Pihvi

Edward Smith – tuhannen auton mies

Moni voi tunnustaa rakastavansa autoja. Harva tunnustaa rakastelevansa niitä. Yhdysvaltalainen Edward Smith ei häpeä taipumustaan.

Sanat: Janne Flinkkilä
Kuvat: Edward Smithin kotialbumi


Edward Smith, 64, on harrastanut seksiä yli tuhannen auton kanssa. New York Daily News kirjoitti, että yhdysvaltalaismies on antanut sanalle ”autoerotiikka” uuden merkityksen. Näkemykseen on helppo yhtyä. Auton kanssa yhtyminen sen sijaan saattaa vaatia hieman enemmän mielikuvitusta.

Autoista ja muista mekaanisista laitteista seksuaalisesti kiinnostuneille on oma terminsä: mekaseksuaali tai mekafiili. Edward Smith ei ole ainoa lajissaan. Autorakastajilla on oma verkkoyhteisönsä, jossa on yli 500 jäsentä.

Kuulostaako sairaalta? Tehdään testi: oletko joskus lyönyt nyrkillä rattia, kun auto ei ole lähtenyt käyntiin? Täräyttänyt kämmenellä tööttiä, kun joku on töpeksinyt autosi edessä? Potkaissut rengasta, kun avain on katkennut lukkopesään?

Jos vastasit kyllä, olet purkanut autoon aggressiivisia tunteitasi. Onko sinulla varaa jeesustella, jos joku purkaa autoonsa päinvastaisia tunteita: osoittaa sille rakkautta?

Otetaan toinen testi: oletko koskaan antanut autollesi nimeä? Puhunut sen oikuista niin kuin sillä olisi persoona? Nähnyt Audin maskia irvistävänä, kuplavolkkarin keulaa hymyilevänä, pyöreälamppuista Ladaa nappisilmäisenä? Siteerannut Kummeli-sketsiä: ”Auto tykkää, kun sillä ajetaan?”

Jos vastasit kyllä, olet inhimillistänyt auton. Onko sinulla varaa jeesustella, jos joku muukin tekee niin ja kulkee valitsemaansa tietä loppuun asti?

Kolmas testi: katso Top Gearia ja lue Tuulilasia. Kuuluuko urheiluautojen koeajojen kertojanäänessä kylmä insinöörijärki vai syntinen hekuma?

Aivan. Jeesustelu sikseen. Turha pöyristyä latauksesta, joka on ihmisen ja auton välisessä suhteessa aina läsnä. Autot kiihottavat meitä. Joka muuta väittää, on viktoriaaninen kaksinaismoralisti.

Yhdysvaltalainen tohtori Amy Marsh on tutkinut ihmisten ja objektien välisten suhteiden kirjoa. Hän on kehittänyt taulukon, jolla jokainen voi määrittää objektiseksuaalisuutensa asteen. Sen vasemmassa laidassa on seksilelujen käyttö, oikealla täysi intiimi objektisuhde.

Lähetän taulukon sähköpostitse Edward Smithille. Hän sijoittaa itsensä spektrin oikeaan laitaan. Hänen autosuhteissaan on siis läsnä fyysisen puolen lisäksi emotionaalinen kiintymys ja spirituaalinen yhteys sekä käsitys objektin tietoisuudesta.

Joulukuun 22. päivänä 2014 Smith on ollut intiimissä suhteessa Vanilla-nimisen kuplavolkkarin kanssa tasan 32 vuotta. Liitto on kestänyt kirjaimellisesti myötä- ja vastamäet.

Onko pitkän suhteen salaisuutena se, että Smithillä oli ennen vakiintumista takanaan ”luja putki rilluvuosien”, kuten Frederik asian ilmaisisi? Annetaan hänen itsensä kertoa.

