Nähdä Somero ja elää.

Pihvi

Juhannustanssit 2015

Reportaasi keskikesän ja auringon juhlasta suomalaisella maaseudulla, nuorista ihmisistä elämässä lyhyen kesäyön hullaannuttavia hämäränhetkiä.

Sanat: Roosa Vastamäki
Kuvat: Antti Sepponen


Kun on nainut yksinhuoltajaisää, on ylittänyt jonkin olennaisen kynnyksen aikuisuuteen. En vielä tiedä sitä, kun ajan juhannusaaton alkuillasta läpi suomifilmikauniin Häntälän kylän. Vieressäni istuu tanssiparini, Esko.

Talot ovat karamellinvärisiä ja suuria, syreenit kurkottelevat pihoilta hiekkatielle. Ympärillä jatkuu loputtomina pellot, sataa ripottelee ja taivaanrantaa halkoo sateenkaari. Jykevä kuusiaita kätkee sisäänsä Majatalo Myötätuulen. Pihalla vastaan tepsuttelee neljä valkoista kanaa.

Vuosien kaupunkijuhannusputken jälkeen Somero vaikuttaa määritelmältä siitä, mitä suomalainen juhannus aidoimmillaan voi olla.

Majatalohuoneessamme on kaksi kapeaa sänkyä sekä pumpulinväriset ja -tuntuiset lakanat. Ykköskalja maistuu laimealta, kossu terävältä. Tyhjennän yhteiskeittiön jääkaappiin kaksi pakettia makkaraa ja yhden sinappituubin.

Tasan kello kuusi motellin yhdeksän huoneen vieraat ja isäntäväki kokoontuvat pihalle nostamaan lipun salkoon. Lauletaan yhteislauluna Siniristilippumme, vaikka vain kaksi ihmistä osaa sanat. Tänään ei tingitä mistään perinteistä.


Suomalainen tanssilavakulttuuri elää uutta kukoistuskauttaan. Jo 1930-luvulla urheiluseurat alkoivat järjestää varainhankintakeinona tansseja. 1960-luvulla suomalainen tango oli suosionsa huipulla ja lavat ympäri maan täynnä viikosta toiseen. Kymmenen vuoden päästä suomirockin nousu vei nuoret pois tanssilavoilta, ja pitkään tanssiminen miellettiinkin raittiiden vanhusten huviksi.

Hiljaisen 1980-luvun jälkeen uusi nousu alkoi vuonna 1992, kun keskioluen myynti sallittiin tanssilavoilla. Nykyään monilla paikoilla on jo A-oikeudet, ja esiintyjät voivat olla perinteisten tanssiorkesterien lisäksi kaikkea Apulannasta Palefaceen. Mutta itse tanssiminenkin kiinnostaa. Tanssilavat ja liikuntaseurat järjestävät jatkuvasti paritanssikursseja, joille hakeutuu entistä enemmän myös nuoria. Moni harrastaa tosissaan ja taidolla.

Varsinais-Suomen tunnetuimpia tanssipaikkoja on Someron Esakallio. Vuonna 1965 perustetun lavan avajaisissa esiintyivät Annikki Tähti ja Pentti Tiensuu. Viisikymmentä vuotta myöhemmin, juhannuksena 2015, lavalla tanssittavat Jari Sillanpää ja Ruohosen veljekset eli Matti ja Teppo. Sinne me olemme nyt menossa, juhannustansseihin.

”Jos sä haluat iskeä jonkun, niin iske vaan.”

Kummallakaan meistä, minulla tai Eskolla, ei ole kokemusta tanssilavoista. Kiipeämme majatalon pihassa puumajaan suunnittelemaan. Sateen ja kukkien tuoksut nousevat sinnekin.

Kertaamme odotuksia. Paljon humalaa ja vonkaamista. Varmaan aika hyviä tanssijoita. Pitäisikö olla taskumatti? Ei siellä taida olla kokkoa. ”Jos sä haluat iskeä jonkun, niin iske vaan.” Nyökkään.

