Hurahdusvaara

Sanat: Roosa Vastamäki
Kuvat: Tuisku Lehto


Yritän kirjoittaa nimeni. S-kirjain kiemurtelee paperilla väärin enkä tajua, miten sen pitäisi mennä. En osaa enää puhua. En pysty syömään, sillä en ymmärrä ruoan ja lautasen muodostamaa kokonaisuutta. Olen TYKS:n psykiatrisella osastolla A2.

Kaksi kuukautta ennen osastolle joutumista, lokakuun 2017 puolivälissä, vierailin toimittajana Hengen ja tiedon messuilla. Aloin jopa kirjoittaa juttua. Marraskuussa se jäi kesken. Joulukuun olin sairaalassa.

Nyt Hengen ja tiedon messuista on kulunut yksitoista kuukautta. Pitkän sairauslomani aikana olen alkanut kirjoittaa uudestaan. Tervehtymiseni mittariksi nousee kesken jäänyt raportti messuilta.

”Sovimme, että jos hurahdamme, emme hurahda Jeesukseen.”

Hengen ja tiedon messut on Suomen suurin rajatietoon keskittynyt tapahtuma. Sitä on vuodesta 1983 asti järjestänyt Rajatiedon Yhteistyö ry. Yhdistys ja messut ovat omien sanojensa mukaan poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumattomat. Messuvieraita on vuosittain yli kolmetuhatta ja näytteilleasettajia parisataa.

Tapaan mukaan valokuvaajakseni lähtevän Tuisku Lehdon ensimmäistä kertaa messuja edeltävänä perjantaina. Kumpikaan meistä ei ennen ole ollut Hengen ja tiedon messuilla. Pohdimme, millainen on tyypillinen messukävijä. Mahdollisesti keski-ikäinen, ehdottomasti nainen, joku joka elää uuden minän etsimisen kautta. Sovimme, että jos hurahdamme, emme hurahda Jeesukseen. Jeesus ei ole cool.

Pelkään oikeasti vähän hurahtamista. Jollain tavalla tajuan jo lokakuussa oireilevani melko vakavasti. Tiedän, että olen helppo uhri mille tahansa liikkeelle, joka lupaa elämänlaadun paranemista ja tarkoituksen löytymistä.

Messut järjestetään Etelä-Haagassa Helsingin suomalaisen yhteiskoulun tiloissa. Seikkailemme paikallisjunalla Haagaan ja kävelemme värikkäästi pukeutuneen naisen perässä koululle. Jono ovien edessä on kymmenien metrien pituinen.

Sisällä ensimmäinen pöytä, jolle osumme, kauppaa orgoniittia. Myyjä kertoo orgoniitin tasapainottavan bioenergisia häiriöitä, puhdistavan vettä ja auttavan kasveja kasvamaan. Nähdäkseni pöydällä on sameaan muoviin upotettua romumetallia laattoina, koruina ja pyramideina. Kasvoni pysyvät vaivoin peruslukemilla.

Seuraavassa kerroksessa tutkimme kirjoja ja kortteja. Pöytä notkuu reiki-hoitotietoa, enkeliennustuksia, yksisarvisteoriaa ja tarot-kortteja. Joka puolella on lisää pöytiä, lisää tavaraa. Juomme piparminttuvettä, joka on myyjän mukaan muuttanut täysin hänen elämänsä. Osa kojuista kauppaa ennustuksia ja energiahoitoja.

Ensimmäinen luentomme on Iisakki Totuudentalon workshop ”Oman sielun tunnistaminen silmistä ja kehosta”. Luokkahuone on niin täynnä, että pulpettipaikkoja ei tahdo riittää kaikille. Jokainen saa puhtaan A4-paperin ja lyijykynän.

Totuudentalon teoria perustuu evoluutioteoriaan. Hänen mukaan evoluutio ei ole pelkästään fyysinen, vaan myös henkinen prosessi. Tämä prosessi on sekä jokaisen yksilön sisäinen että koko ihmiskunnan kattava. Hän esittelee meille hyvin tieteellisen näköisiä kaavioita, vakuuttaa, että oikeastaan jokainen tieteenalakin lähestyy tätä ajatusta. Eturivissä rollaattorin kanssa saapunut nainen hörppää viinapullosta vettä.

Totuudentalo esittelee ihmiskunnan kehityksen vaiheita. Elämme onnekasta aikaa, sillä evoluution aikakausi vaihtui vuonna 2012 ensimmäistä kertaa yli 2 000 vuoteen! Hän esittelee myös täydellisen sielun mallin kertomalla, että se on oikeastaan aivan samanlainen kuin suhteellisuusteoria. Sielumalli vain kuvaa ajan ja henkisen tilan yhteyttä siinä missä suhteellisuusteoria aika- ja tila-avaruuden suhdetta. Selostus on niin sakeaa, että en ymmärrä siitä mitään.

Totuudentalo siis yhdistelee tiedettä ja omaa teoriaansa täysin surutta ja ilman sen kummempia perusteluja. Aiemmin matematiikkaa opiskellut Totuudentalo kertoo workshopin jälkeen maailmankuvastaan: ”Minulle tiede on ihan yhtä tärkeä kuin muutkin uskonnot. En koe niitä eri asioina, vaan ne ovat yhden ja saman totuuden kuvauksia eri konteksteissa.” Tätä ajatustaan hän on jo vuosien ajan kirjoittanut auki omille sivuillaan. Se kulkee nimellä ”Kaiken ja Ei-minkään teoria”.

”Nämä ihmiset ovat täällä täysin tosissaan.”

Yhtäkkiä on aika tutkia silmienliikkeitä. Totuudentalo kertoo toimineensa NLP:n eli neurolingvistisen ohjelmoinnin parissa. Se on näennäistieteellinen psykologinen suuntaus, jonka tarkoituksena on parantaa kommunikointia ja oppimista. Neurolingvistiseen ohjelmointiin liittyy esimerkiksi se jo kyseenalaistettu ajatus, että koulussa voidaan jakaa oppilaat kineettisesti, auditiivisesti tai visuaalisesti oppiviin. Totuudentalon mukaan sielun voi löytää silmistä.

Tuijotamme Tuiskun kanssa toisiamme silmiin. Kysymme sellaisia kysymyksiä kuin ”minkä värinen oli ensimmäinen autosi” ja ”miltä onnellisuus tuntuu”. Tarkkailemme samalla, minne toisen silmät menevät, kun hän miettii vastausta. Tuiskun silmät eivät liiku ollenkaan ja omani menevät minne sattuvat. Meille ei selviä, miten silmänliikkeet auttavat meitä tunnistamaan sielumme.

