Masturbaatio ilman käsiä

Sanat: Hanna Räty
Kuvat: Ville Malja
Välineet: Keltainen Ruusu


Tiedät miltä tuntuu, kun panettaa. Ehkä senkin, kun joskus joutuu hillitsemään halujaan.

Entä jos sinulla ei olisi koskaan ollut mahdollisuutta koskea omiin sukupuolielimiisi? Jos joutuisit pyytämään vanhempiasi pesemään vibraattorisi? Jos et olisi koskaan lauennut?

Tämä on realismia vähintäänkin tuhansille, todennäköisesti kymmenilletuhansille suomalaisille.

”Emme ole ikinä olleet varsinaisesti yhdynnässä”, liikuntavammainen Linda kertoo parisuhteestaan.

”Avustaja nostaa minut vuoteeseemme ihan niin kuin minä tahansa iltana, minkä jälkeen voimme miellyttää toisiamme käsillä. Joskus käytämme myös leluja, mutta harvemmin, koska niiden esiin ottaminen ja puhdistaminen huomaamattomasti on vaikeaa, enkä halua muiden tietävän mitä teemme ja milloin.”

Linda ja hänen aviomiehensä liikkuvat molemmat pyörätuolilla. He asuvat tavallisessa kerrostaloasunnossa, mutta tarvitsevat apua kaikissa päivittäisissä toimissaan. Seksissäkin, mutta siihen avun pyytäminen tutuilta avustajilta tuntuu liian nololta.

”Seksielämämme on pitkälti kalenterin kyttäämistä – että milloin on iltavuorossa se avustaja, joka suostuu auttamaan myös sänkypuuhissa.”

Seksuaalikasvattaja Raila Riikonen tunnistaa ongelman, vaikka itse kehtaakin pyytää apua. Riikonenkin istuu pyörätuolissa ja tarvitsee niin ikään liikuntavammaisen miehensä kanssa apua seksin harrastamiseen aina vaatteiden riisumisesta lähtien. Apua ei tosin niin vain välttämättä saakaan.

”Seksielämämme on pitkälti kalenterin kyttäämistä – että milloin on iltavuorossa se avustaja, joka suostuu auttamaan myös sänkypuuhissa.”

Yök, en koske

Vielä 1960-luvun loppuun asti laki pakotti ”mielisairaat ja tylsämieliset” sterilisaatioon, jotteivät rotua huonoilla geeneillään heikentävät yksilöt pystyisi lisääntymään. Käytännössä tällä tarkoitettiin esimerkiksi kehitysvammaisia, kuuroja ja epileptikoita.

Vaikka pakkosterilisaatioista on luovuttu, vammaisen henkilön seksuaalisuus ja oikeus sen toteuttamiseen ovat edelleen tabuja. Jopa vammaisten parissa työskentelevien ammattilaisten kesken kyseessä on kiusallinen aihe, josta ei puhuta juurikaan edes alan koulutuksissa.

Moni liikunta- ja kehitysvammainen asuu palvelutalossa tai asumisyksikössä, joiden työntekijät saattavat pelätä asukkaiden omaisten reaktiota, mikäli seksuaalikysymyksiä otetaan esiin tai niissä ohjataan.

”Jotkut alalla työskentelevät eivät taas vain halua olla asian kanssa missään tekemisissä”, kertoo autisminkirjon ihmisten asumisyksikössä vuosia työskennellyt ja seksuaalineuvojaksi parhaillaan kouluttautuva Fanni Kevätniemi.

”Reaktiot esimerkiksi asukkaan anustappiin voivat olla, että ’Yök, en koske!’, vaikka meidän tehtävämme olisi hoitaa sen peseminen.”

Vaikenemisen kulttuuri vaikuttaa voimakkaasti myös vaiettuihin. Assistentti.info toteutti vuosina 2014–2015 kyselyn henkilökohtaisen avun saajille heidän mahdollisuuksistaan seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Neljännes vastaajista ei ollut kehdannut tai uskaltanut pyytää apua avustajaltaan.

”Avun pyytäminen seksin harrastamiseen tuntuu todella nololta. Lisäksi ajattelen, että tuleeko siitä sitten yleinen taukohuoneen naurunaihe”, Linda kertoo.

creat_avusteinen_pysty

Kehitysvammaisten ja autisminkirjon ihmisten kanssa kyse on usein kehtaamista enemmän ongelman osoittamisessa. Moni kommunikoi muuten kuin puhumalla, esimerkiksi kuvakortein. Suomen käytetyimmässä kommunikaatiokuvien kuvapankissa ”seksi” esitetään poskipusulla ja haikaralla, jolla on nokassaan vauvan sisältämä nyytti.

Lähes kaikki seksuaalisuuteen liittyvät apukuvat ovat myös kieltäviä tai muuten negatiivisia. Siksi ei-puhuvien kanssa on haastavaa ottaa seksuaalisuus esiin ottaminen positiivisessa valossa.

