Meitä on käsketty välttämään matkustamista ja rajoittamaan sosiaalisia kontakteja. Nalle Österman, 47, lähti risteilylle. Miksi?
Sanat: Nalle Österman
Kuvat: Nalle Österman / Jenni Väre
Astu laivaan, Stig Ombord.
Ah, miten ihanaa ja rentouttavaa onkaan lähteä villille ja voimaannuttavalle laivaristeilylle. Päihteitä, pariutumisia ja seisovia pöytiä. Pitkiä katseita ja kuumia seikkailuja, jotka jäävät laivalle odottamaan seuraavia matkantekijöitä.
Ruotsinlaivat ovat edustaneet omalle ja edeltäville sukupolvilleni jonkinlaista lupausta vapaudesta ja paremmasta maailmasta. Kun kekkoslovakialainen Suomi on saanut elää neuvostoliittolaisen kurin ja nuhteen alla, on Svea-mamman syli tarjonnut aina lupauksen liberaalimmasta ja kauniimmasta sivilisaatiosta.
Ja olihan siellä Ruotsissa tietysti paremman näköiset naisetkin.
”Turun Viking-terminaali on liki autio ja sen kahvila eristetty kaltereilla.”
Täällä minä nyt sitten jälleen olen, mutta missä kaikki muut ovat?
Koronakriisi on pannut rutikyykkyyn jos jonkinlaista kulttuurialan sankaria ja hiihtäjää. Kun kapeakatseisimmat perussuomalaiset ovat käskytelleet kulttuuriväkeä menemään oikeisiin töihin, on esimerkiksi Anssi Kela kirjoittanut useampia somepäivityksiä, joissa hän on perusteellisesti avannut, miten paljon kerrannaisvaikutuksia yhdellä konserttitapahtumalla saati festivaalilla voi olla.
Se niistä oikeista töistä.
Mutta missä kaikki ovat? Se on ensimmäinen asia, joka pistää silmään, kun astelee maaliskuun 2021 alkupuolella Turusta Tukholmaan ja takaisin seilaavalle 23 tunnin verovapaalle risteilylle.

Turun Viking-terminaali on liki autio ja sen kahvila eristetty kaltereilla.
Kalterit.
Ne ovat elementti, joka näyttää tulevan hyvinkin tutuksi seuraavan 23 tunnin aikana. Ilmassa eivät leiju suuret odotukset ja nousuhumalan kyllästämä höyryinen hurmos. Sen sijaan terminaalin sohvat ammottavat tyhjyyttään, kun ihmiset ottavat maksimaalisen sosiaalisen etäisyyden kukin toisiinsa.
Vaikka ihmisen sanotaan olevan laumaeläin, tänään täällä Suomen Turun lauttasatamassa puoli yhdeksältä illalla se ei todellakaan näy ja kuulu.
Lipuntarkastajat käskevät minua ystävällisesti verhoamaan kasvoni kasvomaskilla. En jaksa selittää mitään astmaattisista oireistani vaan vedän suosiolla Lauri Tähkä -maskin naamalleni. Ehkä sillä voisi käydä flaksi jonkun keski-ikäisemmän sutturan kanssa huomisaamuna laivan rokkibaarissa, mutta missä ovat kaikki keski-ikäiset sutturat?
”Mitä minäkin täällä teen?”
Muistelen Stadin mystisimpiin rockpersooniin kuuluvalta Krister Orrelta kuulemaani tarinaa The 69 Eyesista. Kun bändin West End -levyjulkkareita juhlistava risteily syksyllä 2019 oli loppuunmyyty, oli bändin ”koronakeikkaa” Viking Gracella 26. syyskuuta 2020 katsomassa ainoastaan 50–60 henkeä.
Nyt matkustajia Turun satamassa on siitä puolet, jos edes sitäkään. Arvioin, että ystäväni Voiton ja minun lisäksi paikalla on 20–30 matkustajaa. Mitä hekin täällä tekevät? Mitä minäkin täällä teen? Millä verukkeella nämä purtilotkin täällä vielä seilaavat?
