Ulostetta sukupolven pankkiin – Jyrki Riekki: Borrowed Time

Sanat: Hanna Räty
Kuvat: Otso Kähönen


Jyrki Riekki ulostaa enää harvemmin housuunsa. Paperille sitäkin tarmokkaammin. Hän puhuu mielellään Luciferista sekä mikrokosmoksista, joita näkee lattialankkujen kuvioissa ja kivien pinnoilla. Mitä siitä nerouden ja hulluuden välisestä rajasta nyt sanotaankaan.

Creat Spaceen pikavauhtia pystytetty Borrowed Time -näyttely pelaa hetken ja hektisyyden ajatuksilla – taiteilija varastaa itselleen tai maailmalle vielä hetken jatkoaikaa. Oikeastaan koko näyttely on syntynyt hetken impulssina, ja vain viisi päivää kestävä näyttely jatkaa lyhyen hetken ajatusta.

Borrowed Time koostuu kollaaseista, akryylimaalauksista sekä sekatekniikalla toteutetuista töistä, joita yhdistää jo hiipuvasta elämästä irtoava haju ja sitä kiertävät kärpäset. Olemisen rajalla tasapainottelun lisäksi teoksista kumpuaa kuitenkin myös toivo, kiitollisuus ja halu jatkaa vielä vähän, saada vielä jotakin lisää.

”Yhteen aikaan tuntui siltä, että olin jo mennyt pois. Nyt olen herännyt näkemään kauneutta jälleen. Tai tiesin kyllä, että maailmassa on kauneutta, mutta yleensä ne on luontodokumentteja”, Riekki avaa näyttelytöidensä taustaa.

Borrowed Timen kuvasto on väkevää ja lihaisaa, valuvine muotoineen ja punasävyineen suorastaan vulvaisaa. Kaunistakin.

”Kauheus poistuu musta ja tulee ulos jotenkin kauniina, se saa uuden muodon. Se on se juttu. Mua kiinnostaa tuntematon ja saavuttamaton kauneus.”

Albertinkadun jälkiteollinen rasvamonttu kuhisi jälleen elämää avajaisissa keskiviikkona 3.8.2016.

Albertinkadun jälkiteollinen rasvamonttu kuhisi jälleen elämää avajaisissa keskiviikkona 3.8.2016.

Riekki ei vastaa yhteenkään kysymykseen, mutta puhuu sitäkin enemmän. Monologiksi kääntyneen haastattelun aikana hän pääsee sujuvasti kalastamisesta lentäviin slovenialaisiin lehmiin ja lempiaiheeseensä Luciferiin, jota hän ihailee anarkistisen asenteen takia. Vähän kuin kuuntelisi kylähullun horinoita, mutta nehän loppujen lopuksi aina mielenkiintoisimpia ovatkin. Riekki tosin täsmentää oikean termin olevan ”kyläoriginelli”.

Suurena ajatuksena Riekin polveilevan tajunnanvirran takana tuntuu olevan pyrkimys johonkin yksilöä suurempaan, vaikka sen keskiössä onkin kai hän itse. On yhtä aikaa hurmaavaa ja raivostuttavaa, ettei taiteilija epäröi kutsua itseään neroksi ja suorastaan maailmankaikkeuden viestintuojaksi.

”Kun homma oikein soi, maailmankaikkeus laskee musta läpi. Jos pystyn keskittymään kunnolla maalatessani, mä ikään kuin ulostan sen siihen paperille. Tuntuu, että tilassa on yksi tyyppi lisää, joku ikään kuin seisoo selän takana. Sitä tehdään tavallaan yhdessä, ja se menee jonnekin sellaiseen pankkiin, joka leikkaa sukupolvien läpi. Aika mahtipontista, mutta parhaimmillaan se tuntuu siltä.”

”Kun homma oikein soi, maailmankaikkeus laskee musta läpi. Jos pystyn keskittymään kunnolla maalatessani, mä ikään kuin ulostan sen siihen paperille.”

Riekin töistä näkee, ettei niitä ole maalattu miellyttämään ketään, ja siksi ne varmaan niin monia miellyttävätkin. Juttelin taiteenkeräilijän kanssa, joka kertoi kokoelmassaan olevan enemmän Riekin töitä kuin Creat Spacen näyttelyssä. Hän sanoi uskovansa, että Riekki tulee jäämään maalarina historiaan.

Samaa toivoo taiteilija itsekin, tavallaan: ”Toivon, että kun me ihmiset olemme kadonneet täältä, niin tänne tulee joku yksisilmäinen ulkoavaruuden olento katsomaan tyhjää planeettaa ja menee museoiden kellareihin. Ja että se löytää sieltä maalauksiani ja ajattelee, että olihan täällä sittenkin jotain järkeä, tämähän on aivan hyvä maalaus!”

”Olen herännyt näkemään kauneutta jälleen, lähinnä naiskauneutta. Pidän kamalasti naisten muodoista.” (Jyrki Riekki, #eroticlifestyle)

”Olen herännyt näkemään kauneutta jälleen, lähinnä naiskauneutta. Pidän kamalasti naisten muodoista.” (Jyrki Riekki, #eroticlifestyle)

Riekki epäilee, ettei muilla planeetoilla ole yhtä paljon byrokratiaa kuin maapallolla, vaan että humanoidit osaavat ottaa rennommin, ja kaljakin saattaa olla ilmaista. Suuttumus byrokratiaan häilyy myös Borrowed Timen töiden taustalla – ajatus siitä, että on tehtävä jotain juuri nyt ja taisteltava vastaan.

Toisaalta on myös pakko tehdä jotain ihan jo vaan siksi, ettei kuole taas uudestaan.

Jyrki Riekki: Borrowed Time
Creat Space, Albertinkatu 12
4.–9.8.2016
Avoinna joka päivä klo 12-18
Bussit 14, 17 ja 18 (pysäkki: Merimiehenkatu)

Kommentointi