Tässä jo kolmanteen osaansa edenneessä sarjassa kritisoidaan tieteellisen aukottomasti popkappaleiden sisältämiä virheitä.
Sanat: Janne Flinkkilä
Otsikkokuva: ”Tumi-1983” & Creat
Indieartisti Matti ja Teppo (s. 1948–49) on aina pyrkinyt pitämään bisneksen omissa näpeissään (yht. 20 kpl). Matin ja Tepon ensialbumin julkaisi vuonna 1972 Fazer Finnlevy, mutta sitten hän ryhtyi DIY-artistiksi ja perusti oman M&T Production -yhtiönsä, joka on käyttänyt myös nimeä M&T Tuotanto. Vuonna 1988 Matti ja Teppo myi levy-yhtiö- ja kustannustoimintansa Finnlevylle, koska keikkailussakin oli jo kädet (4 kpl) täynnä töitä. Pian Matti ja Teppo kuitenkin jo perusti uuden levy-yhtiön, MTR Musicin, ja alkoi jälleen DIY-artistiksi.
Me täällä Kulttuurituotanto Creat osk:ssa olemme sitä mieltä, että pk-yritys vastaa alihankkijoidensa työstä kuten omastaan. Siksi ei ole lainkaan olennaista, että tässä kirjoituksessa osoitettua virhettä ei ole tehnyt Matti ja Teppo itse. Hän on tilannut sanoitustyötä Veli-Pekka Juhani ”VeePee” Lehdolta (s. 1948), jonka tekemä virhe läpäisi M&T Tuotannon laadunvalvontaseulan ja määrittää koko lopputuotteen. (M&T Tuotannon nimessäkin on muuten yhdyssanavirhe.)
Tämän juttusarjan henkeen kuuluu, että virhettä ei oitis leimata virheeksi. Taiteesta tai elämästä ylipäätään on vaarallista tehdä liian yksioikoisia tulkintoja. Otetaan esimerkiksi Matin ja Tepon kappale Mä joka päivä töitä teen, joka on julkaistu vuonna 1982. Suomessa siirryttiin vuoden 1970 alkuun mennessä viisipäiväiseen työviikkoon, jolloin sunnuntain lisäksi tavallisimmin lauantaistakin tuli vapaapäivä. Ensimmäinen työaikalaki Suomessa säädettiin jo 1917: sen mukaan viikossa oli oltava vähintään 30 tuntia kestävä yhtäjaksoinen vapaa-aika.
Laulussa Matti ja Teppo viis veisaa lainsäädännöstä. Hän ilmoittaa tekevänsä töitä ”joka päivä” ja menevänsä töihin seitsemäksi ”joka ainoa aamu”. Tätä ei kuitenkaan voi pitää suoranaisena virheenä: VeePee Lehdon lyriikat eivät yksiselitteisesti kerro, onko Matti ja Teppo työntekijä vai itsensä työllistävä yrittäjä. Toisaalta lyriikoissa ei ole yksiselitteistä viitettä siihenkään, mihin aikaan ja paikkaan tapahtumat sijoittuvat, joten Matti ja Teppo saattaa raportoida esimerkiksi Länsi-Rooman hajoamisen jälkeisestä 800-luvun feodaaliyhteiskunnasta käsin.
Mitä syvemmälle näihin tarinan aukkoihin sukeltaa, sitä laajempi pinnanalainen tulkintamahdollisuuksien avaruus aukeaa, ja yhtäkkiä skaala on mieletön: Matti ja Teppo onkin saattanut näennäisen huolettomalla sävelkielellä sisäänkoodata lauluunsa viestiä työaikalainsäädännön ja työväenliikkeen historiallisesta kehityksestä, orjuudesta, ihmiskaupasta, kemiallisen riippuvuuden korvaamisesta toiminnallisella riippuvuudella – huhhuh nimittäin.