Kuvaavaa on, että risteilyvalokuvaajaakaan ei näy mailla eikä halmeilla. Mitä se täällä tekisikään? Kun vanhoja kunnon ruotsinristeilyjä leimasivat aikoinaan suuret tunteet ja odotukset, nyt sielun täyttää lähinnä klaustrofobinen pakokauhu ja ahdistus.
Mihin minä olen oikein menossa? Suljettuun tilaan, johon meidät on teljetty kaltereiden taakse kasvomaskeihin? Olenko tullut hulluksi vai onko tämä vain hulluuteni seuraava taso?
Mutta kun Suomen valtio on määrännyt laulu- ja tanssikiellon kansalaisilleen kapakoiden sulkemista myöten, missä muualla voi päihteille perso tuurijuoppo enää nautiskella edes hetken aikaa menneiden vapauksien rippeistä, ellei vanhalla kunnon ruotsinristeilyllä.
Siispä astu laivaan, Stig Ombord!

Viking Line on vuosien varrella ylpeillyt suuresti sillä, miten Viking Grace -laivan risteilyillä eivät mitkään tax free -tenuttajat juhli. Siitä on pidetty huoli siten, että laivan verovapaat viinakset on myyty risteilymatkustajille ainoastaan paluumatkalle.
No, jotain hyvää tässä koronakriisissäkin, kun kaikki kapakat on pantu säppiin. Onko tämä taivas, mietin, kun katson 0,75 litran luomuglögilekan hintaa. 2,90 euroa. Ostan niitä sillä seisomalta viisi sekä 5,90 euron hintaisen vuosikerta-Blossan viime vuodelta.
Olkoon tämä henkinen jouluaattoni esimerkiksi sille, miten voin juhlia parisuhteeni päättymistä – ja sen unohtamista.
Näillä hinnoilla sekin onnistuu – jopa näillä nykyisillä Kelan liksoilla.
”Aina kannattaa ostaa täysi lasti – det lönar sig alltid att köpa full ranson!”
Samalla mieleeni muistuvat Alkon muinaiset brosyyrit, joissa esiteltiin ranskalaisia ja suomalaisia juomatapoja. Kun ranskalainen nautiskeli sivistyneesti pienet seitinohuet joka päivä, suomalainen puursi viikot töitä, kunnes tarttui perjantaina pitkäripaiseen ja riipaisi lauantaina eukon kanssa kunnon kännin, jota sitten podettiin kohmelossa koko huominen.
No, kyllähän ryyppääminen työstä käy, mietin glögeineni.
Miten se Viikkarin vanha tax-freen mainoslause oikein kuuluikaan: ”Aina kannattaa ostaa täysi lasti – det lönar sig alltid att köpa full ranson!”
Ostetaan perkele sitten!
Tosin tässä tapauksessa vielä kannattavampaa olisi olla esiintyvä artisti tällä laivalla, jotta saisi nauttia niistä todellisista verovapaista hinnoista laivan henkilökuntakortilla – jolloin röökikartsankin voi ostaa kympillä.
Siinä sitä todellista fullia ransoonia.
Laivan kasvomaski- – anteeksi, kasvimaskipakko – tuntuu melkoiselta hätävarjelun liioittelulta, kun paatissa ei ole ristin sielua. Ketä ja mitä tässä oikein suojellaan? Laivan seiniäkö? Pintojako? Verhoiluja? Kahvoja?
Pari venäläistä ukkoa vetää röökiä tupakkapaikalla. Heilläkään ei ole kasvimaskeja. Kyllä sitä täällä melkoiseksi huonekasviksi itsensä tuntisikin, mikäli vetäisi moisen naamarätin päähänsä.
Huomaan lukeutuvani nykyisessä 2020-mediailmastossa niihin välinpitämättömiin luopioihin, jotka eivät vedä kasvimaskia päähänsä kuin äärimmäisen pakon edessä. Siis silloin, kun ei pysty säilyttämään riittävää turvaväliä muihin ihmisiin. Tällä aavelaivalla siitä ei todellakaan ole pelkoa.