Seuraavaksi saamme tehtäväksi kirjoittaa sadan sanan tarinan otsikolla ”Iloiset ahvenet leikkivät”. Entisen luovan kirjoittamisen opiskelijan rutiinilla kirjoitan mielestäni koskettavan tarinan ystävyskaloista, joista toisen syö karhu. Sitten saamme laskea, kuinka moni tarinassa olevista sanoista liittyy näköön, kuinka moni kuuloon ja kuinka moni tuntoon. Näin saamme selville oman pääaistikanavamme. Meillä molemmilla se on näkö. Yllättävän moni osallistuja pyytää Totuudentalolta apua kanavan määrittelyyn. Nämä ihmiset ovat täällä täysin tosissaan.

Totuudentalo jatkaa luennoimistaan. Hänen kertoo pääaistikanavansa vaihtuneen näöstä kuuloksi, alkaneensa kuulla ääniä ja sitten ymmärtäneensä tämän oman teoriansa, jota on siitä asti opettanut. Muutos oli niin voimakas, että Totuudentalo alkoi jopa tuntea seksuaalista vetoa täysin erilaisiin ihmisiin kuin ennen. Meille kaikille kuulemma käy näin, kun etenemme omassa evoluutiossamme.

Iisakki Totuudentalo on kehittänyt Kaiken ja Ei-minkään teorian.

Iisakki Totuudentalo on kehittänyt Kaiken ja Ei-minkään teorian.

Luennon jälkeen kysyn Totuudentalolta, miten hän on päätynyt kehittämään oman teorian.

”En ole aina tehnyt tätä. Voisi sanoa, että olen tehnyt ihan normaaleja töitä. Vuonna 2000 prosessi lähti omalla kohdallani käyntiin, ja henkinen herääminen tapahtui vuonna 2009. Vuonna 2011 päästin kaikesta irti, luovuin omaisuudestani ja ystävistäni, ihan kaikesta. Ajatuksena oli vain lähteä etsimään ajatonta viisautta. Suunnilleen puoli vuotta asuin yksin ja yhteiskunnan ulkopuolella. Sinä aikana kaikki lähti aukeamaan.”

Minua mietityttää, että jos ihmisen henkinen evoluutio on välttämätön ja tapahtuu joka tapauksessa, passivoiko se. Miksi yrittää, jos koko ajan kuitenkin kehittyy?

”Voit taantua edellisille tasoille, jolloin voi tulla lupa olla välittämättä. Mutta niin pitkään, kun kuljet evoluutiota eteenpäin, se ei missään nimessä tee ihmisestä välinpitämätöntä! Välillä voi kyllä vaikuttaa välinpitämättömältä, kun käy henkistä prosessiaan läpi, mutta sen jälkeen on palattava yhteiskuntaan aivan kuten hetkeksi oli pitänyt mennä siitä pois.”

Kysyn Totuudentalolta, voiko hän tunnistaa, millä tasolla minun sieluni on.

”Me emme ole keskustelleet. Ei tämä ole helppoa hommaa, tämä vaatii työtä”, Totuudentalo sanoo ja nauraa.

Poistun paikalta varmana siitä, että en oppinut mitään evoluutiosta, uskonnoista tai itsestäni.

”Joku kysyy, että miksi havainnot munanmuotoisista ufoista ovat kadonneet.”

Suuntaamme heti seuraavalle luennolle, jonka järjestää Suomen ufotutkijat. Ruotsalaisen upseerin ufotapauksesta vuodelta 1974 on puhumassa Jaakko Närvä. Jälleen luokkahuone on niin täynnä, että joudun istumaan jumppapallolla. Luento keskittyy määrittelemään, miten voimme täysin tieteellisesti ja vedenpitävästi todistaa, että juuri tämä ufotapaus on täysin tosi.

Esimerkkitapauksena on ruotsalaisen upseerin kertomus vuodelta 1974. Ensin oli näkynyt hyvin kirkas valo. Sitten sammui auto ja autoradio. Lapset ja vaimo pelkäsivät. Upseeri meni ulos ja tähysti kiikareille munanmuotoista, kirkkaasti hohtavaa objektia, joka hetken päästä nousi ja lähti. Kaikki oli outoa.

Luotettavuuden todistelu lähtee siitä, että kertomuksen pitää tulla luotettavalta henkilöltä. Käydään läpi erilaiset tilanteet, joissa näennäisesti luotettavakin henkilö voi olla epäluotettava, sekä havainto-olosuhteet, henkinen tila, kuinka paljon aikaa havainnosta on kulunut ja niin edelleen.

Power point –esitys himmenee hetkeksi. ”CSI viestittää jostain, että nyt kannattaa lopettaa!”, Närvä lohkaisee ja kaikki nauravat.

Upseerin ufotapauksen oli kirjannut ylös ruotsalainen ufotutkija Boris Jungkvist. Närvä kertoo, että lausuntoa pitää lähtökohtaisesti pitää luotettavana, koska sen on kertonut luotettava henkilö. Eli upseeri, koska upseerit ovat aina luotettavia?

Toisena todisteena kerrotaan, että upseeri pystyi muistamaan paljon yksityiskohtia. Oma käsitykseni aina on ollut, että yllättävässä tilanteessa, tai ainakaan šokissa, nimenomaan ei muista paljon yksityiskohtia, mutta siitä nyt viis.

Närvä kertoo, että koska upseeri havainnoi kiinteän munamaisen objektin, kyseessä ei voinut olla pallosalama. Useasti hän aloittaa lauseensa sanoilla ”jos tätä ajattelee loogisesti”. Näennäinen tieteellinen todistelu ei vakuuta minua. En usko sanaakaan. Olen alleviivannut muistiinpanoistani kysymyksen: ”Miksi ufot tekisivät näin?”. Kukaan muu ei tunnu olevan kiinnostunut siitä.

Yleisö esittää kysymyksiä, joissa Närvän mukaan ”mennään jo selvästi spekulaation puolelle”. Joku kysyy, että miksi havainnot munanmuotoisista ufoista ovat kadonneet. Närvä arvelee, että ihmiset eivät kiinnitä niihin enää samalla tavalla huomiota. (Itse ainakin kiinnittäisin huomiota, jos helvetin iso hehkuva muna yhtäkkiä laskeutuisi taivaalta.) Lisäksi puhutaan tieteenfilosofiasta ja järjen rajallisuudesta.

Vanhempi mies yleisöstä nousee seisomaan ja julistaa: ”Jotkut ihmiset eivät tarvitse tiedettä, tietävät vain, onko joku totta!”

Niinpä niin. Luento on päättynyt.

Esoteerinen alkemisti Jan-Mikael Maros myy pisteellään kiviä ja kristalleja.

