Juntti on harmiton, ellei juntti pääse valtaan. Siinä tapauksessa juntilla on tapana innostua ja hankaloittaa muidenkin elämää.
Valtaan päästyään juntti pyrkii palauttamaan ihmiskunnan menneisyyteen, mikä taas ahdistaa ei-juntteja.
Junttia puolestaan ahdistaa vieras ja outo. Juntti elvyttääkin itseään muistelemalla lapsuuden kesiä, jolloin juntti kirmasi pelloilla tai takapihoilla ilman huolen häivää (puhumattakaan mustasta miehestä).
Sinne juntti halajaa takaisin.
Kuten muutkin, juntti turvaa rutiineihin. Valitettavasti juntti uskoo että maailma olisi parempi paikka, jos muutkin ihmiset jakaisivat juntin uskomukset ja arvot. Se tekee juntista rasittavan.
”Juntti uskoo että maailma olisi parempi paikka, jos muutkin ihmiset jakaisivat juntin uskomukset ja arvot.”
Junttia ei oikeastaan muu maailma kiinnosta, oma tontti riittää.
Lapsilleen juntti opettaa pelkäämään suurta ja kummallista, vaalimaan vallitsevaa ja välttämään turhaa kommunikaatiota.
Turhaa hössötystä, juntti ajattelee edistyksestä. Turhaa hössötystä.
Juntti periyttää junttiuden taakan lapsilleen, tosin heikompana. Juntin lapsenlapset ajattelevat usein jo itse!
Tämä kehitys ei junttia miellytä. Juntti hätääntyy!
Hädän hetkellä juntti mutisee epäloogisuuksia. Ääntelyn keskeltä saattaa erottaa sanoja kuten ”koti”, ”uskonto”, ”isänmaa”.
Muutoksen tuulet kuitenkin peittävät juntin jo vaimenevan äänen ja juntti lajitovereidensa lailla jää yksin korisemaan.
Oikeasti juntti kaipaisi kaveria. Jotain muuta kuin toista junttia. Halia. Kävelyreissua uusille alueille ja onnistumisen kokemuksia vieraalla maalla.
Ota juntti mukaan. Vie juntti maailmalle, mutta muista: älä ota kesäjunttia! Silloin juntti riehaantuu eikä siitä saa mitään otetta. Siinä tapauksessa melkein toivoisi, että juntin jumalanpelko olisi entistäkin suurempi, ettei se juntti uskaltaisi juoda niin paljon.
Juntti on kuolemassa sukupuuttoon. Juntti tietää sen itsekin, siksi juntti taistelee. Juntti on sinnikäs muttei kovin rohkea.
Ymmärrä junttia, juntilla ei ole enää paljoa aikaa.