Seksuaalinen herääminen

Autot alkoivat kiehtoa Edwardia jo pienenä eri tavalla kuin muita poikia. Teininä hänen tärkeimpiä pienoismallejaan olivat Aston Martin DB5, jollaisella James Bond ajoi Kultasormi-elokuvassa, kirkkaankeltainen futuristinen konseptiauto, jossa oli kolme pyörää, sekä vuosimallin 1928 ”Porter” fantasiakomediasarjasta My Mother the Car.

Vuosina 1965–66 esitetyssä sarjassa antiikkiauto ”Porter” osoittautui päähahmon edesmenneen äidin uudeksi ruumiillistumaksi. Äidin sielu puhui pojalle autoradion kautta.

Edward Smith kolmivuotiaana.
Edward Smith kolmivuotiaana.

Autojen lisäksi Smithillä oli matkustajasuihkukoneen pienoismalli.

”Otin ne sänkyyni ja hyväilin niitä varovasti huulillani. Siihen aikaan jo masturboin. Pikkuautot näyttivät niin näteiltä ja tuntuivat fantastisilta, kun vedin käteen. Olin tietysti tosi varovainen, etten olisi jäänyt kiinni”, hän kertoo.

Smith keräili autojen kuvia ja ripusti niitä huoneensa seinilleen. Kun seksuaalisuus oli jo herännyt, hän laajensi reviiriään oman huoneensa ulkopuolelle.

”Asuimme Monmouthissa, Oregonissa, ja meillä kävi vieraita, jotka pysäköivät Ramblerinsa tielle lähelle taloamme. Ulkona oli tosi pimeää, ja halasin auton perää vilkuillen ympärilleni. Tulin nopeasti käteeni. Se tuntui kivalta.”

Smith ei tuntenut juurikaan häpeää, muttei silti uskaltanut kertoa kellekään.

”Toisella puolen katua oli myös 1960-luvun alun kuplavolkkari. Yhtenä yönä hiivin sen söpön pienen auton luo ja vain halailin ja pussailin sitä.”

Moni objektiseksuaali on animisti: uskoo, että elottomiksi luokitelluilla esineilläkin on sielu ja kyky kommunikoida. Niin myös Smith. On mielenkiintoista, että siitä huolimatta Smith viittaa autoihin sanalla ”se” eikä ”hän”.

”Ystävälläni oli Fordin avolava, jossa oli kauniit pyöreät lokasuojat. Se oli ehkä 1950-luvun lopulta. Halasin sen perää ja pidin hauskaa. Myöhemmin veljeni osti vuosimallin 1961 mustan kuplan. Hiivin taas ulos myöhään yöllä ja rakastelin sen kanssa.”

Smithin kotipaikkakunnalla oli muitakin autoja, joita hän ihaili. Pikkukaupungissa valloituksia kertyi vähitellen lisää.

”Rakastelin jopa high schoolimme autokoulun vuosimallin 1970 Dodge Challengeria! Olin niin uskalias pikku teini. Mutta olin aina tosi hellä niiden kanssa.”

My Mother the Carin lisäksi Edwardiin tekivät vaikutuksen Disneyn autoaiheiset piirretyt. Ensin tuli Susie the Little Blue Coupe ja sitten Riemukupla, alkukieliseltä nimeltään The Love Bug.

”Riemukupla vahvisti emotionaalista kiintymystäni ja kuvasi, miten autoilla on oma elämänsä. Tämän Disneyn klassikon kokeminen teki intensiivisempää syvästä, henkilökohtaisesta uskosta rakkauteeni.”

”Veljeni osti vuosimallin 1961 mustan kuplan. Hiivin ulos myöhään yöllä ja rakastelin sen kanssa.”

Mistä löytyy leijona? Oma leijona!

Smith jatkoi salaista autojen rakastamista. Kunnes vuonna 1970 hänen elämänsä sai yllättävän käänteen.

”Luin Joy Adamsonin kirjat Born Free, Living Free ja Forever Free. Yhtäkkinen rakkaudenpuuska leijoniin valtasi elämäni. Matkustelin ympäriinsä vierailemaan ihmisillä, joilla oli isoja kissoja. Lopulta otin neljän ja puolen viikon ikäisen leijonanpennun elämääni elokuun 10. päivänä 1974. Kasvatin häntä 15 vuotta, kannoin hänestä huolta ja hänestä tuli elämäni tärkein asia. Muutimme Washingtonin osavaltioon tammikuussa 1975.”