Kevätniemen mukaan käytännön toimia leimaavat myös avustajien normatiiviset asenteet. Seksuaalisuuden kirjo on luonnollisesti yhtä laaja koko väestössä, mutta kaikki vammaiset laitetaan helposti samaan heteromuottiin.

”Jos miesasukkaalla vaikka on masturbaatiovaikeuksia, ratkaisuksi tarjotaan pornolehtiä, joissa on naisia, vaikka hän ei olisi koskaan mitenkään ilmaissut suuntautumistaan.”

Tekniikka helpottaa

Kun halut polttavat, mutta ei oikein tiedä, mitä voisi tehdä niiden tyydyttämiseksi, voi syntyä jopa fyysisiä vahinkoja. Kevätniemi kertoo esimerkkejä kohtaamistaan tositapauksista.

”Peräaukkoon saatetaan työntää rikkoutuvia ja sitä kautta vahingollisia esineitä tai kitkaa käden ja peniksen väliin hakea esimerkiksi kuorimahanskalla tai teipillä, vaikka ihan turvallisiakin välineitä olisi tarjolla, jos niistä vain kerrottaisiin.”

Tarve voi olla esimerkiksi hipaisunäytölliselle tai ladattavalle dildolle, jota heikommallakin motoriikalla varustetut kädet pystyvät käyttämään. Liukuvoiteet voivat olla monelle avainasemassa seksuaalisen nautinnon löytymisessä, sillä usein lääkkeet aiheuttavat limakalvojen kuivuutta. Lämmittävät liukuvoiteet voivat parhaimmillaan jopa helpottaa jäykkyyksiä ja auttaa tuntopuutoksiin.

Apuvälineitä on myös mahdollista tuunauttaa omiin tarpeisiin sopivaksi. Toimintaterapeuttien ja apuvälineteknikoiden avustuksella niihin voidaan suunnitella vaikkapa kahvoja tai muita lisäosia.

Seksivälineiden muokkaamiseen on mahdollista saada maksusitoumus, mutta käytännössä se on hankalaa, koska edes lääkärit eivät tiedä lakiin kirjatusta mahdollisuudesta.

Käytännössä moni joutuu turvautumaan improvisointiin. Eräs liikuntarajoitteinen nainen esimerkiksi kertoo, että hänellä on yöpöytänsä laatikossa pitkävartisella kenkälusikalla jatkettu vibraattori.

Apua!

Haastateltavien mukaan vammainen ihminen joutuu perustelemaan itseään ja oikeuttaan olla olemassa joka käänteessä. Vielä hankalampaa on ottaa puheeksi omat oikeudet ja tarpeet liittyen seksin harrastamiseen.

Avusteinen seksi on vaikea aihe, koska siihen ei ole olemassa selkeitä sääntöjä ja ohjeita. Ei ole ohjeistusta, kuinka pitkälle avustettavaa voi auttaa ja toisaalta tarvitseeko siihen suostua ollenkaan.

Hyväksikäytöstä syyttämisen pelko on sekä työntekijöiden että avustettavien puolelta vahva. Useat henkilökohtaiset avustajat työskentelevät yksin, eivätkä välttämättä kehtaa kysyä kollegoiltaan tekevätkö he sitä.

Avustajat ja hoitajat eivät hahmota omaa rooliaan avusteisessa seksissä: työntekijä ei ikinä ole osa seksielämää vain ainoastaan sen mahdollistaja. Silti avustaja voi myös kokea pettävänsä omaa kumppaniaan auttaessaan.

creat_avusteinen

Usein vammaisen henkilön henkilökohtainen avustaja on samalla myös hänen perheenjäsenensä. Jos palkatulta henkilökunnalta onkin noloa pyytää vibraattoria pöytälaatikosta, entä sitten omalta äidiltä tai isoveljeltä.

”Avusteisessa seksissä avustajalla olisi hyvä olla seksologian tuntemusta, mutta kyllä avustajan pitää olla valmis avustamaan vaikka seksivälinekauppaan menossa”, Kevätniemi sanoo.

Esimerkiksi apuvälineen puhdistaminen ei Kevätniemen mukaan vaadi mitään erityisosaamista. Monelle jo se voi olla riittävä apu.

”Ei avustaja kieltäydy auttamasta muissakaan päivittäistoiminnoissa, kuten vaikka syömisessä ja vessassa käymisessä! Se on meidän eettinen velvollisuutemme.”

Yksi vaihtoehto olisi kehittää kokonaan uusi ammattiryhmä, johon kouluttautunut henkilö keskittyisi nimenomaan seksiasioissa neuvomiseen ja avustamiseen. Riikonen kiteyttää toimenkuvan: enemmän kuin henkilökohtainen avustaja, vähemmän kuin seksityöläinen. Hän ehdottaa ammattinimikkeeksi ”avusteisen seksin ohjaajaa”.

