Lemmikkidekkari palaa sylttytehtaalle – sikailu HESY:ssä jatkuu

Sanat ja kuvat: Teemu Kammonen-Von Fiura

”HESY on pöyristynyt valheellisista väitteistä. Mihin näillä väitteillä pyritään?”
Näin alkoi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen vastine edelliseen artikkeliimme.

HESY referoi artikkelin sisällön kiitettävän tarkasti: ”Creat.fi-sivuston jutussa esitettiin väitteitä eläinten huonosta hoidosta, likaisista työskentelytiloista, hujan hajan jätetyistä tavaroista. Lisäksi HESYä on jutussa arvosteltu vuosien 2012 ja 2013 aikaisista työskentelyolosuhteista, työpaikkakiusaamista jne.”

Ja niin edelleen. Vuodatus oli pitkä ja kiihkeä, mutta siinä ei osoitettu yhtään Creatin esittämää väitettä vääräksi. Se olisi ollutkin hankalaa, sillä artikkeli perustui pelkästään lemmikkieläindekkarinne haalimiin todisteisiin: viranomaisten aineistoihin sekä HESY:n entisten ja nykyisten työntekijöiden haastatteluihin.

Vastineessa kysyttiin, mihin näillä väitteillä pyritään. Siihen on yksinkertainen vastaus: pyrimme saamaan totuuden kaikkien tietoon. Totuuden siitä, että HESY:ssä rääkätään julmasti työntekijöitä, harjoitetaan despotismia, laiminlyödään eläimiä eikä kaihdeta laittomuuksia taloudenhoidossa. Ja kaikella tällä on pitkät perinteet.

Nyt on aika jatkaa siitä, mihin jäätiin. Alrighty then!

Beetasalpaajilla töihin

Tammikuun 21. päivänä julkaistun raporttimme jälkeen HESY on pulpahdellut otsikoihin kiihtyvällä tahdilla. Yhdistyksen vetovastaava ja hallituksen varapuheenjohtaja Anne Roine on antanut haastatteluissa lausuntoja, joiden mukaan työpaikkakiusaaminen, valtataistelu ja vakavat epäselvyydet taloudenpidossa olisivat johtuneet vain ja ainoastaan toiminnanjohtaja Satu Lehtisen vaikutuksesta.

Lehtisen oli siis pakko olla harvinaisen tehokas työntekijä saadakseen kaiken tuon aikaan: ehtihän hän olla yhdistyksen palveluksessa viime lokakuusta alkaen vain reilun kuukauden.

Kun Seura-lehti soitti Lehtiselle tammikuussa ja kertoi Roineen väitteitä, hän ei ollut uskoa korviaan. Hän teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Se ei kuitenkaan edennyt syytteeseen asti niin sanotun vähäisyysperusteen vuoksi. Tuoreessa Aluehallintoviraston raportissa on kuitenkin mustaa valkoisella siitä, miten Lehtinen yritti päinvastoin ratkaista HESY:n ongelmia eikä luoda niitä lisää.

”Kun kerroin saaneeni beetasalpaajareseptin, työntekijät totesivat, että kaikkihan niitä täällä syövät.”

Lehtisen kertomus HESY:n työilmapiiristä on rankkaa kuultavaa.

”Minua savustettiin ulos niin rankasti, että oma terveyteni oli koetuksella”, hän sanoo. ”Sain lyhyessä ajassa nukahtamislääkkeet ja beetasalpaajat, koska sydämeni hakkasi ja käteni tärisivät. Kun kerroin saaneeni salpaajat, työntekijät totesivat, että kaikkihan niitä täällä syövät. Ruoka ei maistunut, ja viimeisenä työaamunani oksensin.”

Lopuksi Lehtinen joutui toteamaan työntekijöille, ettei HESY ole ihmisarvoinen työpaikka.

”Suurin osa heistä on aivan ihania ja ammattitaitoisia ihmisiä, ja toivon todella, että tilanne paranee.”

Radiohiljaisuus ja billcosbyt

Kun media jatkoi painostamistaan, jossain vaiheessa karvapallo jumittui Roineen kurkkuun ja hän lakkasi vastaamasta haastattelupyyntöihin. HESY:ä voi pitää varsin vakavaraisena yhdistyksenä: sen taseessa on omaisuutta lähteistä riippuen viidestä kuuteen miljoonaa euroa ja tilikauden 2014 ylijäämä oli 738 510 euroa. Yleishyödyllisen yhdistyksen eläinsuojeluun tarkoitetuista rahoista liikeni sen verran konsulttipalkkioihin, että kriisiviestintää hoitamaan palkattiin alan ammattilainen.