Kaiholla muistelenkin niitä aikoja, jolloin Suomessa sai vielä olla eri mieltä asioista ilman, että tuli ostrakisoiduksi eli suljetuksi yhteisönsä ulkopuolelle.
Ei siis ihme, jos ja kun perussuomalaisten suosio kasvaa kohisten, sillä kyllähän heille kelpaavat joko äänestäjiksi tai ehdokkaiksi kaikki ne, jotka ovat tulleet yhteisöjensä hylkäämiksi.
Samoin näyttää käyneen itsenikin kanssa. Täällä sitä seilataan keskellä viikkoa Itämerellä tyhjässä peltipurkissa vain siksi, että voisi kirjoittaa kokemastaan yhden jutun ilmaiseksi, jotteivät Kelan tuet kärsisi.
Onko tämä nyt sitten se Rock’n Roll Painajainen, josta Jukka Nousiainen lauleskeli Räjäyttäjissä vai Rock’n Roll Taivas?
Sanopa se siinäpä se, kuten Havana Blackin legendaarinen keppimestari Crazy Heiskanen voisi tähän todeta, Stadin mystisimpiä rockpersoonia hänkin.
”Pian asiat tuntuvat luistavan ja olemmekin muutaman lonkerotölkin kanssa laivan rokkibaarissa.”
Päätämme Voiton kanssa tuhota verovapaita ostoksiamme kuuntelemalla Stenkan Salaliittoteoriaa, Notkiksen Itä Meidän -plattaa sekä Ramonesin It’s Aliven 40-vuotisjuhlapainosta. Pian asiat tuntuvat luistavan ja olemmekin muutaman lonkerotölkin kanssa laivan rokkibaarissa.
Sekin on vuorattu kalterein.
Ohitsemme tallusteleva laivan vartija näyttää piut paut välittävän nauttimistamme omista eväistä, kuten ei tee senkään yksinäisen suden suhteen, joka istuu meistä neljän penkin mitan päästä.
Ihailen rokkibaarin seinälle ripustettua maalausta Doorsin Jim Morrisonista. Kenties siksi, ettei tässä baarissa ole juurikaan muuta ihailtavaa, ellei sitten skriinillä pyörivää potkupallo-ottelua oteta lukuun.
Myös laivan trubaduuri näyttää hylänneen tämän uppoavan purtilon tai varustamon. Jäljelle jäävät vain tyhjät lonkerotölkit, joita Jim Morrison jää tuijottamaan pistävästi palatessamme Voiton kanssa hyttiimme jatkamaan Stenkan ja Ramonesin kuuntelua.
Ota snagut pikku pirihuora, kohta kaikki on taas toisin.
Laivan buffetti on auki muutaman aamun tunnin aamupalan ajan. Loppumatkan ajan sekin on eristetty kaltereilla. Enää eivät notku seisovat pöydät ylenpalttisia herkkuja, joita itse kukin ahmi kohtuuttomia määriä.
Ei tosiaan, vaan nyt auki on ainoastaan laivan ”rekkakuskiravintola” Sweet & Salty Café, mistä voi lunastaa itselleen kotiruokalounaan 14 euron hintaan. Siihen hintaan pöperö ajaa kuitenkin asiansa.
Asiansa ajaa myös laivan vartija, joka keskiviikko-iltapäivänä päättää huomauttaa omien juomien nautiskelusta rokkibaarissa sen jälkeen, kun olemme ottaneet laivan DJ:n tehtävät omiin käsiimme rokkibaarissa ja päättäneet laittaa It’s Aliven raikaamaan JBL Charge 3 -matkakaiuttimestani.
”Täällä ei sitten omia juoda.”
”Aijaa, okei. No mitä mä tällä teen, kaadan pois vain.”
”No juo se nyt, mutta anna olla viimeinen kerta.”
Palaamme Voiton kanssa hyttiin jatkamaan taas Stenkan kuuntelua.
