Kuvan takapuoli liittyy tapaukseen.

Pihvi

Perse on uusi musta

Vuosi 2014 on ollut tasa-arvoisen avioliiton, Ukrainan kriisin, sote-uudistusväännön ja perseen vuosi.

Sanat: Lotta Heikkeri
Kuvat: Jussi Helttunen


Perseet ovat kaikkialla. Hanurit hyllyvät niin Jennifer Lopezin kuin metalliyhtye Mastodonin musiikkivideoilla. Kim Kardashianin paljas pylly yritti rikkoa internetin. Linnan juhlissa zoomailtiin juhlavieraiden takamuksia. Seiskassa on nähty tänä vuonna enemmän kuvapainotteisia bikini fitness -kisaraportteja kuin kohujuttuja Tauskin lemmenseikkailuista.

Vuosi 2014 on ollut tasa-arvoisen avioliiton, Ukrainan kriisin, sote-uudistusväännön ja perseen vuosi.

Pyllykavalkadi ei rajoitu viihdemaailmaan ja perinteiseen mediaan. Myös kuluttaja lyö ahterinsa tiskiin. Takapuolta pitää treenata. Se täytyy pukea housuihin, jotka korostavat sen pyöreyttä. Siitä pitää kirjoittaa ja ottaa kuvia.

Miten takapuolesta tuli niin keskeinen osa kuvastoamme? Ja miksi me tavalliset ihmiset esittelemme sitä internetissä?

Toistuvat takapuolet

Tunnustan, etten ole itsekään täysi ummikko, mitä tulee kropan esittelyyn verkossa.

Treenibloggaajana tiedän, että vähemmän vaatteita ja enemmän tiettyjä kehonosia tarkoittaa enemmän tykkäyksiä Instagramissa ja lukijoita blogissa. Haluan ajatella, että sukseelle on kaksi syytä. Oma treenattu kehoni antaa kaltaisilleni kolmekymppisille konttorirotille toivoa siitä, että vielä keski-iän kynnykselläkin voi muokata ulkomuotoaan. Toisaalta tiedän, että takapuolikuvani on aina jollekulle myös kuva takapuolesta.

Tämänhetkinen kauneusihanne peräänkuuluttaa urheilullista kehoa. Tutkija Katariina Kyrölä Turun yliopistosta huomauttaa, että nykyinen sporttinen ihanne on osa pidempää jatkumoa. Kahdeksankymmentäluvulla ihailtiin Jane Fondan aerobic-vartaloa ja seuraavalla vuosikymmenellä Madonnan timmejä käsivarsia.

”Nyt vain toiston määrä on paljon suurempi”, Kyrölä sanoo.

Jokainen on oman perseensä seppä.

Takamuskuvastoa tuottavat myös tavalliset ihmiset, eivät vain media ja julkkikset. Tutkijalle tämä näyttäytyy kahdella eri tavalla.

”Yhtäältä tämä on osa laajempaa kulttuuria, jossa naisen arvoa mitataan ulkomuodon perusteella ja kuinka hyvin se sopii kulloiseenkin kehonormiin tai kauneusihanteeseen.”

Julkinen huomio tuo naiselle etua, jos hänen ulkonäkönsä on lähellä vallitsevia kauneusihanteita. Toisaalta tutkija kyseenalaistaa, millainen on kuvan tuottajan ja yleisön välinen valta-asetelma. Esittääkö kuvan ottaja itseään omilla vai muiden ehdoilla? Voiko objektifioinnilta välttyä?

”Ei ole täysin omassa hallinnassa, miten kuvaa katsotaan. Jos ottaa itsestään samanlaisen kuvan, jossa esiintyy samalla tavalla kuin muussa kuvastossa, mikä on lopulta sen arvo?”

Pyllykuvilla tähdeksi

Oli oman kuvan vastaanotto omassa hallussa tai ei, ihmiset rakastavat itsensä kuvaamista.