Ruokalassa tuttu mutta tarkoituksella unohdettu kouluruoan haju lyö kasvoille. Alkuhypoteesimme messukävijöistä oli täysin väärässä. Paikalla on edustettu koko valkoisen suomalaisuuden kirjo kaikessa, no, värikkyydessään. Vähintään puolet paikallaolijoista on miehiä. Lapsia on onneksi vähän.

Ruoan jälkeen alamme kierrellä kojuja. Esoteerinen alkemisti Jan-Mikael Maros, jonka luennolle aiomme seuraavana päivänä osallistua, myy pitkällä pöydällä erilaisia kiviä. Kysyn, miten kivi kannattaisi valita. Maros sanoo, että kannattaa antaa kiven valita minut. Kuljettelen kättäni pöydän yllä, hipelöin kiviä ja kuuntelen, miten vieressä Maros esittelee jollekulle itse keräämiään dinosauruksen hampaita. Huomaan täriseväni, olo muuttuu oudoksi. Se on ensimmäinen omituinen tunne, jonka koen messuilla. Yksikään kivi ei kuitenkaan kutsu minua.

Jatkamme alakerran luokkahuoneeseen, jossa Suomen kansanparantajaseura hieroo ja naksauttelee ihmisiä hoitopöydillä. Pelkkä toimenpiteiden katsominen rentouttaa, joskin lievä unisuus voi johtua myös vastikään alkaneesta tärinästä. Hierontojen ja niksautusten lisäksi parantajat tekevät myös energiahoitoja ja parantavat käsillään.

Keskustelen parantaja Teemu Ilolan kanssa siitä, miten kaikkialta maailmasta on löytynyt samankaltaisia hoitomuotoja. Kansanparannus tuntuu ensimmäiseltä perustellulta hoidolta, johon törmään messuilla. Ihmiset jonottavat parannettavaksi, joten emme saa itse kokea sitä. Ilola sanoo, että paikassa on valtava määrä energiaa. Saatan kuvitella, miten se humahtelee minussa.

”On psykologisia mekanismeja, joiden takia ihminen alkaa täristä eri syistä.”

Alakerrassa päivystää Skepsis ry, jonka tarkoituksena on edistää kriittistä ajattelua ja tieteellistä maailmankuvaa. Juttelen hetken hallituksen jäsenen Ville Aarnikon kanssa. Kysyn häneltä, miksi kivien luona alkoi tärisyttää.

”Kiviä mainostetaan muun muassa ihmisiin vaikuttavilla mystisillä energiavirtauksilla, mutta isojen puheiden tueksi ei löydy alkuunkaan kunnollista näyttöä. On kuitenkin hyvin helppo testata, johtuvatko mainitsemasi tuntemukset kivistä vai jostain ihan muusta. On psykologisia mekanismeja, joiden takia ihminen alkaa täristä eri syistä. Ihminen voi kehittää monenlaisia olotiloja varsinkin, jos tilanteeseen liittyy karismaattinen henkilö tai mystinen ilmapiiri. Jos on avoin ja heittäytyy tilanteeseen, voi käydä niin.”

Aarnikko sanoo, että jos joku haluaa testata kivien ihmevoimia tarkemmin, he ovat aina valmiina. Mikäli paranormaali ilmiö pystytään todentamaan valvotuissa oloissa, Skepsis ry lahjoittaa sen esittäjälle 20 000 euroa. Yhdistys on ollut useina vuosina messuilla tuomassa tieteellistä näkökulmaa. Pääasiassa heihin suhtaudutaan Aarnikon mukaan positiivisesti.

”Meillä on paljon hyviä keskusteluja. Välillä tulee ääripään ajattelijoita, sanotaan että vaikka joitain homeopaatteja, jotka saattavat suuttua meille. Mutta on myös tärkeää tarkastella sitä, miten me oma asiamme esitetään. Parasta olisi, että mekin saataisiin niistä keskusteluista jotain rakentavaa irti”.

Aarnikon mukaan kävijöitä yhdistää se, että he eivät välttämättä tiedä, mitä tieteelliset menetelmät tarkoittavat.

”Tieteellistä imagoa koetetaan saada sellaisille asioille, jotka eivät tieteen kriteerejä täytä. Jos siinä onnistutaan, melkein mikä tahansa menee läpi. Jos esimerkiksi laitetaan hiukkasfyysikko luennoimaan sadalle ihmisille hiukkasfysiikasta ja sitten sama ihminen laitetaan puhumaan täyttä hölynpölyä hiukkasfysiikasta, kuulijoilla ei ole kykyä erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Ratkaisevaa on, kuinka vakuuttava puhuja on, ja jos käyttää tieteellistä sanastoa, se on monesta vakuuttavaa.”

Kysyn Aarnikolta, miksi en uskonut ufoluentoa, vaikka pidän todennäköisenä, että avaruudessa on kyllä jonkinlaista elämää. Ja toisaalta, miksi niin moni muu uskoi.

”Koulutus voi auttaa jonkin verran, mutta onhan täälläkin nähtävissä, että ei se aina kauheasti suojaa. Pitäisi olla esimerkiksi kriittisen ajattelun koulutusta, että se auttaisi. Voi olla korkeasti koulutettu ihminen, joka ei ole sitä opiskellut.”

Kerron, että juuri olin kuuntelemassa, kun matemaatikko piti luentoa hyvin oudoista asioista.

”Niin just”.

Skepsiksen pisteellä on myös taikuri Miika Pelkonen. Hän pyytää minua valitsemaan kolmesta haarukasta yhden. Sitten hän alkaa silmieni edessä taivutella ja väännellä haarukkaa mielensä voimilla. Useita kiinnostuneita kerääntyy seuraamaan esitystä. Lopuksi minulla on kädessäni kierteellä oleva vääntynyt haarukka.

Pelkonen alkaa selittää temppua, joka perustuu ihmisen havainnointikyvyn rajallisuuteen. Kädessäni on eri haarukka kuin jonka aluksi valitsin. Ei minulla ole mitään käsitystä, missä vaiheessa ja kuinka monta kertaa haarukka vaihdettiin. Pelkonen antaa minulle haarukan mukaan, tuomaan onnea.

Skepsis ry:n pisteellä päivystää taikuri Miika Pelkonen.

Uskontojen uhrit ry:n Sami Nykter ja Erik Hietava seisovat hiljaisessa nurkassa. Sen toisella puolella markkinoidaan parantavia tippoja ja toisella puolen tehdään kristalli-energiahoitoja.

”Me nähdään täällä paljon ihmisiä, jotka etsivät omaa henkistä kotiaan. Me yritämme muistuttaa siitä, että kaikki henkinen tieto, jota maailmalla jaetaan, ei ole hyväksi. Kyllä tässä muutamia ihmisiä aina pysähtyy ja keskustelemme heidän kanssaan”, Hietava sanoo.