Yhteistuumin viestintästrategiaksi valittiin ennenkin hyväksi havaitut kiistäminen, silmänkääntötemput ja maton alle lakaiseminen. Pahoillaan oltiin jopa siitä, että ihmiset joutuivat lukemaan heidän pahoittelujaan.

Varsinaisten ongelmien korjaus jäi vakuuttelun tasolle: kaikki on täällä tosi hyvin, menkää takaisin nukkumaan. Mutta kun yleisön mielenkiinto oli jo herätetty, ei kalleinkaan bullshit pysty maalaamaan totuutta valheeksi. Se herättää vain lisää kysymyksiä ja mielenkiintoa tonkia asioita.

Pian HESY:n Facebook-sivun moderointi alkoi käydä todellakin työstä, sillä liian kiusalliset kysymykset ja kommentit oli tietenkin valitun linjan mukaista poistaa. Kyvyttömyys oman toiminnan reflektointiin sinetöitiin aloittamalla olennaisia kysymyksiä esittävien ihmisten dumaaminen Facebookiin luotujen feikkiprofiilien takaa. Äänekkäimmät saivat jopa uhkaavia yksityisviestejä feikkiprofiilien lähettäminä.

Facebook-profiilit kuten ”Matti Heinonen”, ”Donald Crump” ja ”Kirsi-Maria Mertanen” olivat olleet sosiaalisessa mediassa oudon mykkiä kaikkialla muualla paitsi siellä, missä piti torjua HESY:n arvostelua. Välillä HESY:n omasta profiilistakin on lähtenyt melkoisen korvaamatonta kamaa.

HESY:n tilanteen nostaminen otsikoihin aiheutti myös sen, että moni yhdistyksen kanssa tekemisissä ollut ihminen halusi viimein avautua saamastaan kohtelusta. Vuosien varrelta entiset työntekijät, asiakkaat, sivarit, harjoittelijat ja yhteistyötahot kertoivat avoimesti tarinoitaan HESY-juttujen some-kommenteissa.

Kun yksi avasi suunsa, muutkin uskaltautuivat ääneen. Tapahtui siis niin sanotut billcosbyt. Uusien informanttien ja raskauttavan materiaalin virta Creatin lemmikkidekkarin postilaatikkoon on ollut ehtymätön. Kiitos siitä.

Avilla on asiaa

Huolestuneiden eläinten ystävien ja median lisäksi viranomaisetkin ovat kuumottaneet yhdistystä. Keskiviikkona 13. huhtikuuta sain soiton Aluehallintoviraston tarkastaja Kirsi Pardain-Pataselta. Tarkastusraportti HESY:n nykytilasta on viimein valmis.

Raportissa todetaan, että HESY:ssä on tehty työterveyshuollon toimesta useita kartoituksia työpaikan kuormittavan tilanteen takia aina vuodesta 2013 asti. Ennen kuin Creat julkaisee kokonaisen HESYLeaks-paketin kaikista hallussaan olevista asiakirjoista, teidän on tyytyminen pieneen kuvaavaan sitaattiin:

”Vuonna 2015 työterveyshuolto haastatteli koko työyhteisön ja esille nousi jälleen työntekijöiden epäasiallisen kohtelun kokemukset, kuten työntekijöiden toistuva arvostelu, ulos savustaminen ja työn hankaloittaminen. Työterveyshuollon arvion mukaan työpaikan tilanne on vakava ja terveyttä vaarantava. Näkemykseni mukaan työnantaja ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin häirinnän ja epäasiallisen kohtelun selvittämiseksi asiasta tiedon saatuaan. Häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kokemukset ja niiden selvittämättömyys aiheuttavat työntekijöiden terveydelle haittaa ja vaaraa.”

Työntekijöiden kohtelusta raportti maalaa rumaa kuvaa. HESY:n arkeen kuuluu ”uhkaavaa käytöstä, huutamista, mykkäkoulua ja epäasiallista tapaa puhua, mikä on koettu ammattitaitoa halventavana”.