Edward ja hänen lemmikkileijonansa Auroara Washingtonin Kentissä 1974.
Edward ja hänen lemmikkileijonansa Auroara Washingtonin Kentissä 1974.

Smith asettui Auroara-nimisen afrikanleijonauroksensa kanssa uuteen kotiinsa Washingtonin Yelmiin ja alkoi kutsua itseään ”Yelmin leijonakuninkaaksi”.

Joulukuussa 1982 Smith osti valkoisen kuplavolkkarin vuosimallia 1974. Hän antoi sille nimeksi Vanilla. Suhteesta tuli heti tiivis, mutta Smith ei asettunut yksiavioisuuden muottiin. Hän ei koe siinä minkäänlaista moraalista ongelmaa, sillä hänestä autot eivät koe toisistaan mustasukkaisuutta samalla lailla kuin ihmiset. Saman vuoden tammikuussa televisiossa oli alkanut sarja, joka lisäsi taas uuden ulottuvuuden Smithin autorakkauteen: Ritari Ässä.

”En ollut Michael Knightin suuri fani, mutta se auto todellakin kiihotti minua!”

Sitten tuli televisiosarja Airwolf, jonka pääosassa oli Bell 222 -helikopteri.

”Halusin rakastella kauniisti helikopteria, joka oli jokseenkin raju. Viimeisenä esityskautena tuli jakso, jossa nuori pilotti halusi kostaa setänsä murhan. Hän löysi helikopterin ja kirjaimellisesti rakastui siihen. Samastuin siihen hahmoon tosi syvästi.”

Smith kirjoitti käsikirjoittajalle ja tuottajalle kirjeen, jossa hän ilmaisi jakson herättämät tunteet. Hän antoi myös surunvalittelunsa sijaisnäyttelijälle, joka oli menehtynyt jaksoa kuvattaessa. Tuottaja-käsikirjoittaja Donald Bellesario kirjoitti Smithille takaisin ja kiitti ystävällisistä sanoista.

”Sain sumplittua asiani niin, että pääsin lentämään Van Nuysiin, Kaliforniaan. Siellä oli Jetcopters-firma, jolla oli ’The Lady’, ainoa toimiva Bell 222 -helikopteri, jota oli käytetty Airwolfissa. Olin äärimmäisen onnekas, kun sain viettää melkein neljä tuntia kauniin helikopterin kanssa hänen hangaarissaan. Sain hienoja valokuvia ja kyllä… rakastelin hänen kanssaan. Unelmani täyttyi.”

(Mielenkiintoista. Autoista Smith käyttää sanaa ”se”, mutta helikopterista naispuolista persoonapronominia.)

Auroara ja Edward Washingtonin Yelmin kieppeillä vuonna 1978.
Auroara ja Edward Washingtonin Yelmin kieppeillä vuonna 1978.

Ulos autotallista

Vuonna 1984 Smith tuli ulos kaapista – tai paremminkin autotallista.

”Lähetin kirjeet Autobuff- ja Motor Trend -lehtiin. Ilmaisin niissä seksuaalisen intohimoni autoja kohtaan. Ne julkaistiin. Se oli ensimmäinen ilmoitukseni maailmalle. Näytin kirjeet pikkuveljelleni ja parhaalle ystävälleni. Heille se näytti olevan okei.”

Smith oli huolissaan, millaisen vastaanoton hänen kirjoituksensa saisivat. Herättäisikö hänen ulostulonsa jopa raivoa?

”Sain kirjoituksiini vain muutaman humoristisen vastauksen lehdissä. Mitään vakavaa ei tapahtunut.”

”Lähetin kirjeet Autobuff- ja Motor Trend -lehtiin. Ilmaisin niissä seksuaalisen intohimoni autoja kohtaan.”