Nykter kertoo, että hän on nähnyt näillä messuilla sellaisiakin yhteisöjä, jotka pyrkivät kontrolloimaan ihmisten käyttäytymistä ja ajattelua.

”Siinä vaiheessa on ylitetty se raja, että mikä on hyvää ja mikä huonoa hengellisyyttä. Silloin ei olla positiivisen henkisyyden lähteillä.”

Millaisia tällaiset yhteisöt ovat?

”Jos kritiikki on kielletty, pitäisi hälytyskellojen soida heti. Jos yhteisön oppeja tai johtajien sanomisia ei saa kyseenalaistaa, liikutaan vaarallisilla vesillä. Silloin yhteisö pyrkii pakottamaan kaikki ajattelemaan samalla tavalla. Yksi merkki on myös se, että yhteisössä ajattelu on mustavalkoista eikä sallita koko värien kirjoa”, Nykter sanoo ja kertoo poliittisten kulttien, kuten äärioikeiston, olevan hyvä esimerkki tästä.

On aika ensimmäisen hoitoni. Valon Sydän ry:n Outi Ukelli, lämmin, pehmeä ja ystävällinen hoitaja, pyytää minua istumaan tuoliin ja kysyy, onko minulla joku tietty asia, johon toivon valohoitoa. Sanon, että ei. Ukelli kertoo, että myös sairaudet johtuvat sielun väärinkäsityksistä, joten hoidoista voi olla apua moneen vaivaan. Vaistomaisesti ristin jalkani, mutta Ukelli pyytää minua avaamaan ne. ”Muuten energiavirrat menevät ristiin”. Tottelen kuuliaisesti.

Sitten alkaa hoito. Ukelli ei puhu ääneen, mutta hän on kertonut, että hoidon aluksi hoitaja lukee mielessään rukouksen ja kutsuu oman suojelusenkelinsä paikalle. Tunnen, miten hän alkaa liikutella käsiä ympärilläni. Ukelli on etukäteen sanonut, että jotkut saattavat hoidon aikana aistia kuumia tai kylmiä tuntemuksia ja heti alan tuntea kylmän viiman itseni minua hoitavien käsien välillä.

Ukelli liikkuu hetken ympärilläni ja alkaa puhua: ”Sinulla on kurkkuchakrassasi joku tukos. Näen, että elämässäsi on joku mieshenkilö, joka määräilee sinua. Joku, jolle et pysty rehellisesti sanomaan, mitä tunnet ja ajattelet”. Vastaan ”ehkä”, vaikka tiedän heti, ketä hän tarkoittaa.

”Tämä ihminen saattaa olla vasta tulossakin, olen myös selvännäkijä”, hän jatkaa. Saan ohjeeksi olla itsevarmempi ja rohkeasti vain sanoa sen, minkä haluankin sanoa.

”Roosa, anna nyt sun enkelin ottaa sua kädestä ja viedä”, Ukelli sanoo.

”Mietin elämäni vaikeaa miessuhdetta ja miten se on kurkussani, vai onko edes?”

Hoito on ohi. Tunnen edelleen viileän ilmavirran. Saattaa se olla ilmastointikin. Outi Ukelli halaa minua lopuksi ja kiittää, että sai hoitaa juuri minua. Olo on hyvin lohdutettu ja turvallinen, mutta myös hämmentynyt. Mietin elämäni vaikeaa miessuhdetta ja miten se on kurkussani, vai onko edes?

Kerron Tuiskulle, että hoitaja oli oikeassa arviossaan. Hänen mielestään voi aika helposti päältäpäin nähdä, että kaltaisellani lähes kolmekymppisellä naisella todennäköisesti on elämässään vähintään yksi vaikea miessuhde. Tuntuu loogiselta.

Outi Ukelli tekee messuilla enkelihoitoja.

Seuraavassa huoneessa šamaani Saanalo eli Lilli Sandström tekee hoitoja pulpeteista muodostetulla hoitopöydällä, jonka päälle on levitetty tähdillä koristeltu peitto. Uskomattoman mukava, suomea ruotsalaisittain murtaen puhuva nainen, ottaa meidät ilolla vastaan. Hän esittelee tarkasti kaikki työvälineensä ja puhdistushoidon vaiheet.

Käyn makaamaan pöydälle ja hän peittää minut lakanalla. Hoito alkaa sillä, että Saanalo puhdistaa minut sulalla. Mukana on myös kala, joka syö minusta huonon energian. Hän ei koske minuun ollenkaan, mutta hyräilee samalla, ja se rauhoittaa.

Seuraavaksi Saanalo laittaa chakrojeni päälle niitä kuvaavat kangassuikaleet. Hän on tehnyt kankaat itse, ja niihin on huolella ommeltu oikeita kiviä. Saanalo jatkaa koko ajan hyräilyään ja ottaa esiin helistimen. Rentoudun koko ajan lisää. Hän alkaa hieroa hieroa jalkojani, etsii vyöhyketerapiapisteitä molemmista jalkapohjistani. Tuntuu hyvältä.

”Syvä rentous katkeaa yhtäkkiä, kun tunnen kovan painon rintani päällä.”

Seuraavaksi Saanalo parantaa minua taas helistimellä. Minulla ei ole enää hajuakaan siitä, kuinka pitkään hoito on kestänyt. Epämääräisesti kuulen ympäriltä muiden messukävijöiden ääniä. Helinä lakkaa ja Saanalo alkaa käydä chakrojani läpi kristallin avulla. Syvä rentous katkeaa yhtäkkiä, kun tunnen kovan painon rintani päällä. Pian sen jälkeen Saanalo pyörii ympärilläni, rummuttaa ja edelleen hyräilee. Nyt alkaa parannus, mutta Saanalo korostaa, että hän ei paranna minua. Parannus tulee hänen kauttaan.

Lopuksi kuulen heleitä kilkahduksia. Aika herätä. Saanalo katsoo minua miettiväinen ilme kasvoillaan. ”Sydänchakrassa on jotain ongelmaa, kristalli käyttäytyi siinä eri tavalla”, hän kertoo. Hän kysyy Tuiskulta, näkikö kuvaaja saman. Näki. Kerron, että tunsin painon rintani päällä. Saanalo nyökkäilee. Sitä se oli.

Saanalo ei suostunut tulkitsemaan sydänchakraani sen enempää. ”Liikaa häiriötä”, hän vain sanoo ja viittaa muuhun messuväkeen, joka kävelee ja pulisee kaikkialla ympärillä. Lähden oudossa, rennossa ja sekavassa mielentilassa. En tiedä kristallien käytöksestä mitään. Sydäntä painaa edelleen. Toisaalta olallani on myös koko päivän ollut painava laukku. Onko kaikelle kuitenkin maallinen selitys?