Työterveyshuollon tietoon on tullut, että ”hallituksen riitaisat tilanteet ovat nostaneet työyhteisöön epävirallista vallankäyttöä, mikä mahdollistaa epäasiallisen käytöksen ja epätasa-arvoisen kohtelun työpaikalla”.

Alrighty then! HESY:n hallituksen meille välittämä todellisuus yhdistyksen tilasta on lähes täysin päinvastainen kuin havainnot, joita Aluehallintoviraston raportista välittyy. Ehkä on parempi kysyä henkilökunnan tilanteesta mieluummin työntekijöiltä itseltään.

Hoitajat ottivat hatkat

Viime syksynä eläintenhoitajat lähettivät HESY:n ongelmista kertoneen kirjeen ratkaisuehdotuksineen yhdistyksen hallitukselle. Hallitus jätti kirjeen käsittelemättä marraskuun kokouksessaan ja vetosi ajanpuutteeseen. Pöytäkirjan mukaan kokous kesti liki kuusi tuntia.

Hallituksen kokouksen jälkeen HESY:stä lähti samalla ovenavauksella toiminnanjohtaja, hallituksen puheenjohtaja sekä neljä eläintenhoitajaa. Tavoitin marraskuussa irtisanoutuneista eläintenhoitajista haastatteluun kolme henkilöä, Lauran, Juhan ja Leenan, sekä yhden myöhemmin artikkelissa nimettömänä esiintyvän nykyisen eläintenhoitajan.

Eikö suuri osa eläintenhoitajista lähtenyt menemään syksyllä? Onko uusia tullut taloon?

”Kun näin muiden voivan pahoin ja päätyvän irtisanoutumaan, tulin itsekin samaan lopputulokseen. Viimeisenä naulana arkkuun oli sen kuuluisan eläintenhoitajien kirjeen ignooraus”, Juha kertoo.

”HESY pyörii nyt pääsääntöisesti eläinalan opiskelijoilla. Juuri nyt siellä on neljä hoitajaa töissä per päivä, mikä on ihan hirveän vähän siihen nähden, mitä siellä vaaditaan tehtäväksi”, Laura jatkaa.

Mitä eläintenhoitajan tehtäviin kuuluu?

”Eläintenhoitajat vastaavat yksinkertaisesti kaikesta. Heidän vastuualueellaan on puhelimeen vastaaminen ja asiakaspalvelu, yleisten tilojen siivous, päivystys, lääketilaukset, lahjoitusten vastaanottaminen, madotusohjelmien ja rokotusten laskemiset ja listat eläinlääkärille tehtävistä asioista. Neljä hoitajaa ehtii juuri ja juuri siivota eläinten kopit eikä muuhun juurikaan aikaa jää. Määrittelemätöntä piilotyötä on uskomattoman paljon, ja tätähän Roine oli luvannut aloittaessaan lähteä avaamaan”, Laura kertoo.

”Eniten vaivaa se, ettei kukaan vahdi, mitä töitä tulee tai ei tule tehtyä. Niistä ei kukaan juuri kysele perään. Tehtävät delegoidaan eläintenhoitajille, ei tietyille yksilöille, vaan ’joku saa luvan hoitaa tämän’ -tyylisesti. He, jotka ovat luonteeltaan kovia järjestelemään ja hoitamaan asioita, palavat poikkeuksetta loppuun.”

Osa eläintenhoitajista jätti työolosuhteista ryhmäkantelun Aluehallintovirastoon. Mikä siihen oli syynä?

”Kantelu tehtiin, koska HESY ei ole täyttänyt sen velvoitteita työnantajana. Sinne on muodostunut sisäpiiri, joka saa ilman seurauksia tehdä, mitä haluaa. Päämotiivi kantelulle on kuitenkin se, että löytöeläimet ansaitsevat parasta mahdollista hoitoa, jota tämänhetkinen johto ei pysty antamaan”, Leena kertoo.

”Tällaisena HESY ei ole sopiva työpaikka kenellekään”, Laura lisää.

Alrighty then!

Ripuli tai ummetus, same difference

Kiire ja kaoottiset työolot heijastuvat yhdistyksen suojissa olevien eläintenkin tilanteeseen. Taannoin ripuloiville kissoille ei saatu tarpeellista Intestinal-dieettiruokaa, koska johtavan eläintenhoitajan mukaan ”varasto on täynnä Convalescencea, se on sama asia”.