”Mietipä jos sä oisit vittu kyttä… Jaksaisit sä istuu vittu tuolla pusikossa tutka kädessä viikon autossa. Päivästä vitun toiseen ja antaa sakkoja joillekin vitun surkimuksille ylinopeudesta.
Sä oot toivonu pääseväs johonkin vitun karhukoplaan, mut sit sut pannaan johonkin vitun passipoliisiks. Tää todistaa sen et kytät on tyhmempii ku muut ihmiset. Niille tehdään testit kyttäkoulus. Pääseks ne kytiks jos ne on niin vitun fiksuja? Ne ei pääse. Kytän täytyy olla tyhmä et se jaksaa tehdä sitä paskaa päiväst toiseen. Ja jos sä aiot kattoo kyttää ylöspäin, sä oot aivan vitun tyhmä jätkä.”

Mietin, onko tällaisessa seilaamisessa enää mitään järkeä. Enkä puhu nyt sellaisesta kolmen promillen sikajurrista, jossa satunnainen matkustaja joutuu joka askeleellaan ottamaan tukea vastapäisestä seinästä. Tosin ehkä moisessa paavikännissä, jossa kaksi taluttaa ja yksi tulkkaa, on enemmän järkeä kuin tällaisessa nykyisessä risteilytoiminnassa.
Viking Linen maaliskuussa julkaistujen vuoden 2020 tilinpäätöstietojen mukaan varustamon tulos painui pandemian kourissa 50 miljoonaa euroa tappiolle, kun korona vei laivoilta nelisen miljoonaa matkustajaa.
Konsernin vuoden 2020 liikevaihto laski 188,8 miljoonaan euroon vuoden 2019 aikaisesta tuloksesta ennen koronaa, jolloin varustamo teki 496,4 miljoonan euron liikevaihdon. Nyt Viking Line ei enää anna tulosennustetta vuodelle 2021 edelleen epävarmojen näkymien takia.
Voi vain mielikuvituksessaan pohtia, mitä kaikesta tästä mahtanee ajatella Viking Linen nykyinen toimitusjohtaja Jan Hanses, joka on joutunut seuraamaan sitä, millaisille markkinoille huhtikuussa 2017 tilattu Viking Linen tuleva lippulaiva Viking Glory joutuu seilaamaan.
Ei käy kateeksi, vaikka Viking Gloryn juhlallista vesillelaskua saatiinkin seurata internetin välityksellä 26. tammikuuta 2021.
”Kuka tämän kaiken lystin oikein maksaa? Minäkö? Sinäkö?”
Mikä on ylipäätään Itämeren laivamatkailun tulevaisuus? Onko tällaisille röpöttelyreissuille enää tarvetta ja tilausta maailmassa, jossa kontakteja vastakkaiseen (tai miksei samaankin – Creat huom.) sukupuoleen luodaan tätä nykyä etupäässä jossain ihan muualla kuin yökerhoissa ja laivaristeilyillä? Varsinkin, jos ja kun näillä paateilla ei kulje enää kuin kymmenkunta matkustajaa.
Kuka tämän kaiken lystin oikein maksaa? Minäkö? Sinäkö? Paljastuuhan Viking Linen tilinpäätöstiedoista myös se, miten varustamo pystyi kitkemään suurempia tappioita pääasiassa Suomen Huoltovarmuuskeskuksen ja Traficomin tukitoimilla.
Kun koronakriisi on vienyt manan majoille jo lukuisia lentoyhtiöitä, onko seuraavaksi laivavarustamoiden vuoro? Ylen uutisen mukaan Tallink Siljan kokonaismatkustajamäärä laski koronavuonna 61,8 prosenttia, Viking Linen peräti 70 prosenttia.
”Mitä vittua minäkin täällä oikein vielä teen?”
Vielä tammikuussa 2021 Turun yliopiston Brahea-keskuksessa työskentelevä erikoistutkija Tapio Karvonen arvioi optimistisesti Ylelle, ettei laivavarustamoiden konkursseja ole luvassa, vaikka varustamoiden tilanne onkin tässä vaiheessa vielä kovin tukala. Karvosen mukaan varustamot ovat tehneet toimia, joilla taloutta on pidetty kurissa. Jatkossa alusten myynti on Karvosen mukaan yksi mahdollisuus.
