Sanat: Johannes
Kuvat: Nauska
Panssarivaunun tykki sojotti kohti ulko-ovea. Kunniapaikalla pönöttävän, ehkä T-26:n, BT-7:n tai muun polttopullolla pysäytettäväksi valmistetun peltilaatikon, osalta tilanne ei ollut illan aikana muuttunut. Panssarivaunuksi pikkumunainen rakkine uhkui vielä vuosikymmeniä sodan jälkeenkin tukahdutettua fallistista uhoa Staraja Russan keskustassa.
Jotain oli silti toisin kuin vain tunteja aiemmin. Silloin ulkomaalainen orkesteri oli vielä kaikessa rauhassa, joskin kohmelossa, purkamassa soittovehkeitään. Tykin osoittamaan suuntaan.
Jonkin sortin post-hardcoren rynkyttämisen jälkeen rauha järkkyi. Keikkapaikan eteen oli kerääntynyt pahaenteinen joukko miesaihioita. Näistä useimmilla oli nahkakampaus, ja monen yllä oli ”etnonationalistien” suosima asukokonaisuus. Tykin lisäksi nyt myös usean Ladan valot osoittivat kohti ulko-ovea. Ja mulkosilmät sinkosivat sille samalle ovelle halveksuvia katseita.
”Jonkin sortin post-hardcoren rynkyttämisen jälkeen rauha järkkyi.”
Ja katso: minä saatoin kuulla, mikä sanaton viestinsä oli. Vain muutenkin saavuttamattomissa olevan ”piparin” menettämisen pelko tekee epävarmojen ja epätoivoisten laumarunkkarien kasvoista niin päättäväisen tuimia. Joku oli vuotanut heille tietoa siitä, että kymmenien paikallisten joukossa katsomassa oli ollut nuoria naisiakin, mikä oli kauhistus. Jotkut naisista olivat saattaneet syyllistyä roturikokseen juttelemalla ”niiden” kanssa, jopa kehumalla ”niitä”.
Reaktio ei olisi voinut olla enää selvemmin sanoitettavissa.
”Ne saatanan homotsuhnat tulee tänne ja vie meijän naiset!”
Järkevintä oli odotella keikkapaikan syövereissä, että alkaisivat väsyä odotteluun. Siten tulisi ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä ehkä vain vähän turpaan. Ja katso: väsytystaktiikka toimi; väki keikkapaikan edustalla väheni. Oli enää vain yksi Ladaan ahtautunut partio lihapäitä päivystämässä. Hetki oli oiva tilanteesta irtautumiseen.
Pitkien valojen häikäisemänä orkesteri – apuna olleen paikallisen parivaljakon kanssa – pelasi bänditetriksen läpi ennätysajassa. Sitten lähdettiin raakaan ajoon, missä seuraava määränpää olisi satojen kilometrien päässä, Moskovan itäpuolella.
”He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.”
Lada-partio lähti perään, ”saattamaan” punkrokkareita. Eipä kukaan järjellinen sitä saattanut ymmärtää, mutta juuri näinhän ”isänmaalliset” tapasivat toimia – älyttömästi. Olipa kyseessä venäläinen uusnatsi, samanlainen juntti Suomessa tai gradunsa kopioinut bimbo europarlamentissa, toimintaa ei saattanut järjellä selittää.
Lopulta keikka-autoa ”saattanut” lihapäiden Lada kuitenkin taajaman ulkopuolella, peltojen ja haja-asutuksen keskellä, teki valaistusmuutoksista päätellen U-käännöksen. He suuntasivat takaisin cityä kohti. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. Päästivätpä kuitenkin yhdet punkrokkarit poistumaan Valtakunnastaan ilman kolarointia ja pieksemistä.
Natsit aikoinaan ryöstivät ja polttivat nuokin seudut moneen kertaan. Miksi sitten uusnatseihin juuri tuolla vielä törmäsi? Jotkut totisesti, totisesti minä sanon, kielsivät historiansa. Teki mieli avautua ja ryypätä.
”Pitäkäähän Staraja Russanne! Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos. Ja minä vedän kunnon perseet unohtaakseni kaiken tämän paskan ihan heti, kun löydän jostain viinaa!”