Ei aivan. Convalescence-ravintojauhe on tarkoitettu ummetuksesta kärsivälle eläimelle. Se ei rauhoita vaan päinvastoin edistää suolen toimintaa.

”Voisi väittää, että se on se viimeinen asia, mitä ripuloivalle kannattaa syöttää”, eräs eläintenhoitaja sanoo.

Kukaan kissoista ei kuitenkaan onneksi kuollut, tällä kertaa.

Eräs eläintenhoitaja muistelee onnettomamman kissan kohtaloa: tämä HESY:n kissatalon pitkäaikainen asukki oli viety hoitoon eläinlääkäriasemalle. Lähes viisi kuukautta aiemmin lokakuussa HESY:n eläinlääkäri oli kirjoittanut, että kissa tarvitsee hammasremonttia. Lääkärissä todettiin, että kissan suu oli täysin tulehtunut. Se kuoli heti kanyloinnin jälkeen esirauhoitteisiin.

Entisen HESY:n eläintenhoitajan Leenan mukaan läheteprosessista on tehty erittäin monimutkainen ja sekava. Jos eläimen täytyy päästä lääkäriin, luvan saaminen johtavalta eläintenhoitajalta kestää aivan liian kauan. Vastuuta lähetepotilaista ei ole yksilöity kellekään työntekijälle eikä niistä huolehtimiseen ole varattu erikseen työaikaa.

Lattioiden pesuun käytetään klooria, joka voi aiheuttaa hengitysongelmia eläimille ja ihmisillekin. Siitä huolimatta viime syksyn jälkeen löytöeläintalon kissat eivät ole enää saaneet jaloitella ulkona ollenkaan. Ne joutuvat hengittelemään kloorikaasuja siivouksien yhteydessä ja kököttämään pienissä kaapeissaan aaamusta iltaan aivan kuin turkiseläimet tarhoissaan. Erään eläintenhoitajan mukaan ”käytännössä kissoilla on neliön tila 24/7”.

”Kissat jaloittelivat ennen, kun niillä oli rokotussuoja. Kun perushygieniasta on huolehdittu, tautien leviämiseltä on vältytty. Helposti leviävät taudit leviävät kyllä muutenkin”, Leena kertoo.

”Jaloittelu on kissoille äärimmäisen tärkeää psyykkisistä ja fysiologisistakin syistä. Kaapissa kyhjöttäminen edesauttaa ummetusta ja aiheuttaa lihasten surkastumista. Jotkut kissat viettävät HESY:llä kuitenkin yli vuoden.”

”Viime syksyn jälkeen löytöeläintalon kissat eivät ole enää saaneet jaloitella ollenkaan.”

Eläinten alistaminen tällaisten olosuhteiden armoille luonnollisesti syö myös kutsumusammatissaan työskentelevien eläintenhoitajien psyykeä. HESY:n johto on kuitenkin viime aikoina kieltänyt heiltä yksilökäynnit työterveyspsykologilla.

Kuormittavasta ja kiireisestä työstä maksetaan eläintenhoitajille pöyristyttävän alhaisia liksoja. Keskimäärin ammattitutkinnon suorittaneen eläintenhoitajan palkat liikkuvat noin 2 100–2 400 euron kuukausihaarukassa. HESY:ssä palkat ovat 1 300–1 700 euroa kuukaudessa. Palkka on lisäksi riippuvainen työvuoroista, jotka jakautuvat vaihtelevasti vakituisella sopimuksella työskentelevien ja palkattomien harjoittelijoiden kesken.

”Nollasoppari on todellakin nollasoppari, eli kun naama ei enää miellytä, ei välttämättä saa töitä. Yhdelle eläintenhoitajalle kävi juurikin niin, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua”, Laura sanoo ja toteaa karun tosiasian: ”Eihän näillä tuloilla elä Helsingissä mitenkään päin, ellei ole rikasta puolisoa.”

Vaan ei hätää. Asiat ovat kääntyneet paremmin päin! Ainakin sen osalta, että viime vuonna HESY noudatti koko historiansa aikana ensimmäisen kerran TES:iä siltä osin, että työntekijät saivat vuosilomakorvauksen. Kehitystä.

Rahahanat kiinni

Tämä on vasta pieni kissanpennun pintaraapaisu HESY:n tilanteeseen. Uskokaa tai älkää, ensi viikolla julkaistavissa jatko-osissa saaga vääntyy vielä paljon kierommalle fjongalle.

Ei kuitenkaan tarvitse olla Brian Cox ymmärtääkseen jo tässä vaiheessa, että Yhdyskunnantie 11:ssä ovat asiat päin helvettiä. Sen takia Helsingin kaupunki on lopettanut yhdistyksen tukemisen vuosittaisella 13 000 euron avustuksellaan.

Helsingin Sanomien mukaan ympäristölautakunta perusteli kielteistä päätöstään sillä, että HESY:n hallitus sai viime vuosikokouksessa vain ehdollisen vastuuvapauden. Käräjäoikeuden käsittelyssä oli kanne epäillystä vaalivilpistä vuoden 2014 vuosikokouksessa.

Ympäristölautakunta piti myös moitittavana, ettei tilinpäätöstä ollut toimitettu nähtäväksi ennen vuosikokousta. Vielä kokouksessakin osa sen sivuista jätettiin jakamatta.

”Helsingin kaupunki on lopettanut yhdistyksen tukemisen.”

Hesarin haastattelemat kissamummot aikovat muuttaa testamenttejaan niin, ettei HESY:lle ole odotettavissa heiltä latiakaan.

”Koska ihmiset ovat epäluotettavia, halusin auttaa eläimiä, ja sitten käy näin. Pitäisi saada mustaa valkoisella takeet siitä, että rahat todella menevät eläinten hyödyksi”, nainen sanoi Helsingin Sanomille. Hän ei voi luottaa yhdistykseen, jonka toimintaa viranomaiset tutkivat. Oman testamenttinsa loppusumman hän arvioi kuusinumeroiseksi luvuksi.

Toinen testamenttiaan muuttava nainen järkyttyi HESY:n omaisuuden määrästä. Viimeisen tilinpäätöksen mukaan yhdistyksen arvopaperisijoitusten tuotto oli vuonna 2014 yli 330 000 euroa. Nainen on useiden vuosien ajan osallistunut HESY:n lipaskeräyksiin.

”Olen vetänyt kissapuvun päälleni ja valvonut keräyspataa räntäsateessa ja viimassa. Kaiken tämän olen tehnyt, koska olen kuvitellut, että yhdistys on hyvällä asialla, mutta jokainen ropo tarvitaan.”

Aluehallintovirastokin antoi HESY:lle ukaasin: mikäli yhdistys ei lyhyessä ajassa pysty tekemään vaadittavia parannuksia työympäristöön, se maksaa ensimmäisellä kierroksella 8 000 euroa uhkasakkoja ja toisella tuplat siitä. Myös poliisitutkinta voi olla edessä, jos työnantajan katsotaan syyllistyneen rikoksiin.

Raippaa tulee siis joka suunnalta. Tiukkaan umpisolmuun kietoutunutta itsekkyyden, ilkeyden ja inkompetenssin vyyhtiä on kuitenkin vaikea purkaa, sillä vakavat ongelmat yhdistyksessä ovat jatkuneet yli kymmenen vuotta. Nykytilanteesta vastuussa olevien Roineen ja kumppaneiden hallituksen puolustukseksi on sanottava, että jäljet sylttytehtaalle ovat paljon yhtä hallituskautta pidemmät.

Lemmikkidekkarina olen tutkinut HESY:n toimintaa vuosia taaksepäin. Tällä hetkellä johtolangat ulottuvat viime vuosikymmenen alkupuolelle, syvälle Hannele Luukkaisen valtakaudelle. Siitä lisää ensi viikolla. Perästä kuuluu ja kipinöi.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n vuosikokous pidetään 30.4.2016 klo 10 Pelastusarmeijan Temppelissä (Uudenmaankatu 40, Helsinki). Sääntömääräisten asioiden lisäksi vuosikokouksen käsiteltäväksi on vaadittu erillisenä asiakohtana hallituksen erottamista. Tilaisuus on avoin vain jäsenille.

Juttusarja jatkuu ensi viikolla.

EDIT 23.4: Täsmennetty muutamaa sanamuotoa ja korjattu lyöntivirhe. Asiasisältö säilyi entisellään.

Kommentointi