(Stuart Hallin teoria sisäänkoodauksesta ja uloskoodauksesta on krouvi työkalu hienomekaaniseen työskentelyyn, mutta siinä tiedon vastaanottamisen taso ja viestin uloskoodauksen tulos riippuu vastaanottajan sisäisistä skeemoista, joten oikeastaan Hall antaa jokaiselle turakaiselle luvan ajatella Matista ja Teposta ihan mitä tykkää. Mennään siis eteenpäin.)
”Virheelle on siis altistuttu erittäin laajasti, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.”
Varsinainen tarkastelun kohde on vuonna 1981 julkaistun Et voi tulla rajan taa -albumin avausraita. Suomessa albumi ylsi listakakkoseksi (lähde: Pennanen, Timo: Sisältää hitin – levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972). Älppäri ei ollut mikään hetken hitti vaan se on vuosien mittaan myynyt tuplaplatinaa. Spotifyssa tätä virheellistä kappaletta on kuunneltu marraskuun 29. päivän 2022 kello 12:een mennessä 1 837 346 kertaa. Sleepy Sleepersin coverversiota, joka toistaa kritiikittä saman virheen, on Spotifyssa kuunneltu 359 215 kertaa.
Virheelle on siis altistuttu erittäin laajasti, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Virhe ei ole todellakaan piilossa: se tuodaan julki heti kahden tahdin mittaisen intron jälkeen ja toistuu jokaisessa kertosäkeistössä. Kappale siis alkaa samalla tavalla kuin The Beatlesin She Loves You, Tears for Fearsin Shout ja Rammsteinin Amerika: kertosäkeistöllä. Tuo ”kertsi” on vähintään yhtä tarttuva kuin luetellut verrokit, joten kun nyt luet biisin nimen, ala vapaasti rallatella mukana.
Näitä polkuja tallaan.
Nyt pysähdy ajattelemaan. Oletko koskaan ihan oikeasti kuunnellut, mitä kappaleessa lauletaan?
”Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti / Jos sä rakkaani seisot mun vierelläin”.
Oletko tätä ennen uhrannut ajatustakaan sille, miten Matin ja Tepon kuvaama asetelma olisi geometrisesti mahdollinen? Polulla on ihan määritelmällisesti alku ja loppu: se johtaa jostakin jonnekin. Matti ja Teppo siis liikkuu polkua pitkin, mutta hänen rakkaansa seisoo hänen vierellään. Täh?
”Siteerataan aikamme suurta ajattelijaa Mika Aaltolaa: skenaario on mahdollinen muttei todennäköinen.”
Avataan kaksi tutkintalinjaa. Ensimmäinen on teknologis-futuristinen. On yleisesti tiedossa, että Matti ja Teppo oli kappaleen julkaisun aikaan suomalaisen iskelmäskenen eturintamassa, kun aiemmin perinteisiin nojanneessa musiikkityylissä otettiin käyttöön syntetisoijia sekä muita moderneja studiolaitteita. Matti ja Teppo, tuo neljällä korvallaan quadrofonisesti auditiivista ympäristöään luotaava yksikkö, oli futuristi, ei retroilija. Musiikkinsa teknisessä toteuttamisessa hän katsoi eteenpäin, ei taaksepäin. Tästä edelläkävijöiden ajasta kertoo muun muassa Juha Korvenpään väitöskirja Paavot kehiin. Musiikkiteknologia suomalaisessa iskelmämusiikkituotannossa 1960–80-luvuilla.
Olisiko Matti ja Teppo voinut kahdella silmäparillaan nähdä ennalta vision dystooppisesta tulevaisuudesta, jossa ihmiset liikkuvat Segway-laitteilla ja leijulaudoilla ja kaiken maailman hannuoskalojen lobbaamilla ”sähköskuuteilla” – siis kulkevat eteenpäin seisten? Ohjeistiko Matti ja Teppo VeePee Lehtoa luomaan lauluunsa maailman, jossa yksi ihminen tallaa polkua jalankulkijana ja toinen seisoo hänen vierellään laitteen päällä, joka etenee samaa tahtia tallaajan kanssa? (Tässä tapauksessa laitteen tulisi olla ainakin jonkin verran maastokelpoinen, sillä polun sivussa tai vielä tallaamattomalla polulla eteneminen ei onnistu ihan millä tahansa kulkuneuvolla, mikä sulkee pois pienipyöräiset oskalaudat sun muut aikamme turhakkeet.)
