”Koulutuslupaus” – vittu mitä paskaa

Sanat: Roosa Vastamäki
Kuvat: Jyrki Riekki, 2015 (akryyli, tussi, vesiväri ja kuulakärkikynä paperille)


Kun pitää jonkun kiveksiä suussaan, vastapuolen on oltava varma, ettei tule purruksi. Sitä kutsutaan luottamukseksi, ja sen luottamuksen voi rikkoa myös vahingossa. Kivesvauriot eivät katso sitä, onko pureskelija innostunut liikaa vai säikähtänyt ulko-oven loksahdusta. Jos antaa toiselle vallan, pitää pystyä luottamaan ehdottomasti.

Tuoreelle pääministerille Juha Sipilälle annettiin valta. Ihmisellä on vahvat hampaat, Juhallakin. Niiden tehoa pääministeri sitten lähti testaamaan oikein kunnolla. Veri lensi, kivespussinriekaleet jäivät roikkumaan.

Paavo Arhinmäki ja moni muu ehti todeta, että ennen vaaleja annettujen lupausten ja hallitusohjelman ristiriita tulkittaisiin käräjillä törkeäksi petokseksi.

Juristi Jyrki Jauhiaisen mukaan näin ei kuitenkaan ole, sillä petostilanteessa petoksen tekijän pitäisi saada itsellensä välitöntä, usein taloudellista, hyötyä. Esimerkiksi myyntitilanteessa tuotteen kunnosta valehteleva myyjä tekee petoksen.

Politiikka on usein rajatapaus, mutta Juha Sipilä ei ollut myymässä itseään eikä valehdellut kunnostaan niin rajusti, että petoksen tunnusmerkit täyttyisivät.

Puolueista tai poliitikoista ei siis tämän perusteella voi tehdä rikosilmoitusta.

Ajatusleikkinä voi kuitenkin kokeilla, miten esimerkiksi kuluttajansuojalaki suhteutuu vaalilupauksiin.

Kuluttajansuojalain kolmannessa artiklassa harhaanjohtava markkinointi määritellään näin:

”Menettelyä pidetään sopimattomana, jos se on — omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt.”

”Tehdään arvovalinta: ei leikata enää koulutuksesta. Paras investointi tulevaisuuteen on panostus lapsiin, nuoriin ja osaamiseen.” (Sanni Grahn-Laasonen, toukokuu 2015)

Pitävin todistusaineisto rikotuista vaalilupauksista löytyy opiskelijajärjestöjen Koulutuslupaus-kampanjasta. Sipilä, Soini ja Stubb antoivat lupauksille kasvonsa poseeraamalla kampanjakyltit kourissaan. Sosiaalisen median kautta kuvat tavoittivat yli miljoona suomalaista.

Hallituspuolueiden puheenjohtajista Timo Soini ei luvannut muuta kuin että ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä ei leikata. Hallitusohjelmaan tällaisia yksityiskohtia ei tietenkään kirjata, joten ammattipopulisti onnistui turvaamaan selustansa taitavammin kuin kollegansa. Yritin kysyä Soinilta hänen lupauksestaan. En saanut vastausta.

Kaksi muuta, Juha Sipilä ja Alexander Stubb, lupasivat auliisti, että koulutuksesta ei leikata. Kaikki tietävät jo, miten tälle lupaukselle kävi. Hallitus leikkaa opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta tämän vaalikauden aikana 541 miljoonaa euroa.

Olisin halunnut kysyä Stubbilta, miten tässä nyt näin pääsi käymään, mutta ministerin mediasuhteista vastaava erityisavustaja ei vastannut haastattelupyyntöön.

Koulutuslupaus-kampanjaa varten tavoitettiin 1 083 ehdokasta, mikä oli 73 prosenttia kaikista ehdolla olleista. Kampanjaan lähti mukaan yli 350 ehdokasta, esimerkiksi kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.

”Lupausta ei siis ollut pakko antaa, eikä suurin osa antanutkaan”, kertoo Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana kampanjaa organisoinut Mikko Mononen.

Niiden, jotka lupauksen antoivat, ajateltiin kuitenkin todella seisovan sanojensa takana. Joka päivä Instagramiin tulvi #koulutuslupaus-hashtagilla kuvia eri ehdokkaista lappujen kanssa.