Šamaani Saanalo etsii vyöhyketerapiapisteitä jalkapohjista.

Šamaani Saanalo etsii vyöhyketerapiapisteitä jalkapohjista.

Jonon vierellä iso banneri julistaa ”ILMAISIA MITTAUKSIA”. Seisomme jonossa hyvän tovin, ennen kuin saamme käsiimme paperit. Niiden mukaan kyseessä on bioenergiakentän ja hivenainevaraston mittaus, jonka suorittaa Goodset Oy. Täysi bioenergiakenttä on 2 metriä, mutta se voi olla myös vain muutamia senttejä, jos esimerkiksi kodin maasäteily haittaa sitä. Haitta voidaan poistaa yliaistillisesti.

Sitten kerrotaan hivenaineista ja kuinka ollakaan: jos mittauksen mukaan hivenainevarastosi ovat vähissä, voit ostaa heiltä koivuntuhkaa, tuhkatippoja tai Lapin voima -ainetta korjaamaan tilannetta. Vaikeisiin tapauksiin suositellaan puolen vuoden tuhkavesitippakuuria. Jokainen mittauksesta vapautuva ohjataankin myyntipöydän luo.

Paska haisee niin pistävästi, että lähdemme heti jonosta.

Olemme kiertäneet vasta noin puolet messualueesta. Joka puolelle myydään kursseja, koruja, kiviä, kosmetiikkaa tai hoitoja. Paikalla ovat niin Paranormal Investigations Group kuin Suomen Jediyhdistys ry:kin. Koulun betoniseinät ja ankean väriset lattiat luovat omituisen kotikutoista tunnelmaa.

Paranormal Investigations Group tekee myös kotikäyntejä.

Viimeisenä meidät pysäytetään yhden luokan ovelle. Kuulen sanan ”rukous” ja meinaan jatkaa matkaa. Sitten jokin tasapuolisuuden vaatimus voittaa: kokeilin shamaania ja enkeliä, pakko kai se on koettaa Jeesustakin? Meille esittäytyy kristillinen rukousklinikka Healing Rooms Finland.

Minulle luvataan Pyhän hengen apu ja parantavaa rukoilua. Vapaana on kaksi rukoilijaa, jotka molemmat hehkuvat seurakuntanuoren tyyneyttä. He, Tim Kiukas ja Crystal Chambers, kertovat minulle paljon perustietoa yhdistyksestä. He rukoilevat Jeesuksen nimessä sairaitten puolesta. Pyhä henki puhuu heidän kauttaan hoidettavalle, joskus kertoo myös profetioita eli ennustuksia. Hoidon aikana kuulee juuri sen, minkä Jumala haluaa kullekin sanoa.

Selvittelemme melkein puoli tuntia, saako tilannetta kuvata. Puhun puhelimessa korkeamman henkilön kanssa. Vakuutan, että nimestä huolimatta Creat ei liity kreationismiin. Hän käy tarkistamassa sivumme. Lopulta saamme luvan osallistua, mutta emme kuvata.

Kiukas ja Chambers laskevat kätensä olkapäilleni ja sulkevat silmänsä. Minäkin suljen. Aluksi he ovat hiljaa. Kuulen heidän huokailunsa, tunnen käsistä valuvan lämmön ja puutuvat jalkani. Lopulta Kiukas aloittaa puhumisen.

”Mä näen vihreän värin. Ehkä sä pidät vihreästä? Se voi myös tarkoittaa uutta alkua, sitä, että oot ollut eksyksissä, mut nyt on löytymässä joku uusi suunta.”

Minulla on päälläni vihreä hame ja vihreä villatakki.

Hoito kestää yllättävän pitkään ja muuttuu koko ajan tarkemmaksi. Kuulen sellaisia omituisia yksityiskohtia kuin ”Sun pitäisi käyttää enemmän koruja” tai ”Sä oot todella hyvä ystävä”, mutta myös pelottavan oikeaan osuvia, pitkiä selostuksia.

Kiukas kertoo, että Pyhä henki näkee minussa suuren oikeudenmukaisuuden, suuren tarpeen auttaa. Pyhän hengen mukaan minulla on tarve vaikuttaa yhteiskunnallisesti naisten asemaan, ja jos seuraan nyt alkanutta tietä, tulen sen tekemään.

Molemmat rukoilijat puhuvat siitä, miten olen kasvanut liian nuorena aikuiseksi, miten minun pitäisi vaalia herkkyyttäni ja antaa itseni olla villimpi. ”Anna iskän ottaa sua kädestä ja huolehtia susta, sä voit olla ihan lapsi vaan”, Kiukas sanoo. Heidän kätensä tuntuvat todella kuumilta, polviani tärisyttää. Toisaalta kuka tahansa alkaa vähän täristä, jos seisoo minuuttikaupalla polvet lukossa yhdessä asennossa. Sydämen kohdalta alkaa taas painaa.

Kiukas kertoo myös näkevänsä kirjoja, ”sä tuut kirjoittamaan kirjoja”. Minua alkaa itkettää. Lopuksi Chambers toivoo Pyhän hengen laskeutuvan minuun ja ohjaavan minua. ”Pyhä henki, johda Roosaa, anna Roosalle voimaa. Aamen.” Hoito on ohitse.

Tärisen ja silmissä tuntuu kyyneliä. En pysty yhtään ymmärtämään, mitä on tapahtunut, miten he saattoivat tietää minusta niin paljon. Olo on hutera ja sekava.

Messujen ensimmäinen päivä ohi. Pihalla kiroan. Sovittiinhan, että Jeesukseen ei hurahdeta. ”Miksi kaikkein koviten piti iskeä, vittu, Jeesuksen?” kysyn Tuiskulta. Hän muistuttaa, järkevästi, että ehdimme jutella rukoilijoiden kanssa hyvän kaksikymmentä minuuttia ja kerroin asioita, joista helpostikin voisi päätellä, että haluan esimerkiksi kirjoittaa kirjoja. Naurattaa, itkettää ja oksettaa samaan aikaan.

Messuilta on mahdollista ostaa esimerkiksi dinosauruksen hampaita.

Messuilta on mahdollista ostaa esimerkiksi dinosauruksen hampaita.

Majapaikkani käytävässä haisee pilvi ja avaan oven ennätysvauhtia. En halua enää minkään sotkevan päätäni. Tuntuu kuin aivojani olisi sekoitettu sähkövatkaimella. Selostan ystävilleni, mitä on tapahtunut, ja he ovat hyvin epäuskoisia. Hypistelen Skepsiksen taikurilta saamaani haarukkaa yrittäen uskoa, että mitään yliluonnollista ei ole olemassakaan.

