Mikko Aaltonen: Uusi Twin Peaks ei ole hämärä

”Twin Peaksia ei voi ymmärtää.” Sen jälkeen kun kultti-tv-sarja palasi HBO Nordicin välityksellä kotikatsomoihin toukokuun 21. päivänä, paljon on kirjoitettu mediassa ja ihmetelty somessa, kuinka vaikeaselkoinen kolmas tuotantokausi on.

Helsingin Sanomien arviossa uusia jaksoja kuvailtiin hämäriksi. Rapakon toisella puolella Hollywood Reporter puolestaan totesi, että sarjaa on mahdoton arvioida.

Somekommenteissa on epäilty, ettei ohjaaja David Lynch edes osaa tehdä lineaarista tarinankerrontaa, vaan tyytyy siksi itsetarkoitukselliseen häröilyyn.

Ennen sarjan julkistamista epäiltiin, tekeekö Twin Peaksin kolmas kausi enää minkäänlaista vaikutusta. Sen jälkeen, kun sarjan toinen tuotantokausi päättyi vuonna 1991, tv-kerronta on – pitkälle Twin Peaksin ansiosta – kokenut valtavia mullistuksia.

Huoli oli turha. Yhä edelleen, 26 vuotta edellisen kierroksensa jälkeen, Twin Peaks näyttää jakavan katsojat kahtia ja aiheuttavan harmaita hiuksia.

”Taiteen ei tarvitse tarjota välitöntä tyydytystä, mutta sitä voi ymmärtää ja siitä voi nauttia, jos viitsii vähän ponnistella.”

Näin ei ehkä olisi, jos kriitikot ja kommentaattorit olisivat tehneet kotiläksynsä.

Ennen kuin Twin Peaks – The Return julkistettiin Cannesin festivaaleilla, Lynch ehti antaa kaikissa (harvoissa) haastatteluissaan vinkkejä siitä, kuinka uudesta Twin Peaksista pääsisi perille.

Niitä oli oikeastaan vain yksi: katso vuonna 1992 ilmestynyt elokuva Twin Peaks – Fire Walk With Me.

Lynchin luova kumppani ja sarjan toinen käsikirjoittaja Mark Frost puolestaan mainitsi kirjoittaneensa kirjaan The Secret History Of Twin Peaks (suom. Twin Peaksin salainen historia, Otava, 2016).

Lynchin ja Frostin ajattelu perustuu sille, että heidän tv-sarjansa on taidetta. Ei siis viihdettä. Taiteen ei tarvitse tarjota välitöntä tyydytystä, mutta sitä voi ymmärtää ja siitä voi nauttia, jos viitsii vähän ponnistella.

Näin Lynch ja Frost myös kulkevat tarkoituksella vastavirtaan sille tv-alaa yhä nykyisten laatusarjojen aikanakin hallitsevalle ajattelulle, että kaiken päivittäin ahmimamme tv-sarjakerronnan pitäisi olla paitsi laadukasta, myös nopeatempoista ja jokaisessa käänteessään ymmärrettävää.

Kuka niin sanoo? Vai olemmeko vain viihdeteollisuuden naruissa ehdollistuneet ajattelemaan näin?

Kuvitus: Iris Flinkkilä

Jos on tehnyt Lynchin ja Frostin vinkkaamat kotiläksyt, uutta Twin Peaksia on vaikea pitää yksiselitteisen hämäränä. Sekä Frostin kirja että Fire Walk With Me -elokuva auttavat monia uusien jaksojen ensisilmäyksellä irrallisilta vaikuttavia johtolankoja aukenemaan.

Yksi tällainen on neljässä ensimmäisessä nähtäville tulleessa jaksossa tapahtuva toistuva viittaaminen apulaissheriffi Hawkin syntyperään.

Näiden johtolankojen varassa jopa Lynchin kohdalla usein kaivattu kerronnallinen juoni on juuri juuri paikannettavissa. Se ei toki ole lineaarinen eikä varmasti loppuun asti loogisesti pääteltävissä, mutta harva asia elämässä on, vaikka niin toivoisimme.

Siksi Twin Peaks on yhä järkeilyyn pohjaavan keskiluokkaisen turvallisuushakuisuuden pahin tv-painajainen.

Sanat: Mikko Aaltonen

Kommentointi