Sanat: Eeva Rönkä
Kuvat: Ville Malja
Tiukka ei somelle heti aamusta. Ensin aamukahvit ja kissan paijaus.
”Mä kirjoitan tosi paljon. Mä kirjoitan joka aamu. Se on mun rutiini. Kirjoittelen.”
Laulaja-lauluntekijä Suad Khalifa, taiteilijanimeltään pelkkä Suad, työskentelee kotonaan Kalliossa. Sieltä löytyy tunnelmaa luova kakluuni, ja mikä sen mukavampaa kuin tulen lämmössä fiilistely.
Joskus Suad saa näistä aamuisista kirjoitteluista inspiraatiota lyriikoihin. Tärkein työkalu on kuitenkin piano, jonka äärellä biisit syntyvät.
”Yleensä se on jokin sana, tunnetila tai ajatus, joka lähtee sit leviämään sinne säveliin.”
Olisi kiva tietää, mitä sanoja Suadin muistikirja sisältää. Nyt emme kuitenkaan ole intiimisti hänen kotonaan vaan haastattelupaikaksi valitussa kasvottomassa hotellissa, joskin takkatulen äärellä täälläkin.
Suad ei halua paljastaa turhan paljon intuitiivisesta prosessistaan vaan jättää biisien ympärille ilmaa ja tulkinnanvaraa. Tammikuun 2021 lopussa julkaistua debyyttialbumia Waves tehtiin pitkään ja intensiivisesti.
Muutaman kappaleen, kuten Facesin ja White Liesin, kohdalla prosessiin kuului Suadin mukaan enemmän studiotyöskentelyä tuottaja Lauri Elorannan kanssa. Enimmäkseen biisit sovitettiin kuitenkin treeniksellä tai studiossa koko bändin eli Suadin lisäksi Mikko ”Vilunki” Viljakaisen, Henri Lindströmin, Tapio Viitasaaren, Tommi Toijosen ja Tuomo Purasen voimin.
Bändinsä jäseniä Suad kuvailee herkiksi soittajiksi, jotka tuovat soundiin oman persoonansa intuitiivisesti asioita kokeilemalla.
”Paljon soittimia, joita soitellaan!” Suad naurahtaa.
Mikä siis on Suadin soundi? Hän miettii hetken ennen kuin vastaa. Sellainen, jossa on eteenpäinmenemisen tuntua: ”Orgaaninen.”
”Mä oon paljon omissa maailmoissani.”
Vaikka Suad ei lähtenyt tekemään teemalevyä, hän huomasi, että biisejä yhdistää pelkoja kohti meneminen. Hänen mukaansa Wavesin darkimpaa sisältöä tasapainottaa kuitenkin halu päästä pois syvyyksissä vellomisesta ja aaltoilla kohti jotain hyvää.
Suad pitää myös ihan konkreettisesti avantoon laskeutumisesta. Lukion jälkeen hän asui sisämaassa Jyväskylässä, missä hän suoritti laulamisen ammattiopintoja. Nykyisin Helsingissä meren vaikutus ja läheisyys tuntuu vähintään alitajuisesti. Vesi on selvästi Suadin elementti, ja hän toteaakin naurahtaen olevansa horoskoopiltaan kalat.
”Ne ovat uneksijoita. Kuvailut sopii hyvin muhun, mä oon paljon omissa maailmoissani. Mulla on ollut keskittymishäiriöitä koulussa, ja mä luulen, että ne ovat tuoneet mut tälle polulle, jolla mä oon, monien mutkien kautta.”
”Oon tajunnut et oon vähän introvertahtava ihminen.”
Biisien tekeminen oli taito, jonka Suad varta vasten opetteli. Eikä musisointi ole ollut jotain, jolle hän olisi päivittäin altistunut vaikkapa perheen parissa. Suad katsoo ulkona Hakaniemenrannassa vellovaa lumisadetta.
”Oon tajunnut et oon vähän introvertahtava ihminen. Saattaa tulla ihan yhtäkkiä sellainen olo, et pakko päästä…”
Suadin lause viipyilee, kun hän on päätymässä ajatuksissaan Pohjois-Karjalaan metsään, jossa on viettänyt nuoruutensa kesät perheen kanssa. Muutamat Wavesin kappaleista ovat myös syntyneet samaisella isovanhempien mökillä. Ideat biiseihin syntyvät kävellen pitkiä lenkkejä kunnon rämeisessä, isossa aarniometsässä.
”Se on mulle henkireikä.”
Suomaisema saa Suadin innostumaan. Saa käsityksen, että hän voisi puhua metsästä paljonkin. Laulaja on myös päässyt marjastamisen makuun. Puolukoiden ja karpaloiden lisäksi karviaiset ovat parhaita.
Hiljaa luonnossa oleilu on vaikuttanut myös siihen, minkälainen ensimmäisen oman levyn kokonaisuudesta on kehkeytynyt. Wavesin tekemisen aikana Suad ei juuri kuunnellut musiikkia. Joskus päällä oli radiokanava Kasari, joskus hän vain kuunteli jotain rauhallista.
Ulkoisten vaikutteiden sijaan Suad ammentaa inspiraationsa sisäisestä maailmasta.
”Tärkeintä on jonkinlainen maadoittuminen ja läsnäolo, että pääsisi kosketuksiin itsensä kanssa.”
Paras keino päästä käsiksi Suadin maailmaan on siis mennä musa edellä. Hän ei halua olla somevaikuttaja vaan lauluntekijä. Silloinkin, kun katseet kääntyvät Suadia kohti, hän osaa olla oma introvertahtava itsensä.
”Pieni mystisyys ei ole pahasta muusikolle.” ■
Kuvat on otettu hiushuone Dandyn takahuoneessa. Tarjosivat kaffet ja punkut. Kiitos siitä.