Olimme suunnitelleen sunnuntaiaamulle transsiparannussessiota, mutta edellisen päivän kokemusten jälkeen se tuntuu liian rankalta suunnitelmalta. Sen sijaan suuntaamme elokuvaohjaajan ja joogaopettajan Taavi Kassilan luennolle ”Jeesuksen salattu elämä”. Luennolla Kassila puhuu kirjastaan Nasaretin miehen salaisuus.

Kassila alkoi tutkia asiaa, kun kesken meditaation Jeesus ilmestyi hänelle valo-olentona. Seuraavaksi tiibetiläinen lama kertoi Kassilalle, että buddhalainen pyhimys Issa on sama kuin Jeesus.

”Kiinnostavinta on, että Taavi Kassila sanoo löytäneensä Jeesuksen haudan.”

Taavi Kassilaa alkoi kiinnostaa, mitä Jeesus teki ikävuodet 12–30, sillä näistä ei kerrota Uudessa testamentissa juurikaan. Hänen mukaansa kauppiaat ottivat Jeesuksen mukaansa Intiaan, jossa Jeesus vietti 6 vuotta opiskellen veda-kirjoja. Intiasta Jeesus lähti Himalajalle ja alkoi opiskella buddhalaisuutta. Näin vierähti toiset 6 vuotta. Loput ajasta Jeesus teki matkaa takaisin kotiin ja opetti.

Sitten koitti se, minkä jokainen länsimaalainen kyllä tietää. Ristiinnaulitseminen. Kassilan mukaan Jeesus ei kuitenkaan kuollut, vaan pelastettiin. Tämä selittää Kassilan mukaan myös tulevat ihmeet, kuten kuinka Jeesus nousi haudasta ja ilmestyi opetuslapsille.

Toisten kirjoitusten mukaan Jeesus kuoli noin kuukauden kuluttua. Kassilan mukaan Jeesus ei suinkaan kuollut (vieläkään), vaan lähti Syyriaan. Sen jälkeen Jeesus kierteli ympäri Lähi-itää ja Aasiaa, kunnes kuoli Onnellisten laaksossa 80-vuotiaana.

Kiinnostavinta on, että Taavi Kassila sanoo löytäneensä Jeesuksen haudan. Tiedä häntä.

Elokuvaohjaaja ja joogaopettaja Taavi Kassila luennoi Jeesuksen salatusta elämästä.

Kassilan luento on kuitenkin tieteellisin kaikista kuulemistamme. Hän ei mainitse kertaakaan fysiikkaa, biologiaa tai muitakaan luonnontieteitä, joilla yrittäisi perustella teoriaansa. Kassila on tutkinut rehellisesti vain tekstejä, ja siksi hänen perustelunsa eivät horju kuten muilla. Alan oikeastaan itsekin uskoa, että ihan hyvin Jeesus on saattanut elää 80-vuotiaaksi Intiassa. Miksi ei?

Luennon jälkeen jututan Kassilaa. Nasaretin miehen salaisuus ilmestyi tammikuussa 2016. Kysyn, miten kirja on kirjoitettu. Miten Jeesuksen elämään on sukellettu niin syvälle?

”Kirjoitin kirjaa suunnilleen puolitoista vuotta. Matkustin sinä aikana niihin paikkoihin, joissa Jeesuksen kerrotaan käyneen. Päätin, että kirja perustuu puhtaasti tekstilähteisiin. Uskontotieteilijäthän reagoivat heti ja sanoivat, että ei tämä ole totta. Ennen kuin olivat edes lukeneet kirjaa. Sanoin heille, että eikö tieteeseen kuulu, että ensin tutkitaan lähteet ja sitten vasta kerrotaan näkemys. Kirkko sen sijaan ei ottanut kantaa. Kirkko yleensä aina vaikenee.”

Kassilan mukaan osa hänen lähteistään, kuten Egyptistä löytynyt essealaisten vanhin kirje, on todennettu. Osaa sen sijaan, kuten Pyhän Issan elämä -tekstiä, eivät tutkijat ole saaneet käsiinsä, sillä tekstit ovat Tiibetissä Lhasassa, joka on kiinalaisten alaisuudessa.

”Lamat ovat sanoneet, että heillä on 84 000 vanhaa käsikirjoitusta, jotka käsittelevät eri Buddhia. Issa on yksi Buddha. Jos tutkijat saavat joskus käsiinsä nämä tiibetiläisten lamojen pyhät kirjoitukset, tälle saatetaan saada jopa tieteellinen todistus.”

Lopuksi Kassila vielä kertoo, että oli pyytänyt Äiti Ammalta luvan tehdä kirjan aiheesta. Kirjan kannessa on kuva sekä Jeesuksesta että Issasta.

”Kun olin tehnyt tämän, lähetin Äiti Ammalle kuvan kannesta ja Amma suuteli sitä. Kannessa on kaksi hänen kollegaansa.”

Kassilan jälkeen vuorossa on koko messujen odotetuin vieras: kroatialainen parantaja Braco. Braco on jo vuosia kiertänyt ympäri maailmaa luennoimassa. Ainut vain, että heppu ei puhu ollenkaan. Hän katsoo. Hänen katseensa on parantava. Braco ei ole puhunut julkisesti mitään vuoden 2002 jälkeen, mutta hänen tilaisuuksissaan käy villeimpien arvioiden mukaan jopa 200 000 ihmistä vuosittain.

Tilaisuudessa on kuvaaminen kielletty ja puhelimet pitää sulkea. (Tästä huolimatta Ultra-lehden edustaja saa kuvata. Ultra oli julkaissut ennen tilaisuutta 2 ylistävää juttua Bracosta.) Elintasouskonnollisuus suorastaan haisee tilaisuudessa ja sen suituissa vapaaehtoisissa avustajissa, joista suurin osa on vaaleaan pukeutuneita keski-ikäisiä naisia. He jakavat kaikille myös Braco-dvd:t. Ilmeisesti, jotta voimme kotona tuntea parantavan katseen aina, kun haluamme.

Tilaisuus alkaa järjestäjän puheella. Siinä kiitetään Bracoa. Yleisöä haastatellaan:
”Onko odotuksia tästä tilaisuudesta?”
”Ei.”

Opimme myös, että Bracon katseen voimalla ei ole aikarajaa. Jonain päivänä asiat sujuvat hyvin. Toisin sanoen Braco ei voi epäonnistua, sillä ennemmin tai myöhemmin kaikille kuitenkin käy jotain hyvää.

”En tunne mitään.”

Puheen jälkeen meille näytetään video Bracon saavutuksista. Videolla Braco tapaa julkkiksia, joiden elämän on muuttanut. Jälleen kerran ”tiedemiehet” esittäytyvät ja kertovat, että Bracon ollessa läsnä värähtelytaajuudet muuttuvat. On joukkoja ihmisiä, jotka itkevät Bracon edessä. Ihan vain siksi, että heitä on katsottu silmiin. On selvää, että meille opetetaan, miten kuuluu reagoida.

Yleisöä kehotetaan nousemaan seisomaan. Mahtipontinen musiikki lähtee soimaan. Braco kiipeää lavalle. Hän on yllättävän epäkarismaattinen. Ihmiset huojuvat hiukan, varmasti lähinnä siksi, että taas meitä seisotetaan. Braco seisoo lavalla noin viisi minuuttia ja lähtee. En tunne mitään. Vittu mitä paskaa.

Oliver Bonifer uskoo Bracon parantavaan katseeseen.

Oliver Bonifer uskoo Bracon parantavaan katseeseen.

Haluan saada selville, mikä Bracossa kiehtoo ja mistä hän repii rahaa. Tilaisuuden jälkeen haastattelen alkupuheen pitänyttä Oliver Boniferia, joka on lääkäri ja seurannut Bracoa kaksi vuotta. Kysyn, miten hän päätyi Bracon kelkkaan mukaan.

”Olin Berliinissä Bracon tilaisuudesta, ja kun hän katsoi minua ensimmäisen kerran silmiin, koko kehoni läpi kulki ihana väristys. Liikutuin. Ymmärsin, että monet asiat elämässäni olivat johdattaneet minut juuri siihen. Syntyi tarve tarjota vastaavaa myös Suomessa.”

Bonifer on mukana toiminnassa vapaaehtoisena eikä hänen mukaansa kukaan saa palkkaa tapahtumista. Hän sanoo, että Bracollekin maksetaan vain matkakulut. Tilaisuus oli kuitenkin messujen ainut, johon oli erillinen 5 euron pääsymaksu. Myynnissä oli myös kaikenlaista rekvisiittaa.

Kiroan Tuiskulle sitä, että olen nainen. Miehenä olisi paljon helpompi olla rikas uskonnollinen guru.

Tuula Huhtala tarjoaa tarot-luentaa.

Bracon jälkeen on esoteerisen alkemistin Jan-Mikael Maroksen luento ”Seksuaalienergia tietoisuudeksi”. Maros näyttää juuri siltä, miltä esoteerisen alkemistin voisi kuvitellakin näyttävän: pitkä, hoikka ja parrakas mies värikäs hattu päässään. Tittelinsä Maros on kehitellyt itse. Seksuaalienergiasta hän haluaa puhua siksi, että se on voimakkain yksittäinen energia. Häneenkin Kristus oli laskeutunut erään liian voimakkaan energiaharjoituksen jälkeen.

”Mä oon eilen ryypännyt ääneni”, hän aloittaa luennon ja jatkaa, että tietämyksensä seksuaalienergiasta hän on koonnut haastattelemalla tuhansia naisia.

Maros selittää meille, että suurimmalla osalla miehistä on häntäluussa tuli, joka on liialla ajattelulla noussut päähän asti. Siellä se sotkee aivotoiminnat ja aiheuttaa aggressioita, kun samaan aikaan jalat ovat aivan liian kylmät. Ratkaisu on kuitenkin olemassa: teippaa vain yöksi laastareilla jalkapohjiinsa rubiinit vetämään tulta puoleensa. Maroksen mukaan 7–8 kymmenestä kokee, että jalat todella lämpenevät. Tätä tieteellistä selitystä kukaan ei kyseenalaista. Toisaalta, mietin itsekseni, voisi myös auttaa, jos miehet vain ajattelisivat vähemmän.

Seuraavaksi teemme mikrokosmisen rataharjoituksen. Kuvittelemme energian, joka lähtee vatsasta, kiertää haarojen kautta häntäluuta ylös, pitkin selkää ja saavuttaa lopulta päälaen. Sitten täytyy muistaa painaa kieli kitalakeen, jotta energia pystyy jatkamaan matkaansa takaisin vatsaan. Tätä pitää toistaa useita kertoja. Harjoituksen pitäisi hoitaa henkilökohtaisia jumikohtia. Onneksi olen kohtalaisen lahjakas visualisoimaan.

”Miehen on vaikea oppia sinetöimään penistään.”

Seuraavaksi Maros alkaa puhua seksistä: ”Vain silloin rakastellaan, kun rakastetaan.” Maroksen mukaan seksuaaliseen kanssakäymiseen pitää suostua vain silloin, jos on varma, että toinen rakastaa oikeasti. Hän kertoo meille, että miehen seksuaalienergia pystyy ottamaan miehen tunnekeskuksesta negatiivisia tunteita ja siirtämään ne naisen sisälle. ”Tämä on tiedetty jo tuhansia vuosia”, Maros sanoo.

Kysyn, että miten kondomi vaikuttaa asiaan. ”Ei mitenkään”. Joku kysyy, että entä homot. Maroksella ei ole vastausta, hindulaisuus ei juurikaan käsittele homoutta.

”Nykyisin eletään sellaista aikaa, että ristiin rastiin naidaan, ja uskon, että kovaa hintaa vielä maksetaan tästä”, hän sanoo vakavasti ja lisää, että on naisen vastuulla tietää, rakastaako mies oikeasti vai ei. Pojathan ovat poikia. Hetken mietin tosissani, pitäisikö muuttaa seksuaalisia tapojani.

Selviää, että oli ihan syy sille, miksi meille opetettiin mikrokosminen harjoitus. ”Miehen on vaikea oppia sinetöimään penistään”, sanoo Maros ja tarkoittaa sillä sitä, että miehet laukeavat liian nopeasti. Selviää, että harjoitus oli hyvä siitä, että sen avulla mies pystyy työntämään siemensyöksynsä mikrokosmiselle radalle eikä ulos. ”Mikä aarre naiselle!” huudahtaa Maros.

Looginen ympyrä sulkeutuu. Kun mies ei laukea naisen sisään, ei hän tule myöskään siirtäneeksi tähän minkäänlaista pahaa energiaa. No jaa. Tiedän kyllä helpompiakin tapoja olla laukeamatta sisään.

Luennon jälkeen osallistun yhdellä hoitopisteellä käsihierontaan. Hieronnan aikana minulle kyllä kerrotaan jotain tulevaisuudestani, mutta koska hieronta panee oksitosiinin liikkeelle, en muista ennustuksista muuta kuin että jonkinlainen mielikuvarasia avattiin, ja sieltä nousi tulevaisuutta kuvaavia symboleita.

Käsien hieromisen sanotaan vapauttavan oksitosiinia.  Wikipedian mukaan sitä ”erittyy seksuaalisen mielihyvän sekä eräiden hellyydenosoitusten, kuten halaamisen ja suutelun yhteydessä. Oksitosiinilla on todettu olevan pelkoa ja ahdistusta lieventävä vaikutus, minkä vuoksi sitä tutkitaan potentiaalisena lääkkeenä sosiaalisten tilanteiden pelkoon.”

Käsien hieromisen sanotaan vapauttavan oksitosiinia. Wikipedian mukaan sitä ”erittyy seksuaalisen mielihyvän sekä eräiden hellyydenosoitusten, kuten halaamisen ja suutelun yhteydessä. Oksitosiinilla on todettu olevan pelkoa ja ahdistusta lieventävä vaikutus, minkä vuoksi sitä tutkitaan potentiaalisena lääkkeenä sosiaalisten tilanteiden pelkoon.”

Hoidon jälkeen olen aivan sekaisin. Toipuminen kestää vartin. Sen aikana ostan kauniin omenapuusta veistetyn kaulakorun, johon on upotettu rubiini ja joka muistuttaa ulkonäöltään vahvasti vulvaa. ”Se auttaa sua saamaan lapsen”, myyjä sanoo.

Intuitiivista parannusta tarjoavan Holy Healingin Antti Häyhä istuu oman hoitopisteensä vieressä. Pöydällä mainostetaan hoitoa, jossa voi selvittää, onko perimmäisesti ihminen, enkeli vai tähteläinen. Vieressä on kuvia Jeesuksesta ja Neitsyt Mariasta. Keskustelemme hetken enkeleistä, miten he ovat usein liian herkkiä maailmaan, mutta eivät silti saa käyttää tätä herkkyyttä tekosyynä vaatiakseen erityiskohtelua. Nämä keskustelut alkavat jo tuntua täysin järjellisiltä.

Häyhä lupaa tehdä minulle pikaisen hoidon. Istun tuolissa silmät kiinni ja hän liikuttelee käsiään vähän irti minusta. Pian hän laskee kätensä olkapäilleni. Tipun välittömästi syvän meditatiiviseen tilaan, tunnen miten energia virtaa päälaestani ja jalkapohjistani ulos. Olo on niin hyvä, etten halua sen ikinä loppuvan. Lopulta Häyhä alkaa johdatella minua pois. Kun avaan silmäni, hän istuu vieressäni ja hymyilee. ”Sun ylächakrat oli tosi voimakkaat”, hän sanoo. Kaikista kohtaamistani chakra-hoitajista uskon häntä eniten.

Antti Häyhä lupaa osaavansa selvittää, onko joku pohjimmiltaan ihminen, enkeli vai tähteläinen.

Antti Häyhä lupaa osaavansa selvittää, onko joku pohjimmiltaan ihminen, enkeli vai tähteläinen.

Yläkerrassa menemme hetkeksi juttelemaan Astral-tv:n Tuula Huhtalan kanssa. Hän kutsuu meidät iloisesti pidempään tulkintasessioon työhuoneelleen Turkuun. Puhuessaan Huhtala nostaa puolihuolimattomasti tarot-pakkaansa: ”Kappas, tytöille tuli seksikortti”. Menemme myös uudestaan käymään Jan-Mikael Maroksen myyntipöydän luona. Ostan kristallin, ja Maros nappaa pussiin mukaan myös ruusukvartsin. ”Sä tarvitset tätä”.

Lopuksi juttelemme messuilla monta kertaa käyneiden Marjut Turtiaisen, Topias Aro-Harlen ja Ron Westerlundin kanssa. Kysyn, mihin he uskovat. Jokainen korostaa sitä, että kaikki pääuskonnot ovat samaa henkistymisen tarvetta, että niissä on samaa enemmän kuin eroa. ”Ihminen ymmärtää, että on enemmän kuin mieli ja kroppa, enemmän kuin kosketeltava todellisuus. Sitä uskonto pyrkii valaisemaan”, sanoo Aro-Harle. ”Tässä on henkisyys, tee oma polkusi. Se on uskonnon tehtävä.”

Kolmikon mukaan henki on tällä kertaa erilainen kuin aikaisemmin. Ihmiset ovat tasapainoisempia ja markkinahumu on jäänyt vähemmälle. ”Ennen ihmiset täällä olivat sekaisin kuin seinäkellot”, Westerlund sanoo. ”Nykypäivän ihmiset kaipaavat arkista henkisyyttä, sitä miten elää omaa polkuaan”, jatkaa Turtiainen.

Turtiaisen, Aro-Harlen ja Westerlundin mukaan jo kouluun sisään astuminen on kokemus. Muuttuneen energiatason aistii heti. Tuiskun kanssa olemme jo toki tulleet siihen tulokseen, että heti tuloaulassa aistii, miten homeessa koko rakennus on.

”Tarve liata syväpuhdistetut aurat on polttava.”

Messut ovat ohi. Mietimme, kuinka olennaista oli, että olemme molemmat viattoman näköisiä nuoria naisia. Olisiko meihin suhtauduttu messuilla yhtä positiivisesti, jos olisimme olleet nelikymppisiä miehiä? Tuntuu, ettei kenellekään tullut mieleenkään, että saattaisimme suhtautua hoitoihin ja luentoihin kriittisesti.

Heti kun pääsemme kaupungille, lähdemme dokaamaan. Tuisku lukee minulle tarot-kortteja. En enää erota eri lupauksia ja ennustuksia toisistaan. Tarve liata syväpuhdistetut aurat on polttava. Sekoilemme Helsingin yössä pitkään.

Seuraavana päivänä bussissa matkalla kotiin mietin, että muutuin sittenkin. En ole pohtinut suhdettani uskoon lukion jälkeen, kymmeneen vuoteen. Silloin totesin, että en usko kristilliseen Jumalaan ja erosin kirkosta. Jätin asian siihen.

Mutta lauantaina, juuri ennen messujen sulkeutumista, kun olin silmät kiinni ja kaksi rukoilijaa piti minua olkapäistä kiinni, ymmärsin, että jos olen antanut tilaisuuden šamaanille, enkeliterapialle ja jäsenkorjaajille, minun pitää antaa aito tilaisuus myös Jeesukselle. Ja jotta voisin samaan aikaan antaa aidon tilaisuuden näille kaikille, minun pitää uskoa niistä jokaiseen. Ajattelen, että minä uskon siihen, mikä näissä kaikissa on samaa. Siihen minä hurahdin. Tai sitten on vain darra.

Nyt melkein vuotta myöhemmin jehovantodistajat käyvät säännöllisesti ovellani. Sanon joka kerta, että en usko Raamattuun. Nykyään minulla on tylsää päivisin. Osaan kirjoittaa nimeni. Ymmärrän kokonaisuuksia eivätkä sanat enää vaihdu suussani toisiksi. Haluan jo tehdä töitä. En vieläkään tiedä, mihin uskon.

Kommentointi