Siteerataan aikamme suurta ajattelijaa Mika Aaltolaa: skenaario on mahdollinen muttei todennäköinen.
Toinen tutkintalinja on esoteeris-cereologinen. VeePee Lehto sijoittaa tallaajan farmille: ”Tää tila isältä pojalle siirtyi / Vaikka naapuri omansa myi”. Onko tämä ovela vihje?
Palataan geometriaan: polkua voi ihan helposti tallata siten, että rakas seisoo vierellä, jos polku on ympyrän muotoinen. Kertooko kappale siis viljaympyröiden tekemisestä? Tallaako Matti ja Teppo vuodesta toiseen pelloilleen mystisiä ympyröitä? Jos – miksi? Vittuillakseen?
Ajallisesti tämä selitys kävisi järkeen. Viljaympyröitä – crop circles – alkoi ilmestyä suuremmissa määrin pelloille 1970-luvun Englannissa. Ilmiön ympärille syntyi kokonainen pseudotieteen ala, jota kutsutaan roomalaisten viljan jumalan Cereksen mukaan cereologiaksi. Näiden Matin ja Tepon läpimurtoajan peltokuvioiden tekijöiksi ilmoittautui myöhemmin, kuinkas ollakaan, taiteilijakaksikko. Palaset alkavat kieltämättä loksahdella yhteen.
Vaan mikä on se ”viimeinen rasti”, jonka Matti ja Teppo uskoo tällä metodilla löytävänsä? Viljapeltokuvioitahan väitettiin alun alkaen ulkoavaruuden vieraiden tekemiksi, mutta olisiko Matti ja Teppo voinut ajatella, että ympyrät voisivat päinvastoin houkutella noita vieraita, ja täten se ”viimeinen rasti” sijaitsisi jossain toisessa tähdistössä, jonne Matti ja Teppo ja laulussa mainittu ”ystävä” ufokyydillä pääsisivät?
Tuskinpa kuitenkaan. Matti ja Teppo debunkkaa tämän teorian heti ensimmäisen säkeistön alussa: ”En kotiseutua vieraaseen vaihtais / Vaik’ tätä maata niin moni kaihtais”.
”Occamin partaveitsi on periaate, jonka mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista teorioista tulisi valita yksinkertaisin.”
”Yeah, yeah, yeah, yeah, yeah, yeah I’m your living crop circle”, laulaa Dave Wyndorf Monster Magnetin vuonna 1998 julkaistussa kappaleessa Crop Circle. Onko se jonkinlainen sisarteos Matin ja Tepon kappaleelle? Tekisi mieli soittaa Perttu Häkkiselle, mutta vaikka puhelimeni muistissa on yhä hänen numeronsa, Perttu on siirtynyt pysyvästi 4G-verkon peittoalueen ulkopuolelle.
Puhelimen sijaan hamuan taskustani Occamin partaveitsen. Se on periaate, jonka mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista teorioista tulisi valita yksinkertaisin. Siksi teknologis-futuristisen ja esoteeris-cereologisen teorian rinnalla täytyy ottaa huomioon niin sanottu huuhaa-innaslainen teoria.
Annetaan Occamin partaveitsen sivaltaa. Kyllä. Biisissä on virhe. Väärä, epälooginen verbi. Se on koodattu yli 40 vuotta sitten tekstiin sisään ja koodattu sieltä miljoonia kertoja ulos, eikä kukaan ole hätkähtänyt. Kuten Martti Huuhaa Innanen on todennut, tämän umpitollon kansan sivistystä ei voi aliarvioida koskaan liikaa. ■
Sarjan aiemmat osat tästä ja tosta.