”Nyt on minimimiehistö laivalla, eikä matkustamohenkilökuntaakaan tarvita kuin minimimäärä. Kaksi Helsingin linjan laivaa seisoo Turussa. Näistä tulee säästöä, vaikka pääomakustannukset tietysti juoksevat”, hän sanoi Ylen artikkelissa.
Nämä tukitoimet kieltämättä näkyvät ja kuuluvat – mutteivät mitenkään positiivisessa valossa. Sillä kuka haluaa matkustaa tyhjällä aavelaivalla, jossa suurin osa ravintoloista on kiinni ja asiakkaat loistavat poissaolollaan?
Kasvimaskeja ja käsidesiä, onko tässä enää mitään järkeä. Se aika, mitä jokin laivamatkailu vielä joitakin vuosia sitten edusti, näyttää olevan vain kaukainen muisto.
Voimmehan me uskotella itsellemme palaavamme vanhaan aikaan, kun tämä uusi normaali on lusittu, mutta onko siihen vanhaan hyvään aikaan mitään oikeaa syytä palata, ja jos on, mikä se syy oikein olisi?
Se, että pääsemme ylensyömään itsemme ja juomaan itsemme tärviölle, samalla entistä enemmän Itämerta saastuttaen?
Mitä vittua minäkin täällä oikein vielä teen?
Enää en yhtään ihmettele, miksi näitä Vikingin karilleajoja on viime aikoina sattunut tavallista useammin. On varmasti kannattavampaa pitää laivaa telakalla korjattavana vakuutusten turvin kuin pyörittää hukkuvaa bisnestä olemattomille matkustajille edes minimimiehityksellä.

Kun saavumme 23 tuntia myöhemmin takaisin Turkuun Voiton kanssa, meitä on vastassa rajavartiolaitoksen vastaanottokomitea, joka ensi töikseen alkaa tentata, millä asioilla olemme oikein olleet liikenteessä. Olemmeko käyneet maissa?
Minä, joka kannan kaksi lavaa Karhua käsissäni sekä kahta muovikassia, yritän kaivaa kuumeisesti passiani povitaskustani, jotta voin todistaa henkilöllisyyteni.
Se onnistuu niin, että lasken kaljat ja pidän hetken aikaa uudenkarheaa passia suussani. Kasvimaskia ja kumihanskoja pitävä rajavartiolaitoksen pollari kieltäytyy kuitenkin tarttumasta matka-asiakirjaani tarkistaakseen henkilöllisyyteni, koska asiakirja on ollut suussani.
”Tossa on”, tuhahdan.
Siinä sitten tuo minua puolet nuorempi kloppi tuijottaa minua ja passiani pistävästi.
Kotiin päästyäni teen inventaarion verovapaista ostoksistani ja katselen niiden ansiosta saamaani lahjakorttia.
ETUKORTTI ILOON, siinä lukee.
”Onneksi olkoon! Saat erikoishintaisen risteilyn ja arvokupongin tax-freehen. TERVETULOA UUDELLEEN!” ■
– – –
Kirjoittaja on 47-vuotias turkulaismies, joka lähti laivalle omasta vapaasta tahdostaan eikä Creatin toimeksiantona. Hänen mielipiteensä kasvomaskeista edustavat vain hänen omia mielipiteitään (ja kenties risteilykansan syviä rivejä). Ajantasaiset alueittaiset epidemiatilanteet, suositukset ja rajoitukset löytyvät kootusti tältä THL:n sivulta. Jos tuntuu, ettei kasetti kestä, MIELI ry:n kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111.
– – –
THIS JUST IN – PANOKSET KOVENEE: Viking Linen Helsinki–Turku-risteily 4.7.2021. Pääesiintyjänä vuoden turkulainen Ressu Redford. Liput alk. 115 euroa per henkilö.