Edellisenä iltana kaikki oli vielä toisin Ilmajärjen toisella puolella, Veliki Novgorodissa. Siellä lavalta tepastellut ulkomaalainen soittoniekka kaapattiin välittömästi keikan jälkeen paikallisten viinarinkiin hauskaa pitämään. Ja loppu olikin sitten liuotettujen aivosolujen mukana viemäriin lorissutta rairai-historiaa.
”Tätä mietin matkalla Nosturiin, jonka tulevaisuus oli lohduton.”
Nämä olivat selvästi universaaleja ongelmia, joita esiintyi maassa kuin maassa. Nämä ahdasmielisiin ja avomielisempiin piireihin jakautumiset.
Niin ikään universaalit ongelmat eri maissa koskivat myös kulttuurin käytössä olevia tiloja. Mitäköhän sille Staraja Russan panssarivaunupaikalle kuului? Tai sille Veliki Novgorodin keikkapaikaksi vallatulle teollisuushallille? Eiköhän joku oligarkki ole jo nekin jyrännyt ja pakottanut kulttuurin siirtymään toisaalle.
Tätä mietin matkalla Nosturiin, jonka tulevaisuus oli lohduton.
Nosturissa oli nähty ja ennen kaikkea kuultu monenlaista. Oli irvokasta, että tämä paikka, jossa oli korjattu historiallisia vääryyksiä, olisi kohta historiaa.
”Oli yksinkertaisesti väärin, että lojuin alkoholimyrkytyksen takia tajuttomana Wackenissa Napalm Deathin soittaessa.”
Ja mihin vääryyksiin viittaan? Esimerkiksi Napalm Death -vääryyteen.
Oli yksinkertaisesti väärin, että vuonna 2007 lojuin alkoholimyrkytyksen takia tajuttomana Wackenissa Napalm Deathin soittaessa. Se keikka meni ”vähän” ohi. Vääryys korjattiin, kun pääsin seuraavan kerran näkemään yhtyeen ensin juurikin Nosturissa ja vasta sitten muissa paikoissa.
Nosturissa oli myös monena vuonna nähty Jouluräyhä-tapahtuman yhteydessä esityksiä, joita monet niitä todistaneet eivät olisi ikinä halunneet nähdä. Umpihumalassa esiintynyt Joulupukki oli useampanakin vuonna nakuillut lavalla, ja ainakin vuonna 2006 se myös huuteli lavalta hävyttömyyksiä sekä sabotoi Maj Karman keikkaa lavalla viuhahtelemalla.
Enimmäkseen Nosturi oli kuitenkin toiminut näyttämönä monenlaisille hienoille kulttuuriteoille, ja olipa se tarjonnut monelle kulttuurialan toimijalle tarpeelliset toimitilatkin.
Jo mainittujen artistien lisäksi siellä oli nähty ja kuultu Disgrace, Otra Romppasen Radio Flies esittämässä Psychoplasmaa, Ari ”Paska” Peltosen ”herkkää” tulkintaa, Dimmu Borgir kesken keikan aina paskalla käyvä Nicholas Barker rummuissa ja mitä vielä.
”Missä näitä tapahtumia tulevaisuudessa järjestellään?”
Turha edes alkaa kirjata kattavaa listaa. Mitä siellä nyt ikinä tapahtuikaan tai oli tapahtumatta, elänee vielä vuosia ihmismuisteissa, bittiavaruudessa ja Supon arkistoissa, mutta itse tapahtumapaikka katoaa.
Harmi. Kaikista sisäkaton valoviritelmistäkin näki, että tähän oli panostettu ja että tämä oli kivenkova keikkapaikka.
Missä näitä tapahtumia tulevaisuudessa järjestellään? Ehkei kannattanut sitä etukäteen surra, vaan ottaa ilo irti viimeisistä hetkistä.
Lavalla oli runsaslukuinen orkesteri, oktetti, joskus kuulemma pienemmällä kokoonpanolla esiintyvä Jack’s Basket Room. Vasemmalta luetellen näin bassobanjon soittajan, kitaristin, laulajan, viulistin ja… Katso: rumpali, joka näytti ikäänkuin jostain tutulta.
Tuohan oli siellä Staraja Russassa, pitkien valojen loisteessa, pelaamassa bänditetristä natsilarppaajien valvovien silmien alla. Monipuoliseksi soittoniekaksi tiesin, mutta että HC:stä mainioon americanaanko asti lähtee kaikki? Skaalansa oli mieletön. Ja hänestä oikealle näin vielä toisen laulajan, toisen lyömäsoittajan ja toisen kitaristin.
