Vesa Kataiston leffa-arvio: Takaisin pintaan – sukellus suomalaiseen suruun

Sanat: Vesa Kataisto
Traileri: Monami Agency


Juan Reina (ohjaus ja käsikirjoitus): Takaisin pintaan
Suomi/Norja 2016
85 min
★★★★


On helppo kuvitella, millainen Takaisin pintaan olisi Hollywood-elokuvana. Joka kohtauksen taustalla raikaisi mahtipontinen marssimusiikki ja lippuja liehuisi jatkuvasti kuvan nurkassa. Kyse on kuitenkin äärimmilleen tiivistetystä pelastustarinasta, jonka keskeiset henkilöt ovat jo pelastuksen ulottumattomissa.

Sukellusonnettomuudessa Norjassa menehtyneet kaksi Jaria pitää saada kotimaan multiin, jotta omaisille olisi ”paikka, jonne viedä kukkia”. Neljä suomalaista harrastajasukeltajaa toteuttaa operaation, joka jäi kesken brittiläisiltä ammattimiehiltä.

Takaisin pintaan -elokuvan tunnelma on surumielinen mutta jämäkkä. Mieleen tulee elokuva Miesten vuoro (2010), jossa suomalaiset miehet avasivat tunteensa ja kyynelkanavat.

Mutta tämä sukeltajaryhmä, johon kuuluu toki naisiakin, pysyttelee varsin jäyhänä. Heillä on tehtävä, ja se pitää hoitaa ilman epäilyksiä onnistumisesta.

Armoton syvyys

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Juan Reina kiinnostui sukeltajien maailmasta vuonna 2010 Sukellus pimeyteen -teoksen myötä. Aikeena oli tehdä elokuva ryhmästä, joka rikkoisi luolasukelluksen maailmanennätyksen. Eräänä kohteena oli Keski-Norjassa sijaitseva Plurdalen, jossa Steinugleflågetin kuivaluolaan päättyvä sukellusreitti yltää 130 metrin syvyyteen.

Elokuva ei jää pohtimaan, miksi ryhmä päätti valita juuri tämän paikan. Sukeltaminen on laji siinä missä esimerkiksi kalliokiipeily, jossa on tavoitteena nähdä ja kokea asioita, joihin kaikki eivät yllä. Toki se on myös vaarallista, sillä vesi muuttuu vihamieliseksi ympäristöksi hyvin nopeasti ja sukeltajan on luotettava täydellisesti sekä laitteisiinsa että kumppaneihinsa.

Helmikuun kuudentena vuonna 2014 sukeltajaryhmä lähti tutkimaan Plurdalenin siihen asti kuviin tallentamatonta luolastoa. Kaksi heistä ei noussut pintaan. Pienet virheet kasautuivat kohtalokkaassa määrin, ja kaikki oli ohi muutamassa minuutissa.

Koko ryhmän ja samalla elokuvan teema muuttui. Norjalaiset viranomaiset tilasivat apuun brittiläiset erikoissukeltajat, mutta nämä eivät pystyneet saamaan ruumiita ylös. Pluran luola julistettiin sukelluskieltoon.

Salainen operaatio Plura

Suomalaiset eivät jääneet kauaa pohtimaan vaan päättivät hakea kavereidensa ruumiit kotiin tai ainakin noutokelpoiseen paikkaan luolastossa. Muutamassa viikossa koottiin 12 sukeltajan ja 13 muun avustajan työryhmä, ja kaikessa hiljaisuudessa he matkustivat pieninä ryhminä takaisin Plurdaleniin.

Kolme onnettomuudessa mukana ollutta sukeltajaa, Patrik Grönqvist, Kai Känkänen ja Vesa Rantanen sekä sukelluskouluttaja Sami Paakkarinen, muodostivat ydinryhmän, jonka toimintaa elokuva keskittyy kuvaamaan. Koska operaatio Plura oli laiton, on ymmärrettävää, ettei kaikkia siihen osallistuneita esitellä tarkemmin.

”Koska operaatio oli laiton, on ymmärrettävää, ettei kaikkia siihen osallistuneita esitellä tarkemmin.”

Kuvat veden alta ovat kuin avaruudesta ja sukeltajien turvallisuus samaa luokkaa kuin astronauttien. Vaikka katsoja tietää loppuratkaisun, jännitys sukeltajien puolesta säilyy värähtämättä.

Kun kaikki on ohi, sekä kankaalla että katsomossa huokaistaan helpotuksesta. Huumorikin pääsee pilkahtamaan. Tehtävä on suoritettu, kuolleet haudattu ja muiden elämä jatkuu. Kuin myös sukeltaminen.

Henkiin jääneiden pitää silti punnita mikä on jatkossa järkevää, ennätysten tavoittelu vai turvallinen perhe-elämä. Kotijoukot ovat kuitenkin tukena: ”(Isä) tulee niin vihaiseksi jos se ei pääse veteen”, kommentoi erään sukeltajan jälkikasvu.

Takaisin pintaan on suomalaisen lakoninen, tiivis kuvaus operaatiosta, jonka kaltaista ei ole missään aiemmin tehty ja jolle ei voi toivoa jatko-osaa.

Takaisin pintaan-erikoisnäytös Helsingin Kinopalatsissa torstaina 25.2. klo 17.30. Näytöksen jälkeen seuraa yleisökeskustelu, jossa on paikalla elokuvan ohjaaja Juan Reina ja mahdollisesti myös muita elokuvan tekijöitä.

Kommentointi