Kaikki opiskelijat vaikuttivat olevan innoissaan. Niin minäkin. Tuli tunne, että kylmä ja kova poliitikko on koulutuksen ja opiskelijan puolella. Asiaan suhtauduttiin suurella vakavuudella, mistä kertoo se, että epäilyt eri puolueiden epätasaisesta kohtelusta nostivat omassa ylioppilaskunnassani myrskyn jo ennen kampanjan virallista avausta.

”En usko, että ehdokkaille on ollut epäselvää, mihin he ovat sitoutuneet antaessaan koulutuslupauksen. Jos lupaukset on haluttu alun alkaenkin pettää, se kertoo ehkä jotain ehdokkaista itsestään”, Mononen sanoo.

Koulutuslupaus-kuvat löytyvät edelleen Instagramista. Nyt niiden kuvatekstit maistuvat paskalta suussa. ”Opiskelijat kiittävät Maria Lohela, Merja Hermonen, Juhani Nummentalo ja Esko Luukkonen.” Kiitospa todella, kiitos paljon.

Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten koulutuslupaukset eivät jääneet vain kampanjaan. Kataisen ja Stubbin hallitukset leikkasivat koulutuksesta eri asteilla liki 1,7 miljardia euroa. Tuolloin keskusta oli oppositiossa. Kuten roolijakoon kuuluu, se hyökkäsi näyttämölle puolustamaan kansaa hallituksen tuhoisilta päätöksiltä.

Kaksi kuukautta ennen kevään eduskuntavaaleja keskusta jätti välikysymyksen koulutuksen tulevaisuudesta. Sen mukaan hallitus oli romuttamassa koulutusleikkauksilla Suomen kilpailukyvyn: ”Miksi hallitus on toiminut oman hallitusohjelmansa vastaisesti ja vienyt pohjaa uudelta kasvulta, vaarantanut koulutuksen tasa-arvon ja heikentänyt Suomen menestyksen perustaa leikkaamalla koulutuksesta historiallisen paljon?”

Välikysymykseen yhtyi myös toinen silloinen oppositiopuolue, perussuomalaiset.

Vielä kaksi viikkoa vaalien jälkeen kokoomusministeri Sanni Grahn-Laasonen piti vappupuheen. Iltalehden viihdetoimituksesta nopeasti Stubbin sisäpiiriin päätynyt Grahn-Laasonen julisti kantansa: ”Tehdään arvovalinta: ei leikata enää koulutuksesta. Paras investointi tulevaisuuteen on panostus lapsiin, nuoriin ja osaamiseen.”

Kuukauden päästä leikkauslista tuli julki ja kokoomus nimesi Grahn-Laasosen opetusministeriksi.

Kun uusi hallitus marssi näyttämölle, keskusta ja perussuomalaiset olivat omaksuneet uuden käsikirjoituksen. Enää koulutusleikkaukset eivät heidän mielestään tuhoa Suomen kilpailukykyä. Ne pelastavat sen.

Lain mukaan jokaisella puolueella on oltava ohjelma, joka esittelee puolueen periaatteet ja tavoitteet. Kuluttajansuojan kannalta nämä periaatteet ja tavoitteet ovat kuin palvelun toimitusehdot. Jos solmii neljän vuoden asiakassuhteen, jota ei voi irtisanoa, päätöstä ei voi tehdä yksittäisten mainoslauseiden perusteella. Täytyy tietää, mihin ehtoihin sopimuskumppani on pysyvästi sitoutunut.

Keskusta linjaa puolueohjelmassaan muun muassa näin: ”Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta rakennetaan laaja-alaisella ja korkeatasoisella koulutuksella ja tutkimuksella. Korkeakouluopetusta ja -tutkimusta tulee harjoittaa koko maassa.”

Kokoomuksen periaateohjelma alkaa kuulostaa miljardileikkauksiin peilattuna jopa rivolta: ”Kansallisia resursseja on voimakkaasti suunnattava koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen, teknologian kehittämiseen sekä muihin sellaisiin toimintoihin, joiden varaan voidaan suunnitella tulevaisuutta rakennettavan.”

Kokoomuksen ohjelman mukaan osaaminen on tärkein kansallinen pääomamme. Seuraa lisää ylevää tekstiä: ”Tuemme elinikäistä oppimista ja luovuutta. Suomalaisten osaamis-, sivistys- ja koulutustasoa on edelleen kehitettävä. Tavoitteena on koulutus, joka takaa yksilöllisen, laadukkaan ja ihmiskeskeisen oppimisen läpi elämän. Koulutusta tulee kehittää riippumattomana oppilaiden tai heidän vanhempiensa varallisuudesta. Suomalaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan on oltava maailman huippua.”

