Pihvi

Rosa Liksom, kuka on nero?

Creat soitti, Liksom vastasi. Nyt sinä luet.

Sanat: Taija Kolehmainen
Kuvat: Pekka Mustonen (valokuva), Rosa Liksom


Ketään ei kiinnosta menestynyt, oikeudenmukainen ja tasapainoinen ihmistarina. Koska se ei yksinkertaisesti ole totta. Ei minun, ei sinun eikä Rosa Liksomin kohdalla.

”Tuollainen kuvailu kuulostaa itse asiassa aivan vitun naurettavalta! Jokaisen ihmisen elämästä löytyy paskakasa selvitettäväksi”, Rosa töksäyttää äänekkäästi alleviivatakseen ajatuksenjuoksuaan.

Lokakuussa 2020 julkaistu, Jonni Roosin kirjoittama Rosa Liksom, Niinku taidetta (Like, 2020) kuvaa Anni Ylävaaran matkaa Ylitorniosta lähes yli-ihmiseksi. Kun Ylävaara muuttuu Rosa Liksomiksi, hänestä kasvaa suomalaisen kirjallisuuden mullistaja ja kuvataiteilija, jonka perässä toimittajat seuraavat sopulilaumoina mitä erikoisimpiin näyttelypaikkoihin.

Nykyisin Liksomista tehdyt henkilöjutut alkavat hengästyttävillä luetteloilla: Finlandia-palkinto (Hytti nro 6 -teoksesta vuonna 2011), tunnustuksia, ehdokkuuksia, kriitikoiden ylistyssanoja, kymmenille kielille käännettyjä teoksia…

Kolea joulukuinen talvipäivä on vasta kirkastumassa, kun tivaan puhelimessa kirjailija-kuvataiteilijan näkemystä neroudesta ja neroista.

Jo Jonni Roosin alkusanoissa taidetaan viitata sinuun nerona. Olet elänyt Suomen 80-luvun taide- ja kirjallisuuspiireissä naisena, joka on aina mennyt omia polkujaan. Jos on ennen eläkeikää luonut lyhytproosan käsitteen suomalaiseen kirjallisuuteen ja hätkähdyttänyt taidepiirejä teoksillaan, voiko silloin tulla kutsutuksi neroksi?

”En todellakaan ajattele itseäni nerona! Palkinnot ja tunnustukset eivät muuta duuniani mihinkään, ja sydämen viisauteen on mulla vielä pitkä matka. Olen nero ehkä kissoille lepertelyssä, niille keskustelemisessa, kantelussa ja ruokkimisessa.”

Mike Tyson – Black Cyber Power, 1989.

”Ihmisen neroutta ei mitata saavutuksilla, eikä sukupuolellakaan ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Nerous mitataan siinä, miten ihminen suhtautuu maailmaan, luontoon, eläimiin ja toisiin ihmisiin. Angela Merkel ei ole minun silmissäni upea, vahva nainen, vaikka hänellä on yliopistotausta ja hän on menestynyt politiikassa. Merkel on kauhea ihminen, joka tekee aivan samaa politiikkaa kuin äijätkin. Johtoasemaan päässyt nainen voi olla vielä pahempi kuin miehet, sillä hän on joutunut taistelemaan ja todistamaan tiensä huipulle.”

”Ongelma on nykyisin vallalla olevissa kovissa, miehisissä arvoissa ja rakenteissa. Näitä rakenteita ei voi hajottaa sisältäpäin, kuten heittämällä peliin naisenergiaa, vaan rakenteet on hajotettava ulkoapäin. Yhteiskunnan mittarina on talouskasvu, jossa kaikki uhrataan rahan alttarille. Talouskasvu taas edellyttää imperialismia ja kolonialismia. Jos joku puhuu yritysmaailmassa tai politiikassa muunlaisista rakenteista, hän jää auttamattomasti soittamaan kakkosviulua.”

”Pilataanko Itämeri vai eikö pilata? Tuhotaanko metsät vai eikö tuhota?”

Visuaalisissa ja kirjallisissa töissäsi näkyy tuo terävän analyyttinen yhteiskunnallinen katse. Se lienee osittain peruja antropologian opiskeluistasi yliopistoissa Helsingissä, Tukholmassa ja Moskovassa. Nuoresta Rosasta ei kuitenkaan tullut akateemikkoa, sillä kuten sanoit: mielikuvituksesi ei vain millään taipunut tieteelliseen raamiin.

Viime vuosina julkinen keskustelu on kiihtynyt tasa-arvon, luonnon suojelun ja riiston ympärillä. Väärinkäytöksiä alalla kuin alalla tuodaan esille ja ihmiset marssivat kaduilla yhteiskunnan muuttumisen puolesta. Onko maailma menossa parempaan suuntaan, Rosa?