Reppuun pakkaamme muutaman oluen, mutta epäilemme niiden jäävän ovensuun turvatarkastukseen (jota sitten ei ole).


Tilataksi kiipeää kalliolle. Jono kiemurtaa kalliolta alas. Juhlakansa on liikkeellä. Pihalla pyörii lapsia ja muutamia eksyneitä nuoria aikuisia, mutta suurin osa tanssikansasta on eläkeiässä. Aurinko paistaa sateisen päivän jäljiltä lämpimästi ja yöttömän yön henget kuiskivat mäntyjen välistä.

Eskolla on kauluspaita, suorat housut ja lakeerikengät, minulla valkoinen kukkamekko ja kukkaseppele päässä. Jonossa miehillä on farkut ja värikkäät t-paidat. Naisilla on tummia housuja tai hillittyjä hameita. Yhtään seppelettä tai napinläpikukkaa ei näy. Emme sovi ollenkaan joukkoon.


Sisällä on kuuma. Tuoksuu puulta ja hieltä. Esakallion juhlaorkesteri soittaa ja tanssilattia on jo täynnä. Heti ovensuussa myydään Jari Sillanpään fanituotteita. Pitkän aikaa tuijotan paitaa, jossa lukee ”Siltzu bitch”. Lopulta tulen siihen lopputulokseen, että se on varmaankin ihan ok artistilta, joka reissaa juhannusaattona keikalta toiselle helikopterilla.

Pian Sillanpää jo keikuttaakin lantiotaan nahkahousuissaan. Lavan eteen on kerääntynyt faneja kuin rockkonsertissa ikään. Somerolaiset rakastuneet vetävät puolisoitaan tiukemmin itseään vasten. Salin takaosassa paritanssitaan.

Vessojen vieressä on säleikkö, johon on lykätty muovimukeja. Vaakapuihin on merkitty numeroita, pystypuihin kirjaimia. Narussa roikkuu musta tussi. Vastapäisellä seinällä on puhtaita mukeja ja vesihana.

Kaupunkien yökerhoissa vesilasi voi maksaa euronkin. Otan mukin, kirjoitan siihen nimeni ja laitan kohtaan o6. Käytän samaa mukia koko illan.


Tasan tunnin jälkeen Sillanpää hilpaisee pihalle ja helikopteriin. Uskaltaudumme Eskon kanssa tanssilattialle. Ilta-aurinko loimottaa suurista ikkunoista sisään. Lämmin valo kiiltää hiuksissa ja kasvoissa. Sali hehkuu pehmeää utua.

Ohi viilettää tiukassa mekossa ja paljettilenkkareissa tyttö, jota tanssipari heittelee puolelta toiselle kuin vieterinukkea. Ehdotan Eskolle vaisusti, että seuraavaksi voisin asettua naisriviin muiden haettavaksi.

Kokonaisen kappaleen ajan odotan rivissä. Ympäriltä viedään kaikki yli kuusikymmentävuotiaat. Se on samaan aikaan sekä lohdullista että masentavaa. Kukkaseppele varistaa roskia lattialle joka liikahduksella.

”Hän tuoksuu partavedeltä, mutta ei liikaa.

Sitten keski-ikäinen mies hakee minut. Hän tanssii hyvin, ja kun tallaan varpaille, pyytää anteeksi. Hän tuoksuu partavedeltä, mutta ei liikaa. Käsi vyötäröllä on tiukka ja vahva. Tunnen itseni hirveän kevyeksi, kun joku muu päättää suunnasta. Täysin sääntöjen mukaan hän palauttaa minut sinne, mistä hakikin.

Vielä ennen katoamistaan mies kehuu seppelettäni: ”Sä olet ihan tollainen juhannusmorsian”. Kiitän ja kerron, etten kuitenkaan ole morsian. ”Kyllä sä mun morsian voisit olla”.