Laulajalla oli lavalta vuodetun informaation valossa ”lenssu” ja siksi tuopissa vain teetä. Eipä se lauluääneen erityisen heikentävästi vaikuttanut. Esitys oli tasapainoinen kokonaisuus, jonka lopussa ollut rautalankairrottelu jo melkein provosoi vatkaamaan lannetta – kuten kaikki muutkin kohdat, joissa oli hypnoottinen surf rock -komppi. Ei yhtään hullumpaa!
Bissen hinta oli hulluuden piirissä, mutta väliajalla oli pakko päästä edes pari askelta kohti hiprakkaa. Eihän se hyvä idea ollut, sillä oli torstai-ilta ja seuraavana päivänä tiedossa työpäivä porvarillisissa töissä. En vain saattanut sietää minkään odottelua selvin päin. Odottelu oli siedettävää vain kännissä.
22-Pistepirkon keikan alussa rumpali lauloi vienosti rallihtavasti englantia ääntäen, ettei halunnut olla kännissä koko aikaa. Miksi? Ja miksi häntä säesti toistaiseksi vain kitaristi-laulaja P-K Keränen? Miksi Askoa ei näkynyt missään? Olikohan hänelle käynyt bäkkärillä jaloviinavahinko?
Vähemmän tavanomaista kappaletta seurasi ilmeisesti nauhalta tullutta taustahäröilyä, minkä päälle vaihteeksi lauloi P-K. Muut eivät juuri osallistuneet. Eipä tätä kolmikkoa voinut ainakaan itseään joka biisissä samalla tavalla toistamisesta syyttää. Oli rakenteilla jotain hienoa.
Rakentelu johti jossain vaiheessa siihen, että P-K ja rumpali soittelivat kahdestaan, nauhojen pyöriessä taustalla. Ja silloin yleensä bassoa ja koskettimia käsittelevä Asko päätti kiivetä jonkin soittokamaröykkiön päälle, missä hän istuskeli ja näpytti jotain kädessään olevaa, litteää esinettä.
Somettiko Asko keikalla? Vai ohjasiko hän taustan äänimaailmaa ikäänkuin jollain kauko-ohjaimella? Herramme Jeesus yksin tietää, jos hänkään.
”Ei enää ikinä tätä täällä. Loputonta ja lohdutonta.”
22-Pistepirkko on kolmikko, joka parhaimmillaan ei jätä katsovaa ja kuuntelevaa rauhaan. Tämä tuli henkilökohtaisesti todettua ensimmäistä kertaa jo vuonna 1995 Nummirockissa ja joitain kertoja myöhemminkin.
Loistavaa, että pääsi vielä tässä haikeassa tilanteessa tätä kolmikkoa havainnoimaan. Loistavaa ja tuskallista, sillä kun Birdy soi, meinasi jo tämä karkea raakalainenkin herkistyä. Ei enää ikinä tätä täällä. Loputonta ja lohdutonta. Vähemmästäkin päähänpotkimisesta tulee tarvetta tilittää.
Olipa kyseessä sitten jokin kulttuuritila Staraja Russassa tai Nosturi ja sitä ennen Lepakko Helsingissä, sama kuvio joka puolella maailmaa toistuu: joku grynderi tahi oligarkki hyötyy, ja kulttuuri väistyy. Kirottua.
Olisi sekä kulttuurille että Helsingille parempi, että Elmulle alkaa löytyä kunnolla korvaavia tiloja. Muuten voi käydä niin, että Nosturin paha Joulupukki 13 vuoden takaa ilmestyy sekä Nosturin paikalle kohoavan Juha Sipilä Towerin edustalle että Helsingin fariseusten uniin, heiluttamaan löysää tattiaan. Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
Elmu ry jättää Nosturin vuodenvaihteessa ennen kuin koko talo puretaan Skanskan kovan rahan asuntojen tieltä. Helsingin kaupunki on luvannut järjestää Elmulle korvaavan tilan. Toistaiseksi tiedossa on vain se, että treenikämpät ja Elmun toimisto muuttavat Roihupellon teollisuusalueelle. Liity Elmun jäseneksi täällä hintaan 15 €.