”Hän olisi henkilö, jolla on avoin näkemys ja laaja osaaminen eri tavalla vammaisten ihmisten avustamisesta sekä ymmärrys liikeratojen ja eri asentojen mahdollisuuksista. Hänelle olisi luontevaa osallistua tarvittaessa ryhmäseksiin, avustaa fetissien toteuttamisessa tai vaikkapa pitää apuvälinettä sopivassa asennossa aktin aikana.”

Moni käyttää edellä kuvailtuun tällä hetkellä seksityöläisiä. Se on paitsi kallista ja lain puitteissa kyseenalaista, myös usein vaarallista. Seksin ammattilaisella ei välttämättä ole kokemusta esimerkiksi vammaisten raajojen liikelaajuuksista.

Moni seksityöläinen ottaisi vammaisia asiakkaita mielellään, muttei uskalla, koska pelkää satuttavansa heitä. Jos taas ammatikseen vammaisia neuvova ihminen tietää asiantuntevan seksityöläisen, laki kieltää häntä opastamasta asiakkaitaan tämän autettavaksi. Nykyisen lain mukaan se olisi parittamista.

Koskettaa kaikkia

Ajatteletko, että tämä on marginaalinen ongelma? Olet väärässä.

Vammaiset ovat maailman suurin vähemmistö. WHO:n mukaan heitä on maailman väestöstä noin kymmenen prosenttia.

Suomessa on yli kaksikymmentätuhatta pelkästään keskivaikeasti, vaikeasti tai syvästi kehitysvammaista henkilöä. Liikuntavammaisten määrää on mahdotonta laskea, sillä luku muuttuu jo pelkästään tapaturmien ja niistä toipumisen seurauksena.

CP-vamman lisäksi liikuntavammaisuutta aiheuttavat esimerkiksi lihassairaudet, kasvu- tai luutumishäiriöt, keskushermoston sairaudet sekä selkäydinvauriot.

Eikä vammaisuus ole asia, joka koskee vain edellä lueteltuja vähemmistöjä. Jokainen meistä kokee elämänsä eri vaiheissa eriasteisia rajoituksia terveytensä vuoksi. Kun olet lukenut tämän tekstin ja astut ovesta ulos, voit liukastua jalkakäytävällä ja murtaa molemmat ranteesi. Vaikka kätesi olisivat kaksi kuukautta paketissa, todennäköisesti sinua panettaa kuin ennenkin.

Harva vamma vaikuttaa seksuaalisiin haluihin. Seksuaalisuus on jollain tavalla läsnä kaikissa ihmisissä syntymästä kuolemaan. Tällä hetkellä vain osalla meistä on mahdollisuus nauttia siitä.

Pohjimmainen ongelma on, että vammaisten seksuaalisuus ylipäätään on yhä tabu. Miten voi vaatia samoja seksuaalioikeuksia kuin muillakin, jos koko seksuaalisuus kielletään?

”Kerran kun menin gynekologille, hän oli sitä mieltä, etten ole koskaan harrastanut seksiä. Olin 30-vuotias ja menossa hakemaan ehkäisyä. Hänen mielestään oli täysin selvä asia, ettei kukaan ole koskaan koskenut minuun seksuaalisella tavalla”, Riikonen kertoo.

Myös Linda kertoo törmänneensä oletukseen, ettei vammaisilla ole haluja. Hän päinvastoin epäilee, että he olisivat miehensä kanssa hyvinkin kokeilunhaluisia, mikäli asiat olisivat helpommin toteutettavissa.

”Spontaanius ei ole mahdollista meidän seksielämässämme. Halailu ja suukottelukin vaativat melkoista säätämistä, kun täytyy aika paljon kurottua ja kumartua. Usein sanonkin, että juuri nyt pussaisin sua.”

♡♡♡REKLAAMI: Creatin ja Keltaisen Ruusun erikoistarjous näennäisen huolettomiin vapaa-ajan asuihin sonnustautuville opiskelevan nuorison edustajille – KÄYKÄÄ KIINNI!♡♡♡

tom_of_finland_keltainen_ruusu

Lindan nimi on haastateltavan pyynnöstä muutettu. Tausta-aineistona on haastattelujen lisäksi käytetty Raila Riikosen seksuaalikasvatuksen opintojen lopputyötä Avustettua seksuaalista nautintoa sekä Fanni Kevätniemen koulutuksia varten koostamaa opetusmateriaalia.

Kynnys ry ja Sexpo julkaisevat tiistaina 22.11. Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti -oppaan. Julkaisutilaisuus pidetään klo 16 Kynnys ry:n Pantterisalissa, osoitteessa Siltasaarenkatu 4, Helsinki. Tilaisuus on avoin kaikille.

Helppokäyttöisiä ja turvallisia seksivälineitä on koottu Keltaisen Ruusun erikoiskuvastoon, jota saa heidän Helsingin-myymälänsä (Malminrinne 2–4) lisäksi Creat Spacesta (Albertinkatu 12).

Kommentointi