Smith lähetti muitakin kirjeitä autolehtiin, mutta niiden jälkeen hän omien sanojensa mukaan ”vaipui takaisin uneen” intohimonsa kanssa. Kunnes hän osti ensimmäisen tietokoneensa vuonna 2002.

”Menin vuoden lopulla nettiin uudella iMacillani ja etsin muita kaltaisiani. Löysin yhteyksiä ja liityin Yahoo-ryhmään ’Sex with Cars’. Oli lämmin ja pehmoinen tunne, kun sai tietää, että on muitakin ihmisiä, jotka ovat rakastelleet autoja ja jopa lentokoneita.”

Kesällä 2007 lontoolainen televisioyhtiö otti Smithiin yhteyttä. He halusivat kertoa tarinan miehen poikkeuksellisesta intohimosta autoihin.

”Kukaan muu pienestä yhteisöstämme ei ollut tarpeeksi rohkea uskaltaakseen tulla autotallista. Koska olin kertonut itsestäni vuosia sitten Motor Trendissä ja Autobuffissa, harkitsin sitä. Mitä minulle tapahtuisi, jos avaisin maailmalle sydämeni ja sieluni?”

Smith oli jo yli viisikymppinen. Hän tunsi pakottavaa tarvetta jakaa hullun rakkautensa koko maailmalle. Hän tiesi, että moni ihminen rakasti autojen kauneutta.

”Ajattelin, ettei se voi olla niin pahasta, ja suostuin haastateltavaksi. Tuottaja lensi Seattleen ja vuokrasi Chrysler PT Cruiserin, jotta hän pääsi kotiini Yelmiin, Washingtoniin. Hän kuvasi videota autoistani ja pienoismalleista sekä kysyi kunnioittavia kysymyksiä siitä, miten minusta tuli niin hullaantunut autoista ja lentokoneista. Se oli hieno kokemus. Hän oli tosi varma, että siitä tulisi hieno tarina heidän tv-ohjelmaansa.”

Seuraavana vuonna Smithille kerrottiin, että tuotantokoneisto oli jo käynnistetty. Maaliskuussa 2008 hän suostui pitkän harkinnan jälkeen ohjelmaan.

”Minun piti ajaa vuosimallin 1974 kuplavolkkarillani koko matka Los Angelesiin. Minulle maksettiin 1 500 dollarin remontti sen varmistamisesksi, että rakastettuni Vanilla pystyisi suoriutumaan siitä matkasta. Seuraavien seitsemän päivän aikana ajoimme yli 50 tuntia. Tapasimme Pamonassa. Siellä näin myös nettiystäväni, joka oli ajanut sinne mustalla Trans-Amillaan Missourista.”

Kaikki huomio sai Smithin pään niin pyörälle, että jälkikäteen ajateltuna hän taisi sortua tekemään kameroiden edessä harkitsemattomia asioita.

”En salannut mitään. Joka tapauksessa, meillä oli hauskaa. Sitten oli aika palata kotiin.”

Edward ja Vanilla syksyllä 2010.
Edward Smithin ”rakkaaksi leijonaystäväksi” kutsuma Auroara menehtyi vuonna 1989. Sen muisto kuitenkin elää yhä Vanillan rekisterikilvessä. Kuva vuodelta 2010.

My Car Is My Lover -ohjelma julkaistiin ja siitä napattu videopätkä levisi netissä ympäri maailmaa. Yhdysvaltalaiset radio- ja tv-kanavat ottivat Smithiin yhteyttä.

”Kaikki haastattelut menivät tosi hyvin”, hän muistelee.

Loukkaavat ja uhkaavat reaktiot eivät heränneet kasvotusten vaan anonyyminä netissä.

”Olin tietysti huolissani siitä, että kaikki tiesivät, missä asun. Istuin kotona ja toivoin, että olisin tehnyt harkitumpia päätöksiä tuotannon aikana. Valmis ohjelma sai minut näyttämään välillä friikiltä. Se korosti intensiivisiä seksuaalisia näkökulmia. Tiesin ja tiedän edelleen, että rakkaudessani autoihin ja lentokoneisiin on kyse paljon muustakin kuin vain seksistä.”

