Creatmoment, osa 1: Jaakko Laitinen & Väärä Raha – varaslähtö vappuun

Sanat ja kuvat: Jaakko Laitinen & Väärä raha

Kukapa voisi unohtaa vuoden takaista aikaa. Vaalit oli vaaliteltu, vappu tuloillaan ja sana kupla kaikkien huulilla.

Yhtä lailla kun pettyneet äänestäjät nyt katsovat taaksepäin muistellen heidät pettäneiden poliitikkojen suloiset lupaukset, on myös meidän viihdetaiteilijoiden aika katsoa taaksepäin, yli ajan ja paikan, menneisyyteen.

Taiteessa antamamme lupaukset ovat monimielisiä ja kätketty metaforien ja symboliikan hämäriin verhoihin, eikä meitä voi samalla lailla kuin poliitikkoja siksi syyttäkään lupaustemme pettämisestä.

Yksi konkreettinen lupaus minkä voin tunnustaa antaneeni oli orkesterimme Jaakko Laitinen & Väärä Rahan vappukiertueella 2015 dokumentoida matkaa vanhentuneen teknologian, kertakäyttökamerain, keinoin ja kirjoittaa näiden kuvien pohjalta kiertuereportaasi tuosta salaperäisestä, selittämättömästä rituaalista, kokonaistaideteoksesta, josta oikeastaan yleisön kokema konsertti on vain jäävuoren huippu.

Uskonpa Creatin piirissä jo menetetyn kaiken toiveikkuuden tämän raportin valmistumiseen, mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoakin, eivätkä sitä voi synkimmätkään SSS-miehet meiltä poistaa.

Toimikoon tämä raportti lupausten pitämisen ja toivon monumenttina. Jättäköön se varjoonsa nykyhallituksen valheet ja toivottomuuden lietsonnan.

Tätä juttusarjaa tsemppaa Memofoto, joka tarjosi Jaakko Laitinen & Väärä Raha -orkesterille kertakäyttökamerat, kehitti filmit ja skannasi ne digitaalisiksi kuviksi. #fullsepport

Ruutu 1: Tuplasateenkaari.

DX_2

Matkamme alkoi sikäli onnettomissa merkeissä, että normaalisti käyttämämme keikka-auto oli kokenut niin kovia kohtalon iskuja, että jouduimme pikaisesti vuokraamaan uuden. Uutta emme kuitenkaan saaneet vaan jouduimme vuokraamaan vanhan, entisen keikka-automme, niin kutsutun Hyvän ja Pahan Tiedon Auton.

Olimme monet kerrat sen kironneet ja vannoneet ettemme enää koskaan alistaisi itseämme sen sisuksille, niin monet kerrat olimme sen kylmillä ja kosteilla penkeillä tunteneet sateen ihollamme ja kosteuden tihkuvan kaikkialle halki auton hapertuneiden rakenteiden matkatessamme urheasti viihdyttämään suomalaisia ja muunkinmaalaisia ihmisiä.

Auto oli uudella omistajalla käynyt läpi peruskorjauksen, mutta siltikään sen kaikkein hirvittävintä ongelmaa, vuotavaa kattoa, ei oltu onnistuttu ratkaisemaan.

Jonkinlaisena ihanana enteenä saimme kuitenkin nähdä tuplasateenkaaren ja toivoimme sen olevan merkki inhottavissa merkeissä alkaneen kiertueen onnellisimmista tulevista vaiheista kajaanilaisten, rovaniemeläisten, oululaisten ja jyväskyläläisten parissa.

Ehkäpä meitä suuremmat voimat tahtoivat kertoa, että pimeyden voimien väliaikaisesta voitosta huolimatta maailmassa vaikuttivat toisenlaiset vääjäämättömät sateenkaarivoimat kuplat särkien ja kylmät sadepisarat haihduttaen!

Ruutu 2: Kajaanilainen vieraanvaraisuus.

DX_9

Jos kajaanilaiset ja kanilaiset nykypäivänä esitetäänkin vihamielisena väkivaltaan ja viinajuoppouteen taipuvaisena kansakuntana, joilta rakennemuutos on riistänyt elämänuskon, on meillä Väärässä Rahassa ollut onnekkuutta kokea Kainuun pääkaupunkilaisten osalta vain mitä suurinta vieraanvaraisuutta. Kuvassa näette minut, Laitis-Jaakon, sekä luotettavan haitaristimme Roinarin ihastelemassa kajaanilaisen vieraanvaraisuuden osoitusta, lasagnea, jonka oli meille valmistettu kulttuuriyhdistys Rauniokaupunki ry:n toimesta, joka meille jälleen myös keikan järjesti. Vappua edeltävä keskiviikko ei ole viihteen monitoimimiehille helpoin työpäivä, sillä monet normaali-ihmiset lataavat akkujaan viikonlopun koitokseen. Meidän ammattikuntamme edustajat taas eivät voi ladata akkujaan, vaan meidän on annettava kaikkemme heti.

Ruutu 3: Tupla-aurinko

DX_3

Kajaanista herätessämme meitä tervehti tupla-aurinko, toinen taivaalta paistaen ja toinen verkkokalvoillemme lumihangesta hehkuen. Saimme mukaamme myös Kajaanista paikallisen kulttuurihenkilön Rovaniemelle kuljetettavaksi, näin ollen saimme toimea Suomen periferisten syrjäseutujen kulttuuriyhteistyön välittäjänä.

Ruutu 4: Tien päällä

DX

En aivan varmuudella voi sanoa tunnistavani pöpelikön perusteella mistä päin Suomea kuva on. Mutta lumen määrästä ja puiden kitukasvuisuudesta uskaltaisin arvailla että lähestymme Pohjolan Pariisia Rovaniemeä. Kuvan etualalla voitte nähdä Tuomo Kuuren, basistimme, hänen takanaan Janne Hastin, rumpalimme, ja yhdessä he muodostavat orkesterimme rytmillisen perustan, harvinaislaatuisen grooven.

Voimme vain arvailla syytä tämän kertaiseen pysähtymiseen, mutta mieleeni palaavat Jori Huhtalan sanat, joka orkesterissamme tuuratessaan arveli meidät, pysähtelytiheydestä johtuen, Suomen pienirakkoisimmaksi bändiksi.

Ruutu 5: Ranuan salaisuus

DX_22

Moni ei tiedä hillamarkkinoistaan ja eläinpuistosta kuuluisan Ranuan salaisuutta: mustikkaviiniä. Minä tiedän sen ja paljastan teille. Pysähdyimme sitä ostamaan Ranuan eläinpuiston myymälästä, mutta kauppa oli jo kiinni. Lukijan ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä Rovaniemellä meitä odottivat monenlaiset juomat, kuten seuraavista kuvista hyvin ilmenee.

Myöhemmin saimme sitä hankittua ja Budapestissa kansainvälisillä maailmanmusiikkimessuilla juotimme alamme huippuammattilaisille sitä litratolkulla samalla poron kuivaalihaa heille syöttäen.

Ruutu 6: Virran ylitys

DX_8

Kuvassa ei ole kyse Kharonista ja kuoleman virran ylityksestä, vaan kyseessä on Kemijoen ylitys Jätkänkynttilä-siltaa apuna käyttäen. Tämän joen ylittäjää ei odota kuoleman maa varjoineen vaan elämä kaikessa värikylläisyydessä totisesti panee parastaan. Kolikkoa ei tarvitse panna kielen alle, vaan sen voi huolettomasti lyödä pöytään! Ollaanhan siirtymässä kohti Poromiesten pääkaupungin keskustan kutsuvia valoja ja yöelämän maineikasta huumaa, joka on houkutellut kulkijoita läheltä ja kaukaa jo vuosisatoja niin taivaalliseen hurmioon kuin lopulliseen tuhoon. Kaupunkina Rovaniemi antaa paljon, mutta myös vaatii kaiken. Kaupunki jossa kohtuuttomuuden aallot lyövät nautinnon rantatöyrääseen!

Rovaniemen kaupungin suuruutta kuvaa melko vaatimatonta asukaslukea paremmin se tosiasia että kaupunki on maantieteellisesti mitattuna suurin koko Euroopan Unionissa (Greatest City in Europe, kuten tapasin vaellusvuosinani roomalaisille ja istanbulilaisille ystävilleni kertoa).

Ruutu 7: Verkostoitumisen tärkeys.

DX_21

Nykyaikana onneksi suomalaisessa kulttuurielämässäkin ymmärretään verkostoitumisen tärkeys. Kuvassa olen itse par’aikaa minglaamassa rovaniemeläisten kulttuuripiirien kanssa ja vaikka itsekin etnisenä tai entisenä rovaniemeläisenä uskallan laskea itseni niihin piireihin kuuluvaksi, en voi olla tuntematta huimausta ajatellessani että Rovaniemi sittenkin on koko suomalaisen kulttuurin kehto. Onhan maamme vanhin tunnettu puhtaasti esteettisiin tarkoituksiin valmistettu esine tuo loistelias Lehtojärven Hirvenpää. Jo tuhansia vuosia sitten oli jollakulla rovaniemeläisellä sen verran luppoaikaa että hän päätti valmistaa veneensä kokkaan pienen koristuksen, joka vuosituhansien unohduksen jälkeen nousisi suosta säihkyäkseen kauneuttaan ja saattaakseen häpeään SSS-hallituksen tehokkuuspuheet.

Onhan monessa mielessä tehokkuuden vaatimus se syöpäläinen joka syö kaikki hedelmät mitä vaikkapa moderni teknologia voisi meille antaa. Voisi kuvitella että nykyihmisellä jos kellä olisi aikaa veistellä hirvenpäitä ja muuta, mutta häntä piiskataankin armotta täyttämään abstraktien mittariemme järjettömät vaatimukset.

Ruutu 8: Kosteuskysymys ja lopullinen ratkaisu.

DX_26

En halua ajatella, että olette kuvitelleet meidän istuneet tuhansien kilometrien korpitaipaleet läpi suomalaisuuden olemisen kuplien räntäsateessa housut märkinä autossa istuen. Hallituksemme tavoin emme jääneet vatuloimaan ja iteroimaan vaan peitimme pahimman vuotopaikan yhdistelmällä jätesäkkiä, pyyhkeitä ja ilmastointiteippiä. Näin saimme vanhaan sotaratsuun Hyvän ja Pahan Tiedon Autoon lähes normaalia auton sisätiloja muistuttavat sääolosuhteet. Rumpalillamme Janne Hastilla on hymy herkässä, ja syystäkin!

Filkkaa kuviksi, HÄ? Memofoto hoitaa.

Kommentointi