähormoonien esim. endorfiinien erittymisen musiikinkuuntelun aikana ja se poistaa stressiä minulta niin voiko se olla elimistölleni fysiikalle kovin vahingollista turmiollista?
”tässä on niinkuin kaikki hyvät puolet tuosta vapaa-ajan harrastuksesta ja ilmiöstä nimeltään high end.”
mutta kuitenkin tällaisissa asioissa pitää olla jokaikisen ihmisen,henkilön ehdottoman rehellinen itselleen, että kuinka paljon musiikinkuuntelu itselle merkitsee niin sen mukaan määräytyy myös se kuinka paljon itse kukin on valmis satsaamaan panostamaan siihen harrastukseen rahaa ottaen huomioon myös muutkin rahanmenokohteet mihin tarvii rahaa käyttää.
tässä on niinkuin kaikki hyvät puolet tuosta vapaa-ajan harrastuksesta ja ilmiöstä nimeltään high end. lisäksi vielä, kaikki on suhteellista ja yksilöllistä. joku voi sijoittaa saman summan veneeseen, mökkiin tai autoon tms jne niin mikä sijoituskohde nyt sitten loppupelissä muodostuukin järkeväksi viisaaksi? kaiken toiminnan voi kyseenalaistaa jos sitä haluaa.
toikin on niin suhteellista ( mökki,auto,vene ), kun suhteuttaa asioita toisiinsa ja vertaa asioita toinen toisiinsa ja kun arvotetaan erilaisia asioita. voi olla että loppupelissä joku muu toiminta onkin ykkössijalla kuin kalliiden stereoiden hankintamielekkyys, ehkä. kun oikein sopivasti eri asioita verrataan ja suhteutetaan. jos sopivia esimerkkejä vaan onnistuu löytämään ja keksimään.
ja tuo ehdoton rehellisyys on vaan sen vuoksi niin tärkeää ettei ihminen jälkeenpäin katuisi tekemäänsä valintaa jos huomaa ettei rahat riitäkään sitten enää mihinkään muuhun tärkeään tai muihin sellaisiin asioihin mitä on ehkä haaveillut unelmoinut vielä saavansa tai mitä haluaisi saavuttaa jollain aikataululla.
harvoin ihmisen haave,unelma on vain yksi ainoa asia mitä haluaa ja tarvitsee saada vaan usein niitä asioita on useita. siksi kannattaa olla asioiden miettimisessä mahdollisimman kokonaisvaltainen, pyrkiä ottamaan huomioon kokonaisuus samalla, samaan aikaan. silloin näin toimien ei välttämättä tule pettymyksiä. 🙂 varsinkin jos kalliista laitteista puhutaan joissa liikkuu suuret rahasummat. ■
Sepi Kumpulaisen kuulumisia studio- ja keikkarintamalta voi seurata hänen artistisivultaan Facebookissa.