Vihapostin ryöpystä huolimatta Smithiä myös kiiteltiin.

”Minulle sanottiin, että olin tosi rohkea, kun tulin ulos enkä häpeillyt vilpittömiä tunteitani. Joku jopa jätti lapun kuplani tuulilasiin, kun olin töissä. Hänestä ohjelma oli ihana, ja hän rakasti sitä, miten kiintynyt olen rakkaaseen autooni.”

Miksi?

Smith ei osaa sanoa,  miksi hän halusi kertoa autorakkaudestaan koko maailmalle. Hänestä se ei vain tuntunut yhtään niin hullulta.

”Naisia on usein kuvattu autojen kanssa, ja molempien kauneuden rinnastaminen on nostettu selvästi esiin. Minä vain vein sen askelta pidemmälle, koska olin henkilökohtaisesti kiinnostunut autosta itsestään.”

Smithin toinen rakastettu, Ford Ranger eli ”Splash”. Leijonat yhä mukana kuvioissa.
Smithin toinen rakastettu, Ford Ranger eli ”Splash”. Leijonat yhä mukana kuvioissa.

Vanillan lisäksi Smithin autotallissa on toinen rakastettu: ”Splash” eli vuosimallin 1993 Ford Ranger.

”Kun rakastelen niiden kanssa, en oikeasti teeskentele, että ne olisivat jotakin muuta kuin ovat. Silti ne näyttävät lähettävän energiaa, joka tuntuu elävältä. Se on todellakin kommunikaatiota. Aistimus jokaisesta kurvista ja sileästä pinnasta lähettää mielihyvän aaltoja lävitseni. Puhun niille, ja ne tuntuvat lähettävän jotakin takaisin. Se on vilpittömän täyttymyksellinen kokemus.”

Smith kokee kaksi tärkeintä autoaan feminiinisiksi. Hänen autotallissaan toimettomana lojuvasta vuosimallin 1973 Opel GT:stä, joka oli aikoinaan kuin köyhän miehen Corvette, hän ei ole aivan varma. Sen nimi on ”Cinnamon”. Vanilja, Inkivääri ja Kaneli.

”Tiedostan, ettei autoilla ja ilma-aluksilla ole oikeita sukupuolia. Käytämme mielikuvitustamme junien, lentokoneiden ja autojen kanssa, joihin olemme kiintyneet. Sama koskee veneitä ja isoja laivoja. Kapteenit antavat niille naisten nimiä. Kukapa oikeasti tietää?”

Smith haluaa vielä korostaa, että hänen intohimonsa autoja kohtaan ylittää pelkän seksin.

”Niillä on todellakin yhteys sieluuni spirituaalisen maailman kautta. Se ei ole yhtä voimakas kuin spirituaalinen yhteyteni leijoniin, mutta se on silti olemassa. En voi kiistää sitä.”

Loppuun pakollinen kysymys: mitkä ovat todellisen asiantuntijan mielestä maailman seksikkäimpiä autoja?

”Suosikkejani ovat italialaiset mestariteokset, kuten Ferrari 250 GTO ja Lamborghini Miura. Sitten on upeita Porscheja, kuten 911 ja 928. Olen aina rakastanut jenkkiautoja, kuten Stingray-Corvetteja, vanhoja Mustangeja ja vuosimallin 1967 Camaroa. Lista on pitkä.”

Vanilla saa suukon.
Vanilla saa suukon.

Joulukuun 22. päivänä 2014 Smithin ystävät onnittelevat Facebookissa häntä ja Vanillaa vuosipäivästä. Hän vastaa onnentoivotuksiin.

”Vanilla on onnellinen auto. Käytin sen juuri öljynvaihdossa ja tarkastuksessa kaupungilla. Kaikki OK. Nyt ehkä vahaus, jos sade pysyy poissa.”

JÄIKÖ NÄLKÄ?