”Sanoja tässä maailmassa riittää, mutta teot puhuvat puolestaan. Pilataanko Itämeri vai eikö pilata? Tuhotaanko metsät vai eikö tuhota? Tämä nykyinen kulutusyhteiskunta on ollut hirveän suuri virhe homo sapiensin historiassa. Vaihtoehtoja on tarjolla, jos niitä tosissaan halutaan kuulla. Ihminen on vetänyt överit eli maapallon tila ja ihmisen kehitys on mennyt monelta osin taaksepäin. Miksi meidän on kaadettava metsää vessapaperiksi? Jokaisen kotoa löytyy bideekäsisuihku!”

”Nykyinen talousjärjestelmämme on helvetti, jossa menestyminen perustuu luonnon ja kehittyvien maiden riistoon.”

”Vaikka aktivismilla voi herättää ihmisiä ajattelemaan esimerkiksi metsien suojelun tärkeyttä, silti tänä päivänä paras konkreettinen suojelukeino on ostaa metsää yksityiseen omistukseen ja perustaa yksityisiä luonnonsuojelualueita METSO-ohjelman kautta pois politiikan ja liiketoiminnan käsistä. On järkyttävää, miten mikään muu ei tunnu auttavan yhteiskunnallisessa muutoksessa kuin raha.”

”Nykyinen talousjärjestelmämme on helvetti, jossa menestyminen perustuu luonnon ja kehittyvien maiden riistoon. On hyvä muistaa, että luonto ei tarvitse ihmistä.”

Kansankomissaari ja elintarvikeministeri Mikojan vaimonsa kera lähdössä viralliselle vierailulle Yhdysvaltoihin vuonna 1932. Mikojanin tarkoituksena on tutustua Chicagon teurastamoteollisuuteen. Lapset hyvästelemässä Gorkin kadulla, 1995.

Metsien ostamisella viittaat ystäväsi, edesmenneen ekofilosofi Pentti Linkolan perustamaan Luonnonperintösäätiön toimintaan. Laajaan ystäväpiiriisi kuuluu ja on kuulunut arvostettuja suomalaisia ajattelijoita ja tienraivaajia, kuten filosofi Esa Saarinen, poliitikko Pekka Haavisto, ympäristöaktivisti Kai Vaara ja liuta muita aikansa vaikuttajia. Ovatko he neroja?

”Jo eläessään Linkolaa ja hänen ajatuksiaan sekä tekojaan arvostettiin korkealle. Tietysti oli myös heitä, jotka pitivät häntä hulluna. Neroutta määrittää se, kuinka ihminen on valmis kehittämään omaa ajatteluaan, irtautumaan vanhoista tavoistaan ja kuinka suhtautuu ympäristöön. Omaa tietään kulkevat eivät piittaa yleisestä mielipiteestä. Ei ole heidän tehtävänsä miellyttää. Uusia ajatuksia ja uudenlaisia teitä kulkevia ihmisiä on aina naurettu, vastustettu ja pilkattu, kunnes historia on nostanut heidät esille ’neroina’.”

”Lypsäjä voi olla nero! Niin myös hevoskuiskaaja.”

”Linkola oli nero. Sydämeltään viisas, laajasti sivistynyt ja kauas katsova. Kuten myös nuori suomalaisnigerialainen tutkija Minna Salami, joka on yksi mustan feminismin teoreetikoista. Salami on tyyppi, joka todella luo tähän meitä ympäröivään todellisuuteen uutta ajattelua. Myös suomenruotsalainen ekonomisti Bengt Holmström on sydämeltään viisas ja uutta ajattelua luova ihminen omalla alallaan taloustieteissä. Eivätkä nämä kolme kuulu lainkaan samaan kuplaan, mutta he rakentavat omalla visiollaan tästä yhteiskunnasta parempaa paikkaa elää meille kaikille.”

”Kaikkien ei tarvitse olla filosofeja. Lypsäjä voi olla nero! Niin myös hevoskuiskaaja. Jos joku rakentaa sikalan, jossa sioilla on hyvä olla, hän on nero. Uusia kasvatusmenetelmiä kasvimaalle rakentava on nero. He tuovat juttuunsa jotain totutusta poikkeavaa, jotain maailmaa tasa-arvoistavampaa.”

Kohtaaminen kimalaisen kanssa, 2020.

Neljän vuosikymmenen aikana olet sukeltanut syvälle suomalaisen luovan alan maailmaan kuvataiteen, kirjallisuuden, elokuvien, valokuvauksen, performanssien ja vaikka minkä muun kautta. Se lienee myös matka syvälle ihmismieleen ja -kohtaloihin. Roosin sinusta kertovassa kirjassa keskustellaan lempeyden, hyväksymisen ja ymmärryksen teemoista. Kuinka pitkälle kirjailijan ja taiteilijan täytyy ymmärtää taidetta, maailmaa ja ihmisiä?

”Taidetta ei tarvitse ymmärtää. Sitä koetaan vapaasti. Taideteos tai teatteriesitys aiheuttaa tuntemuksia, herättää tunteita ja ajatuksia – se riittää. Politiikkaa pystyy ymmärtämään, jos lukee lehtiä ja kuuntelee uutisia. Monen mielestä Trump on hullu, mutta silti 70 miljoonaa ihmistä äänesti häntä Yhdysvaltain presidentiksi. Syyt sen taustalla ymmärtää, kun seuraa aikaa ja lueskelee lehtiä.”

