Sanat: Sirje Niitepõld
Kuvat: Jussi Helttunen
Sylvia Plathin pää uunissa.
”En pidä töitäni synkkinä. Minusta ne ovat elähdyttäviä. Pääkallon voi nähdä vanitaksena tai memento morina. Se on kehotus elää täysillä.”
Musta sähköteippi ja skalpelli. Teippisuikaleita. Yksittäisiä ripsiä, yksittäisiä hiuksia, suruharson silmukka.
”Musta ja valkoinen riittävät. Niillä voi kertoa aivan tarpeeksi.”
Keats, Camus, Kafka, Nabokov, Amis.
”Minuun vetoaa realismi. Teokseni ovat rehellisiä kuvia elämästä.”
Jotain on tapahtunut ennen tätä kuvaa, ja jotain tulee tapahtumaan sen jälkeen.
”Näytän hetken elämästä, vihjailen. Katsoja saa nähdä tarinan itse.”
”Jotkut näkevät kuvissani seksiä. Minä en. Niissä on alastomuutta.”
Kuivuneita ruusuja, käsikranaatteja, vessapaperia, rottia.
”Kauneuden puute ei merkitse rumuutta.”
Käsi sydänkuvioisissa alushousuissa. Nännejä, reisiä, vääntyneitä raajoja, lattioita, sänkyjä, polvia. Pitkät hiukset ja tummaa huulipunaa, vieri vieressä yksinäisiä naisia.
”Jotkut näkevät kuvissani seksiä. Minä en. Niissä on alastomuutta.”
Ei silmiä. Näillä ihmisillä ei ole silmiä.
”Haluan, että katsoja ei unohda tekemääni kuvaa. Ja haluan, että katsojalle tulee hiukan epämukava olo.”