Tulevina päivinä kerron kaikille kohtaamilleni tutuille, että minua kosittiin juhannuksena.


Ilta venyy pitkäksi ja viileäksi. Aurinko laskee pois. Esakalliolla myydään makkaraa, makkaraperunoita ja pyttipannua pihamökissä. Makkarajono liikkuu hitaasti ja koristekukat ovat muovia. Hyttyset hyökkäilevät.

Matin ja Tepon tuotanto on odottamattoman laaja. Toisessa salissa kaikuvat iskelmäklassikot karaokeversioina. Pihalla miehet vääntävät kättä ja käyvät pissalla piha-aidan yli. Järjestyshäiriöitä ei ole.

Olen epämääräisen pettynyt. Vessassa heitän nuupahtaneen kukkaseppeleen roskiin ja asetun uudestaan naisriviin haettavaksi. Esko on keskittynyt juomaan olutta.

Eläkeläisillä on kipinää, posket punehtuvat, kun sama pari hakee viidettätoista kertaa saman illan aikana. Lavan vieressä lasikopista minua tuijottaa vaha-Badding. Tunnen hänen pistävän paheksuntansa niskassani.


Aurinko alkaa taas nousta ja tanssit hiljenevät. Tilaan taksin, jota ei koskaan tule. ”Tipu, tipu, tääl on mato!” huutaa joku mies, mutta ei minulle.

Ne, joita nukuttaa, nukahtavat suoraan pihalle. Repussa on lämmintä olutta.

Matin ja Tepon keikkabussi keinuu ja hytkyy, siellä on bileet. Tiiraan takaikkunasta sisään. Tanssivia naisia. Pian bussikin ajaa pois. Piha tyhjenee. Tunnin päästä tulee taksi meille.


Pakana-aikoina juhannusta vietettiin Ukko ylijumalan kunniaksi. Juhannuksena juhlittiin niin tulevan sadon kuin hedelmällisyydenkin puolesta. Mitä enemmän humalassa, sen parempi. Henkien uskottiin liikkuvan vapaina maan päällä.

Aaveiden ja kummitusten ollessa läsnä tehtiin taikoja, erityisesti erilaisia lemmentaikoja. Niitä tekivät naimaikäiset tytöt. Yleensä alasti.

Pelloille on noussut usvaa, jota aurinko halkoo oransseina säteinä. Matkalla näkyy vielä kyteviä kokkoja ja peuroja metsänreunassa. Majatalo on hiljaa.

Muut painelevat sisälle, mutta minä jään vielä keräämään seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle laitettavaksi. Vain linnut ovat hereillä. Surullista olla yksin tällaisena yönä.

Riisun kukkamekon tielle. Pelto on musta ja märkä. Hengitys huuruaa. Kierin nopeasti ympäri ja takaisin. Korret ovat kasteesta kosteat. Maa on kylmä ja muta tarttuu kiinni ihoon. Värisyttää.

Juhannus on ohi, enkä vielä yöllä osaa arvata, mihin taika minut johtaakaan.

JÄIKÖ NÄLKÄ?

Pihvi

Näin mies raiskataan

Patriarkaalisessa kulttuurissa mies on toimija, mies ei ole uhri, mies puolustaa itseään. Miesten kokema seksuaalinen väkivalta on monimuotoista ja...

29.10. 2017

Pihvi

Masturbaatio ilman käsiä

Kaikkia meitä panettaa joskus. Kaikilla meistä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tyydyttää itseään tai kumppaniaan.

17.11. 2016

Pihvi

Durk of Finland

Tom of Finland -säätiön puheenjohtaja Durk Dehner puhuu mm. elämästä, taiteesta, vapautustaistelusta, seksuaalisuudesta, nussimisesta, psykedeeleistä...

21.12. 2020