Perussuomalaisten puolueohjelmasta puolestaan löytyy viisi pääkohtaa, jotka koskevat yliopistoja: niitä tulee kehittää sivistysyliopistomallin perusteella, niiden tehtävänä on kasvattaa kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun, niitä ei tule kehittää ensisijaisesti elinkeinoelämän ehdoilla, perustutkimukselle on taattava riittävät resurssit ja yliopistoista on päästävä joustavasti työelämään.

Paljon kauniita lauseita siis, tavoitteita, arvoja.

Tai sitten hirvittävä läjä katteetonta paskaa.

Puolueohjelmista paistaa räikeä ristiriita hallitusohjelman esittelemien leikkausten kanssa.

Mitä kuluttajansuojalaki sanoisi tähän?

Vastaus löytyy artiklasta seitsemän: ”Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys ja oikea-aikaisuus, käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille.”

Jos suunniteltuja leikkauksia ei olisi pimitetty vaan ne olisi kerrottu ennen vaaleja, olisivatko äänestäjät valinneet toisin? Jos poliitikkojen ilmaisu olisi ollut yhtä selkeää kuin muussa mainonnassa vaaditaan, miltä vaalitulokset olisivat näyttäneet? Kun Juha Sipilä poseeraa yhdessä kampanjakuvassa kyltin kanssa, jossa lukee ”Koulutuksesta ei leikata” ja hän on söhertänyt sen alle tussilla ”mutta uudistetaan”, miten se olisi pitänyt tulkita?

Maallikkokin tajuaa, että jos kuluttajansuojalaki koskisi poliittista kampanjointia, harhaanjohtavan markkinoinnin uhreilla olisi nyt oikeus vaatia äänensä takaisin.

Ikävä kyllä niin ei ole. Juristi Jyrki Jauhiaisen mukaan kuluttajansuojalaki pätee vain niissä tilanteissa, kun toinen osapuoli on elinkeinonharjoittaja ja toinen kuluttaja. Vaaleissa ei ole kumpiakaan.

Vaalimainontaan ja -lupauksiin ei itse asiassa päde mikään laki tai turva. Vaalitilanteessa eivät suojaa mitkään oikeudet, joita yhteiskunnassa on säädetty kansalaisten turvaksi kaikissa muissa tilanteissa. Ei ole vaihto- tai palautusoikeuksia. Kansanedustajilla on mahdollisuus muuttaa mielensä milloin tahansa, äänestäjillä vain neljän vuoden välein.

”Miksi hallitus on vienyt pohjaa uudelta kasvulta, vaarantanut koulutuksen tasa-arvon ja heikentänyt Suomen menestyksen perustaa leikkaamalla koulutuksesta historiallisen paljon?” (Keskustan välikysymys, helmikuu 2015)

Ensimmäiselle kaudelleen eduskuntaan päässyt kokoomuslainen Susanna Koski vastasi koulutuslupausten pettämisestä esitettyyn kritiikkiin Yle Kioski -ohjelmassa, että meillä nyt vain on sellainen tapa. Sellainen tapa siis, että poliitikot valehtelevat.

Kun lukee hallitusohjelmaa, tulee tunne, että he valehtelevat myös itselleen. Historiallisen suurien koulutusleikkausten jälkeen sinne on kirjattu tällainen kymmenen vuoden tavoite: ”Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta. Suomalaisten osaamis- ja koulutustaso on noussut, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa.”

Sitä voi vain uskoa kalleimmat aarteensa toisen huomaan ja toivoa, että luottamus on molemminpuolinen. Joskus saattaakin sitten käydä niin, että aamun valjettua pissaaminen kirvelee. Kauniita sanoja suoltaneessa suussa olikin ollut vielä jotain paljon vaarallisempaa kuin kulmahampaat. Silloin on jo liian myöhäistä.

Mielenosoitus koulutusleikkauksia vastaan Helsingin Kansalaistorilla ma 15.6. klo 16.

Jyrki Riekin teoksia Schlupp piirtäjäsymposiumissa, Joensuun Taidekeskus Ahjossa 16.6. asti sekä Some Girls Wander by Mistake -näyttelyssä, Tukholman SPGalleryssa 27.6. asti.

Kommentointi