Poklomi

Jaakko Laitinen: Saarioisen einesbrändin kalevalainen syvämerkitys

Löytyykö mikrossa lämmitettävästä ravintoympyrästä okkulttis-psykologis-mytologis-eineettinen maailmanselitys?

Näin KalevalaFestin kunniaksi on hyvä nostaa alitajuntamme ulapoilta päivänvaloon tuo pölyttyneeksi museokamaksi kuvittelemamme kirja ja se valtava suullinen perinne, johon Lönnrotin loihtima taideteos pohjaa.

Ei pelkästään anna Kalevala meille tirkistysreikää vuosisatojen ja jopa -tuhansien taakse esiäitiemme elämään vaan myös siihen kosmologiseen maailmankuvaan, jonka tuon ajan – tieteellistä metodia vielä tuntemattomat – ihmiset olivat silkan mielikuvituksensa voimalla vääntäneet. Tietenkään kukaan ei yksin joutunut muodostamaan maailmankuvansa, vaan yhden runonlausujan runoilu perustui sukupolvien ketjuun, joka ulottui savupirtistä ja kyläyhteisöstä kauas muinaisiin korkeakulttuureihin, joiden piirissä samat tarinat ja aiheet toistuivat eri muodoissa. Nykytiede on paljastanut esi-isiemme maailmankäsityksestä sekä pahasti metsään menneitä aavistuksia että oikeaan osuneita hypoteeseja.

Kalevalaa lukiessa on mielenkiintoista myös huomata, miten sen sanankäänteet, muotoilut ja ajatuskerät pulpahtelevat esiin ja elävät elämäänsä vielä 2000-lukulaisessa kielenkäytössä. Jonkun suunpieksijän savupirtin nurkassa kehittelemä abstraktio ui bittien ja nollien virrassa, vaikka keksijä itse on palannut jo aikaa sitten olemattomuuteen.

”Pöperöä on pidetty kiertoilmaisuna kaaostilassa sykkivälle alkumaterialle.”

Lähimenneisyyden mielenkiintoisimpia tapauksia oli epäilemättä Saarioisen ”Äitien tekemää ruokaa” -kampanja, jossa – joko tiedostaen tai tiedostamattoman rannattomilta ulottuvuuksilta ammentaen – sovellettiin okkulttispsykologisen assosiaation tekniikoita markkinoinnin tieteeseen, joka omana aikanamme on kasvanut hengenkulttuurin parissa ehkä saavutuksiltaan yhdeksi hämmästyttävimmistä elämänaloista.

Saarioinen jo nimenä asettuu Kalevalan sankareiden Ilmarisen ja Väinämöisen (toiselta nimeltään Veen Emosen) rinnalle paljon merkitseväksi maaelementin jumalhahmoksi. Kukapa ei muistaisi maailman syntymyyttiä, jossa luomista edeltävän alkumeren yllä lentävä Sotka munii munan olemattomuuden aalloilla eräänlaisena saarena toimivalle Väinämöisen polvelle, josta muna särkyen alkaa loihtia todellisuutta saarekkeeksi alkujen alkua edeltävän kaiken sisältävän ei-minkään keskelle. On myös arveltu Lönnrotin sijoittaneen Väinämöisen ja Joukahaisen mittelön virheellisesti heti maailmansynnyn jälkeen, kun alun perin tämän maailmankaikkeuden säilyttävien ja uutta luovien voimien kitkaenergian purkautumisen on savupirteissämme ajateltu olleen juuri se sykäys, joka sai maailman syntymisen voimat liikkeelle.

Ei ole sattumaa, että etymologis-foneettisesti useiden kielien mater, materia ja mare ovatkin lähellä toisiaan. Mytologioiden tulkinnoissa alkumeri, olevaisuutta edeltänyt tila tai oikeastaan tilattomuus, olisi se maailmanäiti, josta materiallinen todellisuus on syntynyt. Näin Saarioisten brändin nimi ja mainoslauseen äidit ovat saaneet kalevalaisen syvämerkityksen, mutta mitä äitien tekemä ruoka silloin tarkoittaa?

Vastausta voimme lähteä etsimään lastenlorunakin tutusta ’Oli ennen Onnimanni’ -rallatuksesta, jonka myös on arveltu kuvaavan maailmankaikkeuden syntyä ja jossa Onnimannista tuli matikka, matikasta maitopyörä ja maitopyörästä pöperö. Pöperöä on pidetty kiertoilmaisuna kaaostilassa sykkivälle alkumaterialle, maitopyörää Linnunratana (maapallolta nähtynä ympärillemme kaartuva Milky Way) ja matikka olemattomuuden alkumeressä uiva alkukala tai maailmanäiti.

Savolaisen kalastajan Matti Kähkösen kerrotaan kuvailleen äitijumalatarta seuraavasti:

”Yks’ on Eineisten Emonen
polvuinen ikiolija
alku kaiken karvallisen
mahti ponnetoin povinen”

”Eineisten” viittaa selvästi sekä Saarioisten valmistamiin eineksiin että 1900-luvun suurimpaan maailmankaikkeuden salaisuuksien paljastajaan Albert Einsteiniin. Ei ole ihme, että Saarioisten herkut näyttäytyvät meille niin houkuttelevina ja mainoslause niin kutkuttavan ärsyttävänä, lupaahan se meille olevansa Maailmankaikkeus (Saari-oinen) – Tyhjyyden alkumerestä (äitien) luotu (tekemää) todellisuus (ruokaa).
Kukapa voisi vastustaa näin kaikenkattavaa olevaisuutta syleilevää mainoslausetta, joka todellisuuden ristiriitojen kautta palauttaa meidät alkumeren äitijumalattaren harmoniseen huomaan. ■

Lähteet:
Elias Lönnrot: Kalevala
Timo Heikkilä: Kalevalan metafysiikka ja fysiikka
Pekka Ervasti: Kalevalan avain

KalevalaFestistä lisää syssymmällä.

JÄIKÖ NÄLKÄ?

Pihvi

Näin mies raiskataan

Patriarkaalisessa kulttuurissa mies on toimija, mies ei ole uhri, mies puolustaa itseään. Miesten kokema seksuaalinen väkivalta on monimuotoista ja...

29.10. 2017