Salikäyntien taltioimisesta on tullut lähes kansalaisvelvollisuus. Selfieiden ja belfieiden, takapuoliomakuvien, ottamista ei enää rajoiteta kotioloihin. Helsinkiläisen kuntokeskuksen työntekijä kertoo, että itsensä kuvaajia näkee salilla päivittäin. Keskuksen virallisena ohjeistuksena on, että kuvata saa, kunhan ei ole muiden tiellä ja ottaa kuvia vain itsestään.

Belfieillä voi tehdä myös bisnestä. Instagramin takapuolikuningattarella Jen Selterillä on lähes viisi miljoonaa seuraajaa ja melkoinen määrä rahakkaita sponsorisopimuksia. Ja kaikki tämä, koska sievä kuntosalin vastaanotossa työskentelevä nuori nainen alkoi ottaa kuvia omasta takamuksestaan.

Geometrisesti täydellinen perse rakentuu kahdesta pakaroiden muodostamasta pallonpuoliskosta eli hemisfääristä.

Omalla Instagram-tililläni selfieitä on noin kerran viikossa. Takapuolen kuvaamista olen vältellyt. Tähän asti. Olen päättänyt kokeilla, miten tykkäyksien ja seuraamisten määrä lisääntyy, jos lisään itsestäni hanurikuvan Instagramiin.

Belfien ottaminen ei ole niin yksinkertaista kuin miltä ensi alkuun vaikuttaa. On yllättävän vaikea tähdätä niin, että takapuoli esiintyy edukseen.

Onneksi internet on täynnä tutoriaaleja. Valitsen Cosmopolitan-lehden artikkelin ” A Complete Guide To Taking Your Best Butt Selfie Ever”.

Skippaan suoraan vaiheeseen kolme, koska ensimmäiset kaksi käsittelevät inspiraatiota Kim Kardashianilta ja Jen Selteriltä sekä kameran ja ohjelmiston valintaa. Kolmas vaihe on päättää, ottaako kuvan alusvaatteisillaan vai nakuna. Koska kirjoitan tätä kotona enkä ole jaksanut pukea collegehousujen alle alushousuja, päätän kuvata itseni laiskuuttani pylly paljaana.

Neljäs vaihe on valita kahdesta asennosta se, jossa takapuoli näyttää isommalta. Ensimmäinen vaihtoehto on alaviistosta otettu kuva, jonka kulmaa kuvaillaan näin: ”You are sort of bent over like you are about to poop on your phone.”

Tuntuu jokseenkin typerältä pyllistellä kamera kädessä alaruumis paljaana. Yritän ajatella, miltä asentoni näyttäisi, jos olisin aikeissa kakkia puhelimeni päälle. Iljettää hiukan. Otan muutaman kuvan ja tarkastelen lopputulosta. Kuvissa näkyy ihan hyvännäköinen pylly, joka hieman punoittaa, koska olen istunut sen päällä koko aamupäivän.

”Yritän ajatella, miltä asentoni näyttäisi, jos olisin aikeissa kakkia puhelimeni päälle. Iljettää hiukan.”

Päätän kokeilla toista vaihtoehtoa. Siinä asetutaan hanuri peiliin päin ja kurkistetaan olan yli. Asento ei ole yhtä roisi, mutta yllättävän epämukava. Belfien ottaminen vaatii näemmä notkeampaa selkärankaa. Lopputuloksena on jälleen ihan hyvännäköinen hanuri, mutta tällä kertaa näkyy myös sen omistaja, joka ei ole vielä saanut aikaiseksi kammata hiuksiaan tai laittaa meikkiä.

Selaan ottamiani kuvia ja yritän kuvitella laittavani jonkun niistä nettiin. Päätän luopua ajatuksesta toistaiseksi.

Does she even squat?

Toisin kuin rintavarustusta, takamustaan voi kohentaa tuntuvasti ilman kirurgin veistä. Hanurin muokkaaminen harjoittelemalla on iso bisnes, joka on synnyttänyt omia julkkistreenareitaan. Tunnetuin heistä on Bret Contreras, ”The Glute Guy”, joka on luonut valtaosan urastaan pakaroiden ympärille. Contrerasia on kiittäminen siitä, että suomalaisillakin saleilla tehdään nimenomaisesti pakaroiden pyöreyteen tähtääviä liikkeitä, kuten hip thrustia.

