Juuso Paaso: Fastholma – talo, joka purki itsensä

Fastholman huvila Helsingin Herttoniemessä vallattiin 21. helmikuuta.Squat Mummolaksi nimetty valtaus päätettiin muutaman häätöyrityksen jälkeen voimakeinoin 10. maaliskuuta. Poliisi paimensi valtaajat ulos huvilasta ja tilakeskuksen tilaama kaivinkone alkoi repiä taloa maan tasalle.

Kaupunki toimi tässä poikkeuksellisen tarmokkaasti, sillä purkupäätös oli vain muutaman viikon vanha ja nuorisoasiankeskus oli vielä neuvottelemassa valtaajien kanssa, kun taloa jo purettiin.

Olin niin yllättynyt tapauksesta, että otin yhteyttä kiinteistölautakuntaan ja tilakeskukseen ja tiedustelin, kuka oli määrännyt talon purettavaksi. Useamman päivän soittelun ja sähköpostittelun jälkeen selvisi omituinen tosiseikka: Fastholman huvila purki itse itsensä.

Kiinteistölautakunta oli päättänyt 19. helmikuuta yksimielisesti talon purkamisesta ja tilakeskus toteutti lautakunnan poliittisen tahdon poikkeuksellisen rivakasti. Yksikään kiinteistölautakunnan jäsen ei kuitenkaan ole myöntänyt erityisesti tahtoneensa talon purkamista. Tilakeskuksessa puolestaan ei kukaan yksittäinen virkamies myöntänyt päättäneensä purkupäätöksen toimeenpanosta.

Muodollisesti purkuprosessi hoidettiin oikein ja jopa kaupungin valtausohjeen mukaisesti, mutta purkamisesta nousi silti iso haloo sekä lehtien palstoilla että kaupunginvaltuustossa.

Kaupunkilaiset pitivät käsittämättömänä, että kaupunki käytti yli 75 000 euroa kaupunkilaisilta kerättyjä verovaroja purkaakseen kaupungin omistaman hienolla paikalla sijaitsevan hirsihuvilan, jolle oli selvästi käyttötarvetta. Herttoniemeläiset yhdistykset olivat kehitelleet talolle käyttöä jo vuodesta 2012. Talo ei ollut suojeltu eikä tontille ollut uusia käyttösuunnitelmia. Alue oli kaavoitettu virkistyskäyttöön eikä sinne aiottu rakentaa mitään.

Kiinteistölautakunnan puheenjohtaja Juha Hakola ja tilakeskuksen ylläpitopäällikkö Eero Nuotio väittivät, että talo olisi ollut kaupan kansalaisjärjestöille ”vaikka euron hintaan”.

Tosiasiassa myynti- ilmoituksessa ja tarjouspyynnössä ei mainittu vähimmäishintaa. Sen sijaan talo kuvattiin niissä purkukuntoiseksi ja todettiin käyttöönoton edellyttävän suurisuuntaista korjausprosessia. Tontin vuosivuokraksi ilmoitettiin yli 3 000 euroa.

Kuva: Jussi Helttunen

Kuva: Jussi Helttunen

Jos talo olisi oikeasti haluttu pitää kaupunkilaisten käytössä, kaupungin olisi tullut laskea kynnystä talon ostamiseen: olisi pitänyt keskustella taloa jo valmiiksi käyttäneiden yhdistysten kanssa ja tarjota niille apua talon ostamisen edellyttämässä byrokratiassa ja rahoituksen hankkimisessa.

Näin ei kuitenkaan tehty, joten ainoa ostotarjous tuli yksityiseltä henkilöltä, joka olisi halunnut muuttaa talon loma-asumukseksi. Sitä ei kaava sallinut, joten tarjous hylättiin ja talo päätettiin purkaa.

Talo vallattiin pian purkupäätöksen jälkeen. Valtaajat olivat ehtineet oleilla talossa kolmatta viikkoa, kun purkupäätös yllättäen pantiin toimeen – hetkellä, jona apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki ja tilakeskuksen päällikkö Arto Hiltunen olivat työmatkalla Ranskassa.

Hakolan ja Nuotion mukaan talo piti purkaa, koska se oli hengenvaarallisessa kunnossa eikä kaupunki voinut taata valtaajien turvallisuutta.

On ylimielistä olettaa, että talossa oleskelleet ihmiset olisivat kykenemättömiä huolehtimaan itsestään. Minkään julkisuudessa olleen arvion mukaan talo ei ollut niin huonossa kunnossa, että sen rakenteet olisivat olleet vaarassa romahtaa. Sähköt oli talosta jo katkaistu ja uunien käyttökielto oli hyvin valtaajien tiedossa. Kaupunki oli sitä paitsi virallisesti ilmoittanut valtaajille, ettei ota vastuuta talossa oleskelijoiden turvallisuudesta.

”Millaisia kuluja kaupungille voi koitua siitä, että lahoava talo seisoo metsän keskellä ilman sähköjä ja juoksevaa vettä?”

Nuotio huomautti minulle puhelinkeskustelussa, että tilakeskus ei ole mikään hyväntekeväisyyslaitos. Kaupungin kiinteistöjen on tarkoitus tuottaa voittoa.

On hankala ymmärtää yksisilmäistä taloudellisen voiton tuijottamista, kun jopa hyvässä yrityksen johtamisessa otetaan huomioon muitakin arvoja kuin puhtaasti taloudellisia. Henkilöstön hyvinvointi saa yrityksen menestymään. Jos siis ajatellaan kaupunkia yrityksenä ja kaupunkilaisia sen työntekijöinä, millainen yritys käyttää varojaan tuhoamaan sen työntekijöiden omaisuutta ja estämään heidän aktiivisuuttaan?

Kuva: Jussi Helttunen

Kuva: Jussi Helttunen

Seuraavat kysymykset eivät ole vain retorisia: Millaisia kuluja kaupungille voi koitua siitä, että lahoava talo seisoo metsän keskellä ilman sähköjä ja juoksevaa vettä? Mitä haittaa kaupungille on siitä, että kiinnostuneet puuhaavat huvilassa omiaan ja talkootoimin kunnossapitävät ja vähitellen remontoivat taloa? Ketä häiritsee kaukana asutuksesta sijaitseva vapaa sosiaali- tai kulttuurikeskus?

Uusimman uutisen mukaan kaupunki päivittää valtausohjettaan. Täytyy vain toivoa, että uusi ohje toteuttaa Sinnemäen näkemyksen siitä, että valtaustoiminta on osa kaupunkia. Kaupungin omistamien joutotilojen luovuttaminen kaupunkilaisten käyttöön ei tuhoa julkista moraalia. Sitä tuhoaa kaupunkilaisten omaisuuden tuhoaminen kaupunkilaisten rahoilla.

Sanat: Juuso Paaso

Sanat: Juuso Paaso

Kommentointi