Creatin lemmikkidekkari sukelsi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen sotkuja puiviin dokumentteihin. Miljoonaomaisuuttaan hautovan yhdistyksen seinien sisältä paljastui surullinen sosiodraama, jonka näyttämöllä ihmisten pahoinvointi tappelee eläinten hyvinvoinnin kanssa.
Sanat ja kuvat: Teemu Kammonen-La Fiura
Kissankusen ja homeen kurkunpäätä kuristava hajusekoitus leijailee hengitysilmassa. Jätesäkkikasoja lojuu kaikkialla, likaisissa huoneissa istuu kalpeita, väsyneen näköisiä ihmisiä ja jostain kuuluu kiihtynyttä sättimistä.
Olemmeko Roy Anderssonin uusimmassa elokuvassa vai jossain kolmannen maailman yhden tähden hotelliin sijoittuvasssa painajaisessa?
Emme.
Olemme Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen toimitiloissa.
Mitä on tapahtunut? Tällä voittoa tavoittelemattomalla yhdistyksellä pitäisi taseen mukaan olla miljoonien eurojen omaisuus. Nyt näyttää kuin yhdistys olisi luiskahtanut tuuliajolle ja unohtanut sekä eläinten että ihmisten oikeudet.
Viime vuonna Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä alkoi pyöriä villejä huhuja. Niiden mukaan HESY:ssä on keskitytty valtataisteluun ja kähmintään huomattavasti suuremmalla intohimolla kuin eläinten oikeuksiin. Muutamakin eläinsuojeluun keskittyvä blogi on kommentoinut tilannetta suorasanaisesti. Paikallislehdissä on uutisoitu syksyn aikana tasaiseen tahtiin kaaokseen luisuneesta yhdistyksestä.
Sisäinen Ace Venturani heräsi. Lemmikkidekkarin oli pakko ryhtyä tonkimaan kriisipesäkkeeksi muuttunutta aatteellista yhdistystä. Kun lähdin haastattelemaan HESY:n toiminnassa mukana olleita ihmisiä, kukaan heistä ei halunnut lopulta esiintyä tässä jutussa omalla nimellään. Moni heistä pelkäsi, että pahamaineinen ”sisäpiiri” rankaisee avoimuudesta ja järjestää hankaluuksia.
Sain haltuuni mittavan nipun asiakirjoja, budjetteja, raportteja, lausuntoja, valokuvia ja sähköpostiviestejä sekä kirjeenvaihtoa yhdistyksen ja viranomaisten välillä. Tämä juttu on koostettu siitä aineistosta sekä nimettömänä esiintyvien entisten työntekijöiden ja yhdistysaktiivien haastatteluista.
Kuusi miljoonaa euroa. Se on valtava kasa rahaa. Sillä hankkisi kymppikilon kissanhiekkaa joka ikiselle kissalle tässä maassa. Sen verran HESY:n taseessa on varallisuutta.
Vuonna 2014 yhdistyksen varainkeruu tuotti yhteensä noin miljoona euroa, josta suurin osa oli HESY:lle testamentattua omaisuutta. Sijoitus- ja rahoitustoiminta tuotti noin 550 000 euroa siihen päälle. Nopeasti laskettuna tuottoa kolahti siis puolitoista miljoonaa.
Saman vuoden menot sen sijaan olivat yhteensä noin 850 000 euroa. Laskekaa itse.
Paljonko saitte tulokseksi? Tarkistetaan oikea vastaus vuoden 2014 toteutuneesta budjetista: yhdistyksen tilikauden ylijäämä oli 738 510 euroa.
HESY:n lähes kuuden miljoonan euron omaisuus makaa arvopapereissa ja asunnoissa. Vaikka rahaa on, sen ei anneta näkyä. Kritisoijiensa mielestä yhdistys satsaa medianäkyvyyteen eikä kampanjointiin eläinten olojen parantamiseksi oikeastaan millään tavalla.
Joulukuussa yritän soittaa heidän tiedottajalleen ja kysyä aiheesta. Kukaan ei vastaa. Myöhemmin saan kuulla, että hän on työuupumuksen vuoksi sairaslomalla.
Kun haastattelen lähteitäni, jokainen heistä mainitsee, että yhdistys on äärimmäisen saita liksojen ja rahankäytön suhteen. Kukaan ei pysty kertomaan syytä siihen.