Personal trainer Jarno Härkönen kertoo, että takapuoli-innostus näkyy asiakaskunnassa. Yhä useampi asiakas on nuori, fitness-buumista innostunut nainen.

”Tuolloin juuri takapuoli on listalla kehityskohteiden ykkösenä.”

”Toisin kuin rintavarustusta, takamustaan voi kohentaa tuntuvasti ilman kirurgin veistä.”

Härkönen kertoo, että takapuoleen haetaan enemmän muotoa ja kiinteyttä. Pelkällä laihduttamisella ei tykkäyksiä keräävää takamusta kuitenkaan saa, vaan kiinteytyminen vaatii sekä lihasmassan kasvua että rasvaprosentin laskua.

”Monella on myös harhaluulo siitä, että fitness-urheilijoilla olisi joitain salaisia liikkeitä hyvän takapuolen kehittämiseen. Mutta ei siinä suurempia salaisuuksia ole, vaan peruskyykky on yksi tärkeimmistä liikkeistä.”

Tissit saadaan, mutta perse ansaitaan. Siksi persebuumi kuvaa tätä aikaa, jossa onnistuminen nähdään ennen kaikkea palkintona kovasta työstä.

 

Härkösen mielestä monella treenaajalla fokus on karannut liikaa harjoittelusta ulkonäön esittelyyn. Hänen mukaansa ulkonäköhyödyt voi saada myös keskittymällä oman hyvinvoinnin ja kehon toiminnallisuuden edistämiseen.

”Monesti kun harjoitellaan vain ulkonäkömielessä tehdään paljon niin sanottua eristävää harjoittelua, jolloin kehon toiminnallisuuden kehittäminen jää vähemmälle huomiolle.”

Näkyvää ja näkymätöntä

Pylly on pyörinyt mielessäni viime viikot turhankin paljon. Ajattelen paitsi muiden pyllyjä, myös omaani.

Hylkäsin ajatuksen paljaan takamukseni laittamisesta nettiin, mutta olen harjoitellut belfieiden ottamista silloin tällöin vaatteet päällä. Siinä missä en ole kovinkaan tyytyväinen kuvien laatuun, iloitsen niissä näkyvästä takamuksesta. On oltu kyykkypäivinä salilla, tosiaan.

Uudelleen rajaamisen ja kevyen muokkauksen jälkeen yksi kuvista olisi valmis Instagramiin. Mieleeni muistuu, mitä Turun yliopiston Katariina Kyrölä sanoi haastattelussa siitä, kuinka kehoaan esittelemällä erityisesti naiset voivat nousta näkymättömistä näkyviksi.

Haluanko oikeasti laittaa takamukseni nettiin, pyytämättä ja ilman korvausta? Mitä sillä saan? Voinko enää kutsua itseäni feministiksi?

Vai teenkö kärpäsestä härkäsen, pyllystäni jotain isompaa kuin se oikeasti onkaan?

Palaan lukemaan Cosmopolitanin juttua. Vaikka se on kirjoitettu kieli poskessa ja ajatuksella että pyllykuva lähetetään miehelle puhelimeen, viesti on eriskummallinen: ”So you are posing and angling to make your ass look huge, which feels tacky and kind of lowbrow porn-mag-under-your-teenage-brother’s-pillow. Ignore your instincts and do the opposite of everything you would normally do.”

No perkele, kerrankos sitä elämässään Cosmon ohjeita noudattaa. Julkaisen pyllykuvani Instagramissa, tosin selityksen ja puolittaisen apologian kera. Halvalla menee, mutta menköön.

Kirjoittaja on viestintä- ja markkinointityöläinen sekä treenibloggaaja, jonka takamus on Googlen kärkituloksissa sanaparilla ”hyvä perse”. Juttua kirjoittaessa syntynyt belfie-kuva sai ennätysmäärän tykkäyksiä ja kehuja.

JÄIKÖ NÄLKÄ?