”Kirjailijana mun koko työ perustuu siihen, että yritän ymmärtää, mitä ihminen on. Siihen kuuluu ihmisen kehityshistoria, psykologia ja miltä ihmisen tulevaisuus näyttää. Kun kirjoitin Everstinnaa, keskustelin vuosia kestäneen kirjoitusprosessin aikana useamman psykologin kanssa pohtiessani, mitä motiiveja hahmojen käyttäytymisen taustalla voisi olla.”

”Voinko nauttia Stanley Kubrickin upeista elokuvista, vaikka hän oli ilmeisesti kusipää työryhmälleen?”

”Lapsuudenkodissani 60- ja 70-luvuilla ketään ei halveksuttu. Meillä piipahti tasavertaisesti kaikennäköistä kulkujätkää, rosvoa, pappia, kansanedustajaa, maalikkosaarnaajaa ja maaherraa. Sen mä olen oppinut, että jokaisessa ihmisessä on hyvää, pahaa ja kaikkea siltä väliltä. Se on ihmisyyttä. Sisäinen diktaattori nostaa helposti päätään arkisissakin tilanteissa, kun vaikka tiuskit puolisolle ’Tee sitä, tee tätä!’”

”On eri asia tunnistaa, hyväksyä ja hallita tuo pieni Hitler itsensä sisällä kuin antaa sen vaikuttaa ympärilleen. Voinko nauttia Stanley Kubrickin upeista elokuvista, vaikka hän oli ilmeisesti kusipää työryhmälleen? Jouko Turkan kirjat ovat aivan mielettömän upeita, mutta ihmisenä hän oli ilmeisesti vaikea. Nämä ovat ihmisyyden kysymyksiä, joiden takia ihmisen psykologiaa ja lajin historiaa pitäisi opettaa aivan pienestä pitäen.”

Kevät rymisti kylään, 2017.

Taiteesi on värikästä ja leikkisän ilakoivaa. Kuvailet sen syntyvän spontaanisti vain yksinkertaisesti ryhtymällä toimeen. Kirjalliset teoksesi taas pursuavat synkkiä ja taustatyötä vaativia aiheita, kun tarkastelet kriittisesti yhteiskunnallisia ideologioita ja raskaita tarinoita muun muassa yksinäisyydestä sekä väkivallan eri muodoista.

”Ihmisessä ovat kaikki nämä aiheet: kevyet ja raskaat ja miljoona eri sävyä siltä väliltä. Ei mun visuaalisissakaan töissä ole pelkkää teletappimaata. Mä luotan luovassa työssäni vahvasti intuitioon ja kokeiluun enkä rajoita itseäni.”

”En ole oman taiteeni ihailija. Kirjat ovat kerran kirjoitettu, maalaukset kerran maalattu. En todellakaan fiilistele niitä jälkikäteen. Mutta jos töitäni tulee vastaan, niin ei niitä ole syytä hävetäkään. Huolestuttavaa olisi, jos ajatteluni ei olisi muuttunut mihinkään suuntaan.”

”Ihmisyys on oppimisprosessi, valmista ei tule ja sitten onkin jo edessä kuolema.”

”Mun innostuneisuus, uteliaisuus, heittäytymisen taitoni on saamani vapaan kasvatuksen ansiota. Mulla ei ole olemassa sisäistä kriitikkoa, joka toistelisi ’sä et osaa mitään, susta ei tuu mitään’. Mä olen nuorin viidestä lapsesta, joista vanhemmat jaksoivat kasvattaa neljä. Myös sisarukseni ovat hyvin luovia ihmisiä, mutta he kaikki päätyivät tavallisiin töihin. Mulla ei ole ollut painetta ahtautua raameihin.”

”Suhtaudun elämään suurella innostuksella ja uteliaisuudella. Pahin jarruttaja on pelko siitä, mitä tapahtuu. Nykyinen mediakulttuuri ja hallitsevat tahot ruokkivat pelkoa, koska sillä on helppo hallita ihmisiä. Mä neuvon laajentamaan perspektiiviä: Katso sata vuotta taaksepäin. Katso satatuhatta vuotta taaksepäin. Katso kaksi miljoonaa vuotta taaksepäin.”

”Ihmisyys on oppimisprosessi, valmista ei tule ja sitten onkin jo edessä kuolema. Tämä on meidän jokaisen osa: kaikki me synnymme, ja kuolemme. Valitettavasti siinä välissä on elämä. Elämän aikana on haastettava itseään ja etsittävä uusia käytäntöjä. Tärkeintä on, ettei kyynisty.” ■

JÄIKÖ NÄLKÄ?

Pihvi

Kristiina Vaara, WhatsApp?

Lasten hautausmaan laulaja Kristiina Vaara ehdotti WhatsApp-haastattelua. Kömpelön alun jälkeen oli aika jännää.

22.12. 2020