Jos eläinten ystävät lahjoittavat pelimerkkejä vuosittain roimasti kasvavan kasan, eikö niitä pitäisi sitten myös laittaa enenevissä määrin musteille ja mirreille? Kaikki viittaisi kuitenkin päinvastaiseen, sillä HESY:ssä on innostuttu leikkauksiin ja meneillään on säästökuuri.
Miten näiden lukujen valossa voi olla mahdollista, että HESY:llä ei esimerkiksi ole varaa ostaa löytökissojen taloonsa kissanhiekkaa vaan eläintenhoitajat ovat joutuneet ostamaan sitä itse ja maksamaan hiekkasäkit surkeista 1 300–1 700 euron bruttopalkoistaan?
Tosin työntekijöiden kustantama kissanhiekka oli vasta plan B. Ylen joulukuussa julkaisemassa jutussa kerrotaan, että HESY:n tavoitteena on ollut saada kissanhiekkaa tarpeeksi lahjoituksina. Alrighty then!
Verovapaan lahjoitusrahan lisäksi HESY:n kaksi löytöeläinkeskusta saavat lähes päivittäin yksityisiä löytöeläimille tarkoitettuja tarvikelahjoituksia. Niitä tulee niin paljon, ettei yhdistyksellä ehditä edes käsitellä niitä. Ehkä kadonneet kissanhiekkapussit löytyvätkin niiden joukosta?
Lahjoituksia on pinottu avaamattomiin jätesäkkeihin HESY:n käytäville ja portaikkoihin jopa siinä määrin, että Aluehallintovirasto on puuttunut siihen työturvallisuusongelmana. Tarkastusraporteissaan se on ehdottanut, että tavarapaljous siivottaisiin tiloista jätelavalle ennen kuin jollekulle käy huonosti.
”Kukaan ei halua ottaa vastuuta mistään täällä”, kiteyttää eräs haastatelluista työntekijöistä.
”Lahjoituksia on pinottu avaamattomiin jätesäkkeihin käytäville ja portaikkoihin jopa siinä määrin, että Aluehallintovirasto on puuttunut siihen työturvallisuusongelmana.”
Yhdistyslain määritelmän mukaan yhdistyksen tavoite ei ole tuottaa yrityksen lailla maksimaalista voittoa omistajilleen vaan tuottojen pitäisi ohjautua takaisin yhdistyksen toimintaan. Ehkä satojentuhansien eurojen vuotuisia tuottoja säästetään uusiin tiloihin? Onko vuosikausia puheissa pyörinyt uusien tilojen rakentaminen aktualisoitumassa?
HESY:stä on annettu lausuntoja, että tontti on jo olemassa. Todellisuudessa rakennushankkeen toteuttaminen on aktualisoitunut lähinnä leikkauksina. Ainakin työntekijöille asia on esitetty niin, että kaikesta pitää säästää, jotta yhdistys saisi uudet tilat.
Toisin sanoen jo valmiiksi sniiduista budjeteista tingitään ja yhdistyksen toimintaan otetaan mallia huomattavasti pienemmillä rahoilla ja täysin vapaaehtoisella työllä toimintaansa pyörittävistä eläinsuojeluyhdistyksistä.
Eläintenhoitajat kritisoivat tätä järjettömyytenä. Heidän mielestään jo valmiiksi rasittunut henkilökunta laitetaan mahdottoman eteen.
”Ethän sä voi pyörittää Citymarketia R-kioskin henkilökunnalla”, toteaa eräs heistä.
Aluehallintoviraston raporttien mukaan HESY:n nykyiset työtilat ovat terveydelle vaaralliset. Yhdistyksellä ei ole ollut vakituista siivoojaa eikä edes tilojen siisteydestä vastaavaa henkilöä.
Kun soitan eräälle työntekijälle, hän muistelee järkyttyneensä ensivisiitistään uudella työpaikallaan. Hän tajusi heti, ettei kaikki ole ookoo.
”Työtilat olivat hirveässä kunnossa. En usko, että niitä olisi siivottu vuosikausiin. Kaikkialla lojui ihmisten yhdistykselle lahjoittamia tarvikkeita avaamattomissa säkeissä, ja haju oli hyvin epämiellyttävä. Työntekijät oliva hyvin väsyneen näköisiä ja alakuloisia. Oli selvää, että työilmapiiri ei ollut kunnossa.”
Noin 2 500 vuotta sitten Pythagoras puhui ihmisten ja eläinten tasa-arvosta ja heidän sielujensa kohtalon kietoutumisesta toisiinsa jälleensyntymän kautta. Samaan aikaan täällä peräpohjolan metsissä palvottiin karhua jumalana.
Eläinoikeuksien historiaan tutustuessa törmää tuttuihin nimiin kirjallisuuden, filosofian ja populaarikulttuurin historiasta. Lista on pitkä antiikin filosofeista Nietzscheen. Eläinoikeuksia on historiallisesti ajettu yleensä kulttuurieliitin panoksella ja järjestäytyneellä toiminnalla on maailmalla satoja vuosia vanhat perinteet.
Kun oppineisuus saapui Suomeen, alkoivat myös eläinten asiat saada tilaa keskustelussa. ”Se tapa, jolla koti-eläimiä kohdellaan, osoittaa useimmiten yhteiskunnan siwistys-kantaa”, muotoili asian Zacharias Topelius.
Topeliuksen vetoomus johti Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen esiasteen, pikkulintujen suojelemiseen keskittyneen Maj Föreningin (Kevätyhdistys) perustamiseen 15. toukokuuta 1874. Perustajina oli kymmeniä aikansa merkittäviä suomalaisia. He loivat pohjan eläinten oikeuksille Suomessa, ja HESY onkin ollut suunnannäyttäjä eläinsuojelulle aivan viime vuosiin saakka.
Erona muihin Suomen eläinsuojeluyhdistyksiin HESY ei pyöritä toimintaansa vapaaehtoisvoimin vaan sillä on palkatut työntekijät. Kaikesta päätellen hyvin riitaisat työntekijät.
Vuosien 2008–2009 taitteessa HESY nousi otsikoihin, kun yhdistyksen työntekijät lakkoilivat muutamaan otteeseen parempien palkkojen ja työolosuhteiden puolesta. Taustalla työtaistelussa oli harjoittelijoiden ja vapaaehtoisten suosiminen eläintenhoitajan ammattitaitoa vaativissa työtehtävissä, mikä johti työtuntien karsintaan vakituisilta työntekijöiltä.
Vääntö eskaloitui lakkoon, erityisalojen toimihenkilöliitto Erton asettamaan hakusaartoon yhdistyksen työharjoittelijapaikkoihin sekä lopulta muutaman työtekijän irtisanoutumiseen.
Silloinen HESY:n puheenjohtaja ei katsonut, että työntekijöiden vaatimukseen olisi mitään aihetta suostua. Hänen mielestään hakusaarto tai lakkoilukaan eivät vaikuttaneet yhdistyksen toimintaan mitenkään.
”Meillä on koko ajan oven takana ihmisiä, jotka pyrkivät meille töihin”, hän kertoi Metro-lehdelle 2009.
Työtaistelijat lähtivät yhdistyksen toiminnasta eikä asiaan enää palattu lehdissä. Kriittinen nettikirjoittelu yhdistyksen tilasta jäi kuitenkin elämään osoituksena siitä, että pinnan alla kyti edelleen.
Viime vuonna kiistat roihahtivat taas ilmiliekkeihin. HESY:stä kirjoitetaan paikallisuutisissa kiivaiden riitojen ja valtataistelun areenana. Yhdistyksestä on irtisanoutunut ja potkittu pihalle paljon henkilökuntaa. Jopa hallituksen puheenjohtaja lopetti kesken hallituskauden.
Ei ihme, että yhdistys näyttää olevan pahasti tuuliajolla.
”Se tapa, jolla koti-eläimiä kohdellaan, osoittaa useimmiten yhteiskunnan siwistys-kantaa.” – Zacharias Topelius
HESY:ä johtaa kahden vuoden välein vaaleissa valittava puheenjohtaja sekä hallitus, joka on viime vuosina kokoontunut keskimäärin kerran kuussa muutamaksi tunniksi. Varsinaista työpaikalla läsnä olevaa työnjohtoa HESY:llä ei raporttien mukaan käytännössä ole.
”Työntekijät ovat saaneet keskenään säätää ja päättää asioista”, eräs haastateltava summaa.
Kaikesta päätellen HESY:ssä on eletty kuin pellossa. Taloushallinto on ollut pahasti kujalla, työntekijöiden palkat ovat olleet toistuvasti myöhässä ja väärin laskettuina. Vuosilomakirjanpito on ollut täysin sekaisin.
Kuten sanotaan, kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydillä. Se kuvaa hyvin myös inhimillisen toiminnan tendenssejä, kun valvontaa ei ole. Viitteitä työaikajärjestelmän väärinkäytöstä näkyy jo pintapuolisessa tarkastelussa.
Erään työntekijän kohdalla HESY:n työaikajärjestelmän lokitiedoista löytyi todisteita, joiden mukaan hän oli vuosien ajan kirjannut itsensä työpaikalle ja pois töistä mobiilisti eikä työpaikan IP-osoitteista. Välillä tämän työmyyrän edellinen 23 tuntia kestänyt työpäivä oli saattanut päättyä samalla minuutilla kuin uusi työpäivä olikin jo alkanut.
Samainen työntekijä oli kieltäytynyt jokaista henkilökunnan edustajaa koskevista eläinaseman sijaistuksista ja tuurauksista massiivisiin ylityötunteihinsa vedoten.
Yllättävänä luottamustehtävänä tämä työntekijä oli vuosittain saanut tai ottanut vastuulleen HESY:n lipaskeräysten tilityksen. Vastoin lain pykäliä ne oli yli kymmenen vuoden ajan laskettu yksin, ilman kenenkään valvontaa ja suljettujen ovien takana. Alrighty then!
Jos on yliherkkä kissoille, ei voi olla pätevä johtamaan eläinyhdistystoimintaa? Jos on keliaakikko, ei voi toimia pullakuskina? Alrighty then!
Vuosien varrella HESY:n eri hallituskokoonpanot ovat puhuneet uusien tilojen rakentamisesta. Ylipäätään viime vuosina on ollut kova tarve ajanmukaistaa yhdistyksen toimintaa. Lokakuussa 2015 hallitus päätti tarttua härkää sarvista ja palkata uuden toiminnanjohtajan toteuttamaan uudistuksia.
Hallussani olevista asiakirjoista voi päätellä, että pestinsä aikana toiminnanjohtaja yritti parantaa työilmapiiriä niin, että fokus voitaisiin siirtää työntekijöiden pahoinvoinnista takaisin löytöeläinten hyvinvointiin. Hän lähetti tiedotteen, jossa hän kertoi tahtovansa tehdä HESY:stä mukavan työpaikan kaikille.
Toiminnanjohtaja ryhtyi toimiin, jotka parantaisivat työviihtyvyyttä, ratkoisivat sisäisiä kommunikaatio-ongelmia ja järkeistäisivät työnteon prosesseja. Moni työntekijä koki, että asiat alkaisivat viimeinkin kääntyä kohti parempaa.
Pahamaineisessa yhdistyksen sisäpiirissä muutoksen tuulet eivät napanneet mukaansa. He saivat kuulla, että huhujen mukaan uudella toiminnanjohtajalla olisi kissa-allergia. Hänen työhöntulotarkastukseensa vaadittiin allergiatestejä, minkä taka-ajatuksena oli työsuhteen purkaminen. Vasta lakimieheltä saatu varmistus, ettei allergiatestejä voida vaatia, hiljensi heidät. Mutta vain hetkeksi.
Moni nurkkaan ahdistettu työntekijä avautui toiminnanjohtajalle tilanteesta. Viimeinkin työntekijöiden ja hallituksen välissä olisi järkevä ihminen, joka ei ollut vielä uupunut psykopeleissä. Mutta kun uusi toiminnanjohtaja teki hallitukselle selvitystä yhdistyksen tilasta ja työpaikan pahoista ongelmista, sisäpiiriläiset kokivat hänet uhkaksi, josta olisi päästävä mahdollisimman nopeasti eroon.
Toiminnanjohtajaa mustamaalattiin hallituksen jäsenille useilla sähköpostiviesteillä. Hänen tekemäänsä selvitystä vähäteltiin ja selitettiin jopa suoranaiseksi valehteluksi.
Likainen peli tuotti tulosta, sillä lopulta toiminnanjohtaja ehti olla pestissään vain vähän yli kuukauden, kunnes hän irtisanoutui.
”Myös työpaikkakiusaamisesta syytetyt työntekijät tekivät oman kiusaamisilmoituksensa hallitukselle.”
Alkuaikoinaan Helsingin eläinsuojeluyhdistys keskittyi loppuun ajettujen hevosten auttamiseen. Nykyisin viranomaiset joutuvat huolehtimaan siitä, ettei HESY itse ajaisi loppuun uuvuttamiaan ihmisiä. Aluehallintoviraston raporttikielellä työilmapiirin sairautta määritellään sanoilla ”psykososiaalinen kuormittavuus”.
HESY on merkitty TE-toimiston listoilla ”ei suositeltavaksi” työpaikaksi tukityöllistetyille. Ilman tulehtunutta ilmapiiriäkin eläintenhoitajan ammatti on HESY:ssä yllättävän paineenalaista toimintaa. Raporteista selviää, että osa HESY:n (ihmis)asiakkaista on aggressiivisia ja eläintenhoitajat ovat saaneet jopa tappouhkauksia lemmikkiensä menettäneiltä asiakkailtaan.
Monelle työntekijälle, jotka ovat alun perin tulleet yhdistyksen toimintaan mukaan vapaaehtoisina, HESY on myös ensimmäinen kokemus vakituisesta työpaikasta.
Eräs haastatelluista vertaa HESY:n ilmapiiriä myrkylliseen ihmissuhteeseen: sen osapuolet ovat niin syvästi tunteiden riepottelemia, etteivät he enää ymmärrä, kuinka kaukana normaalista kanssakäymisestä heidän toimintansa on. Raporttien perusteella työntekijöiden ja keskijohdon välinen kommunikaatio painottuu kahteen ääripäähän: sättimiseen ja mykkäkouluun.
”Hullujen kanssa kinaamisessa voi vain hävitä”, perustelee toinen haastateltu päätöstään lähteä yhdistyksen toiminnasta.
Etelä-Suomen Aluehallintoviraston työsuojelun osasto järjesti useita tarkastuksia HESY:n tiloihin vuosina 2013 ja 2014. Raporteissa todetaan muun muassa väkivallan uhkaa, terveydelle vaarallista kuormittumista työssä, työpaikkakiusaamista ja epäasiallista käytöstä työpaikalla.
Uhkasakkojen nojalla HESY:n piti kahden viikon sisällä vastata, kuinka he aikoivat ratkaista mainitut ongelmat.
HESY vastasi, että he tilaavat paikalle työpsykologin ja -lääkärin vetämiä työhyvinvointikeskusteluja, joissa pohditaan, mitä asialle voi tehdä. Lisäksi he aikoivat toteuttaa työhyvinvointihaastattelut, joissa jokaista työntekijää haastatellaan nimettömänä ja arvioidaan asiantuntijan toimesta.
Näillä lupauksilla Aluehallintovirasto lakkasi hengittämästä niskaan. Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että näitä työhyvinvoinnin nimissä tehtäviä ryhmäkeskusteluja järjestettiin vain yhden kerran, ja sekin oli katastrofi.
Lähinnä ryhmäkeskustelu poiki kiusaamisilmoituksia puolin ja toisin, sillä myös työpaikkakiusaamisesta syytetyt työntekijät tekivät oman kiusaamisilmoituksensa hallitukselle. Työhyvinvointikeskustelu itse asiassa vain pahensi tilannetta ja antoi uusia keinoja kurmoottaa kaveria. Haastatteluja ei koskaan toteutettu.
”Meno oli kuin yläasteen pihalla, missä se röökaava jengi suunnittelee tupakkapaikalla, ketä kiusataan seuraavaksi”, muistelee eräs haastatelluista.
Syksyllä 2015 erästä eläintenhoitajaa uhkailtiin sen verran pelottavasti, että poliisiin jouduttiin ottamaan yhteyttä. Uhkailijana oli yksi istuvan hallituksen jäsenistä.
Eläintenhoitajat halusivat yhdessä tehdä jotain masentavan tilanteen muuttumiseksi. He lähettivät asiaa selkeyttävän kirjeen ratkaisuehdotuksineen yhdistyksen hallitukselle.
Kirjeessä työilmapiirin ongelmat on otettu esille asiallisesti ja niihin esitetään poliittisesti korrekteja ratkaisujakin. Siitä käy myös ilmi, että eläinten tarvitsemista lääkkeistä ja tarvikkeista on jatkuvaa pulaa, minkä vuoksi eläintenhoitajat olivat täydentäneet varastoja omalla kustannuksellaan.
Hallitus jätti kuitenkin kirjeen käsittelemättä, koska kokouksessa ei ollut siihen aikaa. Pöytäkirjan mukaan kokous kesti kuitenkin melkein kuusi tuntia. Siellä käsiteltiin laajasti uuden toiminnanjohtajan puutteita ja sopimattomuutta tehtäväänsä. Perusteluja irtisanomiselle luettelivat sisäpiirin edustajat – juuri samaiset henkilöt, jotka olivat kirjeessä mainittuna nimeltä pahimmiksi ongelmien aiheuttajiksi.
Hallituksen puheenjohtaja irtisanoutui tehtävistään tämän maratonkokouksen jälkeen. Syyksi hän ilmoitti ajanpuutteen. Myös neljä eläintenhoitajaa irtisanoutuivat tehtävistään kokouksen jälkeen. Toimessaan vasta aloittanut toiminnanjohtaja lähti samalla ovenavauksella.
Alrighty then! Haluatteko lemmikkidekkarin analyysin?
Haastattelujen ja dokumenttien perusteella HESY:n toiminta näyttäytyy holtittomana mutta ilkeämielisenä sekoiluna, jossa eläinten hyvinvointi on jäänyt pahasti taka-alalle, samoin kuin ihmisoikeudet. Joillekuille se on silti ollut työpaikka, jossa on saanut toteuttaa kutsumustaan ja osaamistaan eläinten parissa.
Tässä esitellyn sosiodraaman päähenkilöille yhdistystoiminta on ollut kenties oman elämänsä kissankuselle haiseva House of Cards, jossa panoksena on kasa joulukeräyksen hiluja, vallantunne ja pätemisentarve. 1800-luvun lopulla suunniteltu HESY:n ansiomitali on saanut aivan uuden merkityksen: siihen on nimittäin kuvattu hevosenpää.
On uskomatonta, että sisäpiiriksi kutsuttu muutaman henkilön rinki on pystynyt jatkamaan todellisuudesta vieraantunutta menoaan niin kauan. Jokainen heitä kritisoinut henkilö savustettiin ulos. Kahden vuoden välein vaihtuvaan hallitukseen pystyttiin vaalivehkeilyllä saamaan tarpeeksi tuttuja tai niitä, jotka eivät jaksa välittää, kunhan vain tilinpäätös näyttää hyvältä.
Mitä käy eläimille, jotka ovat HESY:n tiloissa juuri nyt? Entä ihmisille? Viekö tällaisen sotkun paljastuminen uskottavuutta eläinyhdistystoiminnalta kautta linjan? Eivätkö äidit uskalla lähettää enää lapsiaan vapaaehtoistyöhön?
Jos HESY haluaa saada yli 140-vuotisen historiansa aikana ansaitun uskottavuutensa takaisin, yhdistyksellä on edessään vallankumous, suuri puhdistus. Jonkin tunnelin päässä vilkuttavaa valoa edustavan tahon, kenties seuraavan puheenjohtajan ja hallituksen, on maksettava hulluttelujen lunnaat ja ilmennettävä toimeenpanovaltaa remelien paukkeella.
Seuraavat yhdistysvaalit sen näyttävät. Kaikki haastatellut tiesivät kertoa, että aiempina vuosina sisäpiiriläiset ovat hyvissä ajoin aloittaneet vaalityön, jonka tarkoituksena oli myötävaikuttaa seuraavan hallituksen kokoonpanoon. Ääniä ja äänestyslojaliteettia on hankittu lupaamalla maksaa äänestäjien jäsenmaksuja sekä haalimalla jäsenistöön perheenjäseniä ja tuttuja, jotka varmasti tulisivat äänestyspäivänä paikalle.
Viime viikolla HESY ilmoitti pitävänsä tiedotustilaisuuden ”edessään olevista isoista haasteista”. Se on avoin vain jäsenille. Alrighty then! ■
HESY:n tiedotustilaisuus to 21.1.2016 klo 18–20 Toivolan koulun auditoriossa, Mikkolankuja 3, Helsinki.
Haastatellut ihmiset, joista kukaan ei halunnut käyttää omaa nimeään jutussa, nauttivat lähdesuojaa.
Lähdesuoja määritellään